Suomen Taideyhdistys

Suomen Taideyhdistys on vuonna 1846 perustettu järjestö, joka alkuaikoinaan otti tehtäväkseen luoda perustan Suomen taide-elämälle. Yhdistyksen tavoitteeksi asetettiin kotimaisen taiteen edistäminen ja taiteenymmärryksen lisääminen.[1] Lahjakkaita suomalaisia taiteilijoita oli lähtenyt opiskelemaan ulkomaille ja jäänyt myös työskentelemään muihin maihin.[2]

Yhdistys sai alkutaipaleellaan suojelijakseen keisari Nikolai I:n pojanpojan, suuriruhtinas Aleksanterin (myöhemmin Venäjän keisari Aleksanteri III), joka oli tuolloin yksivuotias.[3] Yhdistyksen perustamisen vuosipäiväksi tuli Aleksanterin syntymäpäivän mukaan 10. maaliskuuta 1846.

Taideyhdistys ryhtyi jakamaan palkintoja ja myöntämään stipendejä suomalaisille taiteilijoille. Dukaattipalkintoja on jaettu nuorille, vasta uraansa aloitteleville taiteilijoille vuodesta 1858 alkaen. Lisäksi myönnetään muita palkintoja.

Yhdistys ryhtyi myös kartuttamaan taidekokoelmaansa. Se järjesti ensimmäisen taidenäyttelyn keväällä 1847 Helsingissä niin sanotussa Heidenstrauchin talossa Kauppatorin varrella (rakennuksessa toimii nykyisin Ruotsin Helsingin-suurlähetystö).[4] Esillä oli lähes sata maalausta, joista noin puolet oli kotimaista tekoa.[5]

Taiteilijoiden kouluttamiseksi yhdistys alkoi ylläpitää perustamisensa alusta asti piirustuskouluja. Niistä ensimmäinen perustettiin Helsinkiin 1848.[6] Turun piirustuskoulu, joka oli perustettu 1846 siirtyi Suomen taideyhdistyksen haltuun 1852.[7] Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulu perustettiin vuonna 1891. Ennen toista maailmansotaa Suomessa oli kolme piirustuskoulua, jotka sijaitsivat Helsingissä, Turussa ja Viipurissa.[1]

Koulutoiminta säätiöitiin vuonna 1939. Nykyään Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulu tunnetaan nimellä Kuvataideakatemia.

Yhdistyksen museo- ja koulurakennus, taiteiden talo Ateneum, valmistui vuonna 1887. Vuonna 1990 Ateneumin taidemuseon kokoelmat siirtyivät kokonaan valtiolle.

Yhdistyksen myöntämät palkinnot ja apurahat

Tunnustuspalkinto

Suomen taideyhdistys myöntää merkittävästä elämäntyöstä vuosittain yhden tunnustuspalkinnon.[9][10]

Lähteet

  • Raakel Kallio (toim.), Dukaatti, Suomen Taideyhdistys 1846–2006, WSOY, 2006.

Viitteet

  1. Koskivirta, Anu & Paavolainen, Pentti & Supponen, Sanna: Muuttuvien tulkintojen Viipuri - Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita. Helsinki: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 2016.
  2. Susanna Pettersson: Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin, s. 157. Helsinki: SKS, Valtion taidemuseo, 2008.
  3. Kallio, Rakel (toim.), Pettersson, Susanna: Dukaatti, Suomen taideyhdistys 1846-2006, s. 20. Wsoy, 2006.
  4. Susanna Pettersson, Suomen Taideyhdistys, Tausta, perustaminen ja toiminnan kulmakivet kirjassa Raakel Kallio (toim.), Dukaatti, Suomen Taideyhdistys 1846–2006, WSOY, 2006.
  5. Helsingfors Tidningar 3.4.1847
  6. Yhdistyksen alkuvaiheita. Suomen taideyhdistys. Viitattu 14.8.2015.
  7. Tie suomalaiseen taiteeseen, Ekman ja Turun Piirustuskoulu, Turun taidemuseo. Viitattu 10.1.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Palkinnot Suomen Taideyhdistys. Viitattu 19.8.2022.
  9. Arkisto – aiemmin myönnetyt tunnustuspalkinnot Suomen Taideyhdistys. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 6.1.2019.
  10. Tunnustuspalkinto Suomen Taideyhdistys. Viitattu 7.1.2023.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.