Suomen Palloliiton Saimaan piiri

Viipurin piiri kattoi Suomen Karjalan (kuvassa) eteläosan. Pohjoisosassa toimi Karjalan piiri. Vaaleanvihreällä oleva alue kuuluu nykyisin Venäjän federaatioon.

Jalkapalloa pelattiin Suomessa ensimmäistä kertaa Turussa vuonna 1890, ja Suomen Karjalaan laji levisi koululaisurheilun kautta vuosikymmenen lopulla. Viipuriin lajin toi siihen ulkomailla tutustunut voimistelunopettaja Max Alfthan. Viipurin suomalaisen reaalilyseon ensimmäinen jalkapallo ostettiin vuonna 1896.[1] Laatokan rannalla Sortavalassa Sortavalan seminaarin voimistelunopettaja Carl Poppius, joka oli suomentanut ruotsalaisen Viktor Balckin julkaisemat säännöt, otti lajin voimistelutuntien ohjelmaan vuonna 1898.[1][2] Karjalan ensimmäinen urheiluseura, joka kokosi jalkapallojoukkueen, oli tiettävästi Viipurin IFK vuonna 1904.[3][1] Jääpallo puolestaan saapui 1890-luvun lopulla Pietarista Viipuriin ja samoihin aikoihin Ruotsista Helsinkiin.[4][5] Viipuriin lajitietämyksen ja ensimmäiset pelivälineet toi Viipurin Luistinklubissa vaikuttanut kauppias Otto Wächter. Kaupungin ensimmäinen jääpalloseura Wiborgs Hockeyklubb perustettiin talvella 1896 tai 1897.[5] Hockeyklubb oli helsinkiläisten Unitasin, Polyteknikkojen Voimistelu- ja Urheiluseuran, Stjärnanin, turkulaisten Åbo Idrottsvännerin, Turun Jalkapalloseuran ja kokkolalaisen Idrottens Vännerin ohella yksi paikalla olleista seuroista, kun lajien kattojärjestö Suomen Palloliitto perustettiin Helsingissä 19. toukokuuta 1907.[6][7] Lajien ensimmäisistä Suomen-mestaruuksista pelattiin vuonna 1908.[8][5]

Palloliiton Viipurin piirin perustivat IFK, Viipurin Reipas ja Viipurin Sudet Kulma-kahvilassa vuoden 1924 alkupuolella. Tarkka perustamispäivä on epäselvä, mutta Palloliitto hyväksyi piirin jäsenekseen 19. huhtikuuta.[9] Se oli liiton kolmas piirijärjestö saman vuoden tammikuussa perustettujen Helsingin ja Vaasan piirien jälkeen.[10] Alkuvuosina piiriin kuului vain viipurilaisseuroja ja muu Karjalankannas tuli mukaan vähitellen. Lappeenrannan ja Vuoksenlaakson seurat liittyivät piiriin 1930-luvun alussa.[9] Sortavalan ja Joensuun seurat Karjalan pohjoisosasta perustivat vuonna 1930 oman Karjalan piirinsä, joka vuonna 1938 jakautui Sortavalan ja Joensuun piireiksi.[11]

Piirin perustamishetkellä Viipurilla oli jo vahvat palloiluperinteet, ja se oli maan johtava jääpallokaupunki. Vuonna 1912 perustettu jalka- ja jääpallon erikoisseura Sudet oli voittanut seitsemän jääpallon Suomen-mestaruutta ja ollut loppuottelun häviävänä osapuolena kolme kertaa. Myös IFK ja Suomen Lyseoiden Urheilijoiden (SLU) Viipurin osasto olivat yltäneet loppuotteluun.[12] Jalkapallossa Reipas oli yltänyt loppuotteluun neljästi.[13] Tuolloin mestaruudet ratkaistiin vielä cup-kilpailussa; sarjamuotoinen kilpailu alkoi jalkapallossa 1930 ja jääpallossa 1931. Neljä vuotta piirin jälkeen perustettiin Viipurin Palloseura (ViPS), johon liittyi Susien nuorempia pelaajia sekä pelaajia yleisseuroista Reipas ja IFK.[14][15] Uusi seura haastoi Sudet erityisesti jääpallossa ja voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1931 ja 1936. Sudet pysyi silti johtavana seurana ja voitti toiset seitsemän mestaruutta, joista viimeisen vuonna 1933. Myös piirin muut alueet osoittivat kehittymisen merkkejä, kun Ylä-Vuoksen Palloseura (YVPS) Ensosta sijoittui toiseksi vuonna 1939.[12] Jalkapallossa Reipas ylsi loppuotteluun jälleen vuonna 1927 ja Sudet sijoittui kolmanneksi vuosina 1933 ja 1937.[13] Susien lisäksi vuonna 1930 perustetussa jalkapallon mestaruussarjassa ehtivät vierailla Reipas ja ViPS. Kaupungin nuoremmista seuroista Viipurin Pallokerho (ViPK) ja Viipurin Ilves pelasivat parhaimmillaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla suomensarjassa.[16]

