Suomen Rooman-instituutti

Rooma on aina ollut suomalaisille ja muille pohjoismalaaisille tärkeä kiintopiste. Katolisen kirkon kautta pohjoinen Eurooppa päätyi aikoinaan Rooman kulttuurin piiriin, eikä uskonpuhdistuskaan katkaissut yhteyttä Roomaan. Roomaan ovat halunneet tutustua pyhiinvaeltajat, kirkon virkamiehet, taiteilijat, kirjailijat ja oppineet.[4]

1900-luvun alussa Suomella ei ollut Roomassa kiinnekohtaa, joka olisi tukenut maasta sinne saapuneita tutkijoita ja taiteilijoita. Tutkijat olivat tuohon aikaan kiinnostuneita enimmäkseen Vatikaanin asiakirjoista. Heitä olivat historioitsijat ja teologit, joita Vatikaanissa oli käynyt jo 1400-luvulla. Antiikin tutkijoita Roomaan lähti vasta 1800-luvun lopulla. Samaan aikaan eri maat alkoivat perustaa omia arkeologisia instituuttejaan Roomaan.[4]

Ensimmäinen järjestäytynyt suomalaistutkijaryhmä, niin kutsuttu expédition finlandaise, toimi Italiassa 1904–1915. Tutkijat etsivät Vatikaanin arkistosta Suomea koskevia asiakirjoja. Ennen oman instituutin perustamista suomalaiset hyötyivät vuonna 1926 toimintansa aloittaneesta Ruotsin instituutista, jonka toimintaan osallistui myös useita suomalaisia.[4]

Institutum Romanum Finlandiae. Anno MDCCCCLIII. Seinään on kirjattu Villa Lanten kunnostusvuosi 1953; instituutti aloitti toimintansa seuraavana vuonna.

Alkusysäyksen Suomen Rooman-instituutille antoi klassisten kielten opettaja Einar Pontán, joka esitti ajatuksen instituutin perustamisesta Säätytalossa klassikkopäivillä 1938. Pontán myös ideoi instituutin latinankielisen nimen Institutum Romanum Finlandiae. Ajatuksen innoittamana liikemies Amos Andersonin johdolla perustettiin Suomen Rooman-instituutin säätiö, jonka pyrkimyksenä oli saada Suomelle oma instituutti Roomaan. Andersson teki myös ensimmäisen miljoonan markan lahjoituksen säätiölle sen perustamisvuonna. Sota kuitenkin katkaisi suunnitelmat eikä instituutin perustamiseen ollut varoja myöskään sodan jälkeen.[4][5][6]

1940-luvun lopulla saatiin tieto, että Villa Lanten omistanut kenraali Demetrio Helbig olisi halukas luovuttamaan renessanssihuvilasta instituutille tarvittavat tilat hyvin edullisin ehdoin. Keväällä 1950 Anderson ja säätiön sihteeri Torsten Steinby tulivat Roomaan ja Villa Lante ostettiin Suomen valtiolle Andersonin myöntämän rahallisen tuen turvin.[5] Villa Lante tuli Suomen valtion omistukseen, mutta säätiön käyttöön. Rakennus oli päässyt edeltävien vuosikymmenten aikana huonoon kuntoon, joten se vaati ennen käyttöönottoa pitkällisen kunnostuksen. Suomen Rooman-instituutti vihittiin lopulta käyttöön 29. huhtikuuta 1954. Talo oli kuitenkin majoittanut tutkijoita ja taiteilijoita jo ennen virallista käyttöönottoa. Instituutin varsinainen tieteellinen toiminta alkoi avajaisten jälkeen.[5]

Vuonna 1964 Villa Lanten alakerroksiin rakennettiin Rakel Wihurin tuella taiteilija-ateljee instituutissa toimivien taiteilijoiden käyttöön.[5]

• Torsten Steinby (1953–1955)
• Johan Henrik Zilliacus (1956–1959)
• Veikko Väänänen (1959–1962)
• Jaakko Suolahti (1962–1965)
• Patrick Bruun (1965–1968)
• Veikko Väänänen (1968–1969)
• Tuomo Pekkanen (1969–1972)
• Henrik Lilius (1972–1976)
• Heikki Solin (1976–1979)
• Margareta Steinby (1979–1982)
• Veikko Litzen (1983–1985)
• Unto Paananen (1986–1989)
• Anne Helttula (1989–1992)
• Margareta Steinby (1992–1994)
• Päivi Setälä (1994–1997)
• Christer Bruun (1997–2000)
• Christian Krötzl (2000–2003)
• Mika Kajava (2003–2006)
• Kaj Sandberg (2006–2009)
• Katariina Mustakallio (2009–2013)
• Tuomas Heikkilä (2013–2017)[7]
• Arja Karivieri (2017–2020)[8]
• Ria Berg (2021–)

• Piirtokirjoitukset. Muun muassa: Vatikaanin museon Galleria Lapidarian kaikkien ennen julkaisemattomien piirtokirjoitusten toimittaminen (1956-1963); piirtokirjoitusten nimistön tutkiminen; Palatinuksen seinäkirjoitukset eli graffiitit (1959-1962); Via Triumphaliksen varrella olleen keisariaikaisen hautausmaan piirtokirjoitukset (1968); Latiumin historia piirtokirjoitusten avulla (1976-1979); Isola Sacran piirtokirjoitukset (1989-)
• Tiilileimojen tutkimus; erityisesti Ostian tiilileimat (1962-)
• Etruskien myöhäishistoria ja roomalaistuminen (1965-)
• Ficanan arkeologiset kaivaukset yhteispohjoismaisena projektina (1976-)
• Forum Romanumin Lacus Iuturnaen alueen historia ja kaivaukset (1979-)
• Nemijärven kaivaukset (1998-2002)
• Naiset, varallisuus ja valta Rooman keisarikunnassa (1994–1997)
• Roomalainen vesihuoltojärjestelmä ja tiiliteollisuus (1997–2000)
• Kommunikaatio keskiajan Roomassa (2000–2003)
• Oraakkeli-instituutiot ja oraakkelikonsultaatiot hellenistisellä ja roomalaisella ajalla (2003–2006)
• Tasavallan ajan Rooman julkisen oikeuden ja poliittisen kulttuurin kehitys (2006–2009)
• Lapsuus, nuoruus ja uskonto antiikin ja keskiajan maailmassa (2009–2013)
• Aika ja sen jäsentäminen antiikissa ja keskiajalla (2013–2017)
• Ostian satamakaupungin väestö ja identiteetit (2017–2021)
• Antiikin roomalaisten luontosuhde (2021–)

Lähde[10]

Vuonna 1978 perustettiin yhdistys Villa Lanten Ystävät, jonka tarkoitus on tukea Suomen Rooman-instituutin toimintaa. Yhdistys pyrkii tekemään tunnetuksi instituutissa harjoitettavaa tieteellistä tutkimusta ja kurssitoimintaa sekä edistää jäsentensä antiikin ja Italian kulttuurien harrastusta. Sillä on Roomassa Amici di Villa Lante al Gianicolo -niminen sisaryhdistys.