Ritarihuone

Ritarihuone (ruots. Riddarhuset) on Helsingin Kruununhaassa sijaitseva uusgoottilainen valtiopäivärakennus, joka on Suomen ritaristoa ja aatelia edustavan Riddarhusets Understödsstiftelse -säätiön käytössä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti G. T. Chiewitz, ja se valmistui vuonna 1862 tontille, jonka ritari- ja aatelisääty oli ostanut vuonna 1857. Ritarihuoneella tarkoitetaan myös aatelistoa valtiosäätynä tai korporaationa.[1]

Ritarihuone
Ritarihuone
Ritarihuone
Koordinaatit 60°10′11.4″N, 24°57′22″E
Valmistumisvuosi 1862
Suunnittelija Theodor von Chiewitz
Runkorakenne tiili
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Yleistä

Ritarihuoneen ja Aleksanterinkadun välissä sijaitsee pieni Ritarihuoneenpuistikko.

Ritarihuone toimi vuosina 1863–1906 Suomen säätyvaltiopäivillä aatelissäädyn kokoontumispaikkana. Tilojen puutteen vuoksi siellä kokoontuivat vuosien 1863–1864 ja 1867 valtiopäivillä kaikki muutkin säädyt, 1872 porvaris- ja pappissäädyt ja pappissääty vielä vuosina 1877–1878.[2]

Ritarihuonetta pidetään Suomen tärkeimpänä uusgotiikkaa edustavana rakennuksena. Chiewitzin arkkitehtuurille ominaisesti talo rakennettiin tiilestä peittämättä julkisivuja rappauksella. Ikkunat on sijoitettu venetsialaisen ikkunajaon mukaisesti. Taloon ostettiin Saksasta muun muassa kymmenen kaakeliuunia, parkettilattia ja täysistuntosalin vaakunakilvet.[3] Rakennuksessa on myös pommisuoja sekä talonmiehen asunto.[4]

Nykyään Ritarihuoneessa toimii arkisto ja kirjasto, jotka ovat avoinna arkisin. Rakennuksen ylläpito- ja korjauskustannusten kattamiseksi rakennuksesta noin puolet on vuokrattuna ulkopuolisille lyhyt- ja pitkäaikaiseen käyttöön, ja merkittävin pysyvä vuokralainen on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.[4]

Ritarihuone instituutiona

Ritarihuoneen toimintaa säätelee ritarihuonejärjestys.[5] Ruotsin vuonna 1626 säädetty ritarihuonejärjestys oli voimassa myös Suomen suuriruhtinaskunnassa, kunnes se korvattiin vuonna 1869 omalla ritarihuonejärjestyksellä. Vaikka ritarihuone lakkasi olemasta osa Suomen lainsäädäntökoneistoa vuonna 1906, ritarihuonejärjestys jäi edelleen Suomen lainsäädäntöön, sillä se sääteli ritarihuoneen toimintaa myös muuten kuin valtiopäivien osalta. Säädyt hyväksyivät viimeisillä valtiopäivillä 1906 uuden ritarihuonejärjestyksen, jonka mukaan aatelisto kokoontuisi edelleen joka kolmas vuosi aateliskokoukseen, mutta keisari Nikolai II ei koskaan vahvistanut uutta ritarihuonejärjestystä eikä kutsunut Suomen aatelia koolle. Lopulta valtionhoitaja P. E. Svinhufvud vahvisti 12 vuotta aiemmin valtiopäivillä hyväksytyn ritarihuonejärjestyksen marraskuussa 1918. Vuoden 1918 ritarihuonejärjestys on edelleen voimassa, ja aateliskokoukset ovat kokoontuneet sen mukaisesti vuodesta 1919.[6]

Katso myös

Julkaisuja
  • Aminoff-Winberg, Johanna: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna: Första delen, A–D. Helsingfors: Finlands Riddarhus, 2017. ISBN 978-952-68717-1-4.
  • Aminoff-Winberg, Johanna: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna: Andra delen, E–H. Helsingfors: Finlands Riddarhus, 2018. ISBN 978-952-68717-2-1.

Lähteet
  • Aminoff-Winberg, Johanna (toim.): Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut. Minerva, Helsinki 2013. ISBN 978-952-492-781-9

Viitteet
  1. Otavan Suuri Ensyklopedia 12, s. 9184 (s.v. Ritarihuone). Helsinki 1983. ISBN 951-1-07198-X
  2. Säätyvaltiopäivien ajankohdat ja kokoontumispaikat. (Arkistoitu – Internet Archive) Eduskunnan arkisto. Viitattu 1.8.2012.
  3. Säädyt kokoontuivat vastavalmistuneella Ritarihuoneella. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Pettersson, Tobias: Lolan Salminen växte upp på Riddarhuset. Hufvudstadsbladet, 27.12.2020, s. 22–24. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 27.12.2020.
  5. Riddarhusordning hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  6. Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut, s. 75, 108, 116–117.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.