Viipurin piiriin kuului 15 seuraa vuonna 1933, ja sotia edeltävä huippu oli 23 seuraa vuonna 1936.[17] Seurojen sekä rekisteröityjen joukkueiden ja pelaajien määrässä Viipuri oli Palloliiton toiseksi suurin piiri Helsingin jälkeen.[18] Viipurilla oli vahva edustus myös Suomen Työväen Urheiluliitossa, joka järjesti omia kilpailujaan. Talikkalan Toverit voitti TUL:n jalkapallomestaruuden vuosina 1931 ja 1933 ja jääpallomestaruuden vuosina 1930, 1932 ja 1935.[19][20] Toinen menestynyt TUL-seura Viipurista oli Sorvalin Veikot, joka ylsi jääpallon loppuotteluun vuosina 1933, 1938 ja 1939.[20]

Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota alkoi marraskuussa 1939. Maaliskuussa 1940 solmitussa Moskovan rauhassa Suomi menetti Viipurin ja suuren osan Karjalasta. Viipurin piirin alueesta oli jäljellä enää tynkä ja jäsenseuroista neljä: Etelä-Saimaan Kisa (ESK) Lauritsalasta, Lappeenrannan Urheilu-Miehet (LUM) Lappeenrannasta, Simpeleen Urheilijat (SiU) Simpeleeltä ja YVPS.[21] Viipurin menetyksestä johtuen piiri muutti Lappeenrantaan, jossa pidettiin ensimmäinen piirikokous syyskuussa 1940.[22] Vuonna 1942 kokous pidettiin Imatralla, ja vuonna 1943 piiri palasi lyhyesti Viipuriin suomalaisten vallattua kaupungin takaisin jatkosodassa.[22] Sodan päättyessä syyskuussa 1944 aikaisemmat, vuoden 1940 rajat kuitenkin säilyivät ja piirin oli palattava Lappeenrantaan.[23]

Useat viipurilaisseurat löysivät sodan jälkeen kodin muualta Suomesta ja jatkavat toimintaansa tänäkin päivänä. Sudet muutti Helsinkiin vuonna 1940 ja edelleen Kouvolaan 1962.[16] Evakkoseura yhdistyi kilpakumppaninsa ViPSin kanssa[15] ja voitti ainoan Suomen-mestaruutensa jalkapallossa sodan aikana vuonna 1940, mutta myöhemmin seura ei ole saavuttanut Viipurin-vuosiensa menestystä.[13] Reipas siirtyi Lahteen ja voitti mestaruuden jalkapallossa vuosina 1963, 1967 ja 1970.[13][16] Ilves muutti Tampereelle, vaihtoi nimekseen Ilves-Kissat ja voitti mestaruuden jalkapallossa vuonna 1950.[13][16] ViPK muutti Susien tavoin Helsinkiin, jossa se toimii nimellä Pallokerho-35 (PK-35).[16]

Piirin nimeksi vaihdettiin Saimaan piiri vuonna 1945, ja samassa yhteydessä Savonlinnan alue siirtyi sen osaksi Savon piiristä.[23][24] Mikkeli seurasi perässä vuonna 1952.[25][24] TUL:n seurat liittyivät Palloliiton kilpailuihin vuonna 1948 ja Palloliiton ja