Suomen Rauhanpuolustajat

Suomen Rauhanpuolustajat - Fredskämparna i Finland ry on 18. toukokuuta 1949 perustettu kansalaisjärjestö,[1] joka ilmoittaa olevansa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton[2]. Rauhanpuolustajat on Kansainvälisen rauhantoimiston (International Peace Bureau) jäsen. [2] Rauhanpuolustajien nykyinen puheenjohtaja on Markku Kangaspuro. Järjestöllä on noin 2 500 jäsentä, keskustoimisto Helsingissä ja paikallista toimintaa ympäri maata.

Suomen rauhanpuolustajien 60 vuotta rauhan puolesta -juhlaseminaari Turussa. Tilaisuuden pääpuhujina toimineet Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro ja tutkija Pekka Visuri vastailemassa esitystensä jälkeen kysymyksiin.

Rauhanpuolustajat ilmoittaa järjestön tarkoitukseksi toimia "rauhan, aseistariisunnan, suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja maailmanlaajuisen tasa-arvon puolesta". Toiminnan aatteellisina lähtökohtina pidetään humanismia, sodan- ja rasisminvastaisuutta sekä kansainvälistä yhteisvastuuta.[2] Rauhan käsitettä tulkitaan positiivisesti, eli rauha on yhteistoimintaa perustuvaa rauhaa, eikä tarkoita pelkästään konfliktin puuttumista.

Suomen Rauhanpuolustajat saa vuosittain valtionavustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Vuonna 2015 avustus oli 169 000 €.[3]

Toiminta

Rauhanpuolustajien toiminnan näkyvimpiä puolia ovat kannanotot ja julkinen reagointi sotiin ja konflikteihin. Järjestö pyrkii tekemään tunnetuksi Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päämääriä. Se pyrkii myös vaikuttamaan Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan linjauksiin esimerkiksi kannanotoin sekä vetoomuksin.

Rauhanpuolustajat vastustaa Suomen liittymistä Naton jäseneksi,[2] rauhanturvalain muuttamista kriisinhallintalaiksi sekä taloudellista globalisaatiota.

Järjestö on jäsen mm. Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksessa ja Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSssa.

Järjestö yhteistyökumppaneineen järjestää Helsingin Alppipuistossa joka kesä kaksipäiväisen Pax-festivaalin, jossa on mm. musiikki- ja kulttuuriohjelmaa eri maista.

Julkaisut

Rauhan Puolesta on Rauhanpuolustajien lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti postitetaan järjestön jäsenille ja lehden tilaajille, sekä kirjastoille. Lehden artikkelit käsittelevät ajankohtaisia aiheita sekä Rauhanpuolustajien omia kampanjoita. Lehdessä myös esitellään muiden maiden rauhanjärjestöjä.

Rauhanpuolustajat julkaisee yhdessä Liken kanssa yhteiskunnallista Pystykorva-kirjasarjaa (1997–). Tunnetuimpia kyseisen sarjan teoksia ovat Noam Chomskyn, Anna Politkovskajan, Jaana Airaksisen kirjat sekä Solidaarisuuskalenteri (1998–). Rauhanpuolustajat julkaisee myös (Voima Kustannus Oy:n osakkaana) yhdessä Maan ystävien, Luonto-Liiton, Liken ja Heikki Hiilamon kanssa kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvää Voima-lehteä (1999–).

Historia
” Se pelasti Euroopan rauhan estämällä Länsi-Saksan suunnitelman vallata Tšekkoslovakia suoranaisella salamasodalla. ”

– Rauhanpuolustajien pääsihteerin Mirjam Vire-Tuomisen näkemys Tšekkoslovakian miehityksestä 1968[4]

Rauhanpuolustajat on kuulunut Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon,[5] jonka päämaja sijaitsi Helsingissä.[5] SKDL oli puolestaan Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista. 1960-luvulla järjestö tuki sissiliikkeiden aseellista itsenäisyystaistelua monissa maissa katsoen näiden toiminnan olevan leniniläisen imperialismiteorian oikeuttamaa.[6]

Suomen kommunistisen puolueen oppositiolla, jota 1970-luvun alussa alettiin kutsua taistolaisiksi, oli vankka asema Rauhanpuolustajissa. Ydin-lehdessä väitettiin vuonna 1984, ettei järjestön kymmenien palkkatoimitsijoiden joukkoon ollut koskaan kelpuutettu kuin "yksi ainoa ei-taistolainen".[7] Järjestö vastusti pääsihteeri Mirjam Vire-Tuomisen johdolla Naton toimintaa, mutta ei kritisoinut Neuvostoliiton toimintaa. Rauhanpuolustajat antoi hyväksyntänsä esimerkiksi Tšekkoslovakian miehitykselle 1968.[8]

Vuonna 1990 järjestön varapuheenjohtaja Pekka Koskinen myönsi, että järjestön ongelmina olivat ainakin 1970- ja 80-luvuilla olleet kaksinapainen käsitys maailmasta Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallitsemana, poliittis-emotionaalinen sitoutuminen Neuvostoliittoon sekä osin opportunistinen sitoutuminen sisäpoliittiseen valtaan Suomessa.[9]

Monet puolueet pyrkivät hakemaan Rauhanpuolustajien kautta suhteita Neuvostoliittoon, muun muassa Keskustapuolue ja Demarinuoret kuuluivat järjestöön.[10]

Katso myös

Lähteet
  1. Seppinen, Jukka: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–1991: Strategia ja toiminta, s. 222. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.
  2. Järjestö (www.rauhanpuolustajat.fi) linkki (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Valtionavustukset rauhantyön edistämiseen 2015 Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 6.12.2015. [vanhentunut linkki]
  4. Suomettumisen lyhyt historia – paljon kansallista häpeää Verkkouutiset. Viitattu 23.10.2021.
  5. Teemu Matinpuro: Amerikkalainen ystävämme (Rauhan puolesta 3/2005) linkki (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Mikko Metsämäki, Taistelu rauhasta - Sadankomitea ja Rauhanpuolustajat 1960-luvun Suomessa
  7. Rauhan puolesta (Ydin /1984) linkki (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 186–187.
  9. HS 25.1.1990
  10. Historia - Sadankomitea

    Kirjallisuutta
    • Vire-Tuominen, Mirjam: Rauhaa rakentavaa työtä: Suomen rauhanpuolustajien viisi vuosikymmentä. Helsinki: Demokraattinen sivistysliitto, 2003. ISBN 951-97831-6-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.