Suomen Tehtäväniekat

Ensimmäiset suomalaiset laatijat – Otto Hjelt, Lars ja Harald Wasastjerna sekä Johannes Öhquist – alkoivat organisoida tehtäväšakillista toimintaa Helsingin Shakkiklubissa (HSK), joka oli perustettu 1886. Varsinaisena tehtäväšakin isänä Suomessa voidaan pitää professori Johannes Öhquistiä. Hän toimitti šakkipalstaa Hufvudstadsbladetissa 1888.[2] Palstalla julkaistiin myös šakkitehtäviä. Se kuitenkin kuihtui pian. Sen jälkeen Öhquist toimitti palstaa 1889 vähän aikaa Helsingfors Dagblad –nimisessä sanomalehdessä, mutta lehti lakkasi pian ilmestymästä.[3] Seuraavaksi Öhquistilla oli šakkipalsta Nya Pressen -lehdessä 1889–1890. Palstalla julkaistiin noin 40 tehtävää, joiden joukossa oli kotimaisia ensipainoksia. Nya Pressenin palstalla julkaistuja tehtäviä ratkaisi jo yli 50 lukijaa, mikä oli merkki tehtäväšakkitoiminnan vahvistumisesta.[3] Siitä huolimatta palstan julkaiseminen lakkasi tammikuussa 1890.

HSK katsoi ajan olevan kypsä šakkilehden toimittamiselle. Siksi klubi alkoi julkaista Tidskrift för Schack – nimistä aikakauslehteä, jonka toimittajana oli Öhquist.[4] Lehdessä julkaistiin runsaasti aikakauden tunnettujen laatijoiden, kuten Aleksandr Galitzkyn (1863–1921), Jiri Chocholouksen (1856–1930), Konrad Erlingerin (1856–1944), Johann Behtingin (1856–1946), Maximilian Feiglin (1871–1942) ja Jesper Jespersenin (1848–1914) tehtäviä, joita Öhquistin onnistui saada käsiinsä ulkomaisten yhteyksiensä kautta.[4] Lehti ei kuitenkaan osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi ja sitä ilmestyi vain vuoden 1890 aikana kymmenen numeroa. [5]

HSK järjesti ensimmäisen tehtävänlaadintakilpailun kaksi- ja kolmisiirtoisille mattitehtäville 1890.[4] Tuomareina siinä toimivat HSK:n puheenjohtaja Hjelt, ruotsalainen kirjakauppias Robert Sahlberg sekä tanskalainen laatija Jesper Jespersen.[5] Kisaan ottivat Harald ja Lars Wasastjernan sekä Öhquistin lisäksi osaa Nils Wasastjerna sekä Viktor Sokolovitsh.[4]

Johannes Öhquistin ansiot tehtäväšakillisen toiminnan käynnistämisessä ovat kiistattomat. Häntä voidaankin pitää ”Suomen tehtäväšakin isänä”. Hänen työnsä hedelminä alkoi vähitellen nousta uusia laatijoita. 1900-luvun alussa uransa aloittivat tunnettu tehtäväniekka Edvard af Hällström (1878–1957) ja paremmin pelaajina tunnetut Anatol Tschepurnoff ja John L. W. Lillja. Porvoossa vaikuttanut E. A. Ekholm oli ensimmäinen tehtäväteoreetikko Suomessa.[6] Hän julkaisi vuonna 1926 Suomen Shakissa 15-sivuisen tutkielman nimellä ”Till emendationen av det indiska problemet”.[7] Artikkeli käsittelee niin sanotun intialaisen tehtävän teoriaa.

1900-luvun alussa toiminta oli vielä hajanaista. Järjestäytyneemmäksi se muodostui vasta 1920-luvulla. Tuolloin alettiin järjestää laadintakilpailuja. Ensimmäisenä laadintakilpailun järjestivät 1924 Turun Shakkiklubi varsinaissuomalaisille laatijoille ja Uusi Suomi 3-siirtoisille tehtäville. [8] Sen jälkeen kilpailujen määrä kasvoi nopeasti. Helsingin Shakkiklubi juhlisti 40-vuotista historiaansa 1926 järjestämällä kisan 3-siirtoisille mattitehtäville.[8]

Suomen Shakki perustettiin 1924.[8] Lehti on ilmestynyt siitä lähtien pienin katkoksin (1924–1936, 1943–1960 ja vuodesta 1966). [8] Siinä oli tehtäväpalsta alusta alkaen aina 2000-luvulle asti. Historiansa aikana lehden tehtäväpalsta on ollut tärkeä julkaisukanava suomalaisille tehtäväniekoille, joiden tehtäviä on julkaistu palstalla. Suomen Shakin ohella Työväen Shakkiliitolla (TShL) oli oma lehti Työväen Shakki vuosina 1934–1938.[8] Sen päätoimittajana toimi aluksi 1934–1936 tehtäväniekka Visa Kivi.[9] Työväen Shakissa julkaistiin myös useita tehtäviä. Myös muita kokeiluja šakkilehtien toimittamiseksi on ollut. Åbo Underrättelsers Schacktidning ilmestyi 1932 peräti 24 kertaa.[8] Sitä kuitenkin julkaistiin vain vuoden ajan.

Kun tehtävien julkaisutoiminta lehdissä oli vakiintunut, laatijat alkoivat suunnitella ensimmäisten tehtäväkokoelmien julkaisemista kirjana. Ensimmäinen tehtäväšakkia käsitellyt kirja oli Aleksis Rautasen kirjoittama 30 shakkiprobleemaa, joka julkaistiin 1929 suomeksi ja esperantoksi.[8] Johannes Öhquist julkaisi 1932 teoksen Schachprobleme, joka sisältää 127 hänen laatimaansa tehtävää.[8] Öhquistin teoksessa ei tosin ole tehtävissä minkäänlaisia lähdemerkintöjä, eikä tehtävien ratkaisuja ole lainkaan analysoitu.[8]

Tehtäväšakin modernin aikakauden aloitti Pentti Sola (1907-40). Lyhyestä elämästään huolimatta hän ehti saada paljon aikaiseksi. Sola oli jo 1930 mukana perustamassa Suomalaista Shakkikerhoa (SSK).[8] Kerhon peli-illoissa tutustuttiin Solan opastuksella moderniin tehtäväšakin teoriaan. Sittemmin hän oli useita vuosia šakkitoimittajana eri lehdissä. 1930–1933 hän toimitti ensin Ajan Sanan ja sittemmin Ajan Suunnan šakkipalstaa.[8] Hänellä oli runsaasti yhteyksiä ulkomaisiin tehtäväyhteisöihin. Solan välityksellä amerikkalainen laatija Alain C. White (1880–1951) julkaisi 1934 joulusarjassaan valikoiman suomalaisten laatimia tehtäviä.[8]

Vuoden 1934 lopussa lehtien palstoilla julkaistiin vetoomus tehtäväšakillisen yhdistyksen perustamiseksi Suomeen. Vielä tuolloin asia ei edennyt. Vihdoin 15. tammikuuta 1935 kokoontui Suomalaisen Shakkikerhon (SSK) kerhohuoneistoon ryhmä suomalaisia laatijoita.[10] Tilaisuudessa lausuttiin Suomen Tehtäväniekkojen syntysanat. Puhetta johti itseoikeutetusti Sola.[10] Osmo Kaila ja Leo Valve saivat tehtäväkseen laatia yhdistykselle sääntöluonnoksen.[10]

ST:n perustava kokous pidettiin 7. helmikuuta 1935 SSK:n kerhotilassa.[11] Tilaisuudessa olivat läsnä Aleksis Rautanen (1891–1970), Pentti Sola, Leo Valve, Erkki A. Wirtanen, Osmo Kotkatlahti, alk. Grotenfelt (1904–44), Osmo Kaila, Visa Kivi, Erkki Paalanen (1908–1996), Veikko Hauru ja Vilho Salmi (1918–39). ST:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Rautanen. Tammikuussa 1936 pidettyyn yhdistyksen vuosikokoukseen osallistui edellä mainittujen lisäksi Eero Saarenheimo, joka oli tullut toimintaan mukaan pian yhdistyksen perustamisen jälkeen.[10]

Suomen Tehtäväniekat liittyi heti perustamisensa jälkeen yhteisöjäsenenä Suomen Shakkiliittoon, mutta yhdistyksen toiminta on ollut itsenäistä. Yhdistys on esimerkiksi SSL:sta riippumatta pitänyt yhteyksiä ulkomaisiin tehtäväorganisaatioihin. International Probleem Boardin (IBM) kokouksessa 1936 Suomea edusti Osmo Kaila.[8] Suomi oli liittynyt järjestöön jo edellisenä vuonna 1935.[12] IBM oli FIDE:n pysyvän tehtäväšakillisen toimikunnan (PCCC) edeltäjä. PCCC:n jäseneksi Suomi liittyi 1966.[12] (PCCC on vuodesta 2010 toiminut nimellä WFCC.) Kun Suomen Keskusshakkiliitto (SKSL) perustettiin 1948, ST liittyi sen jäseneksi.

Suomen Tehtäväniekkojen ensimmäinen voimainponnistus oli Helsingin šakkiolympialaisten tehtäväkilpailun organisointi 1952.[12] Sittemmin Suomi isännöi kansainvälistä joukkuelaadintakilpailua vuosina 1972-1975.[12] Muiden Pohjoismaiden kanssa Suomi julkaisi 1966-1974 tehtävälehteä nimeltä Stella Polaris.[12]

1960-luvulla ST:n toiminta laajeni huomattavasti. Poriin perustettiin Satakunnan alaosasto 1963 ja Jyväskylään 1966 Keski-Suomen alaosasto.[8] Keski-Suomessa toiminta kuitenkin päättyi melko pian, kun toiminnan puuhamies Kauko Virtanen muutti Tampereelle. Pirkanmaan alaosasto perustettiin Tampereelle 1967.[8] Pirkanmaan alaosaston puheenjohtajana toimi vuosina 1967–2005 Jan Hannelius. Se jatkaa toimintaansa edelleen. Myöhemmin on perustettu alaosastot myös Lahteen, Turkuun ja Vaasaan.[1]

Vuonna 1967 arvioitiin šakkitehtävien laatijoita olevan Suomessa jo yli 300 kautta aikojen.[8] Näistä osa oli tosin tuolloin jo kuollut. Yhdistyksen 40-vuotisjuhlien aikaan 1975 ST:n jäsenmonisteen painosmäärä oli 280 kpl.[11] Yhdistyksen toiminta on jatkunut vuosikymmeniä aktiivisena. Suomalaiset laatijat ovat menestyneet kansainvälisesti ja saavuttaneet monia kansainvälisiä arvonimiä (mm. laadinnan suurmestari ja kv. mestari, kv. tehtävätuomari). Tehtäväniekat ovat kunnostautuneet myös tehtävien ratkaisemisessa. Suomessa on nykyisin kolme ratkaisemisen suurmestaria ja kolme ratkaisemisen kansainvälistä mestaria. Suomi on esimerkiksi voittanut pikaratkaisemisen maailmanmestaruuden 1977, 1978, 1981, 1983 ja 1984.[12]

Suomi on organisoinut FIDE:n tehtäväkongressin Tampereella 1967 ja Hyvinkäällä 1979.[12] Vuonna 1995 kokous pidettiin Turussa.[1] Kongressi järjestetään nykyään vuosittain. Sen ohjelmaan kuuluu järjestön virallinen kokous, jossa päätetään mm. kansainvälisten arvonimien myöntämisestä ansioituneille ratkaisijoille ja laatijoille. Kongressin yhteydessä pidetään kansainvälinen joukkueiden ja yksilöratkaisijoiden tehtävänratkaisemisen maailmanmestaruuskilpailu. Virallisen ohjelman ohella järjestetään myös monenlaisia vapaamuotoisempia ratkaisu- ja laadintakilpailuja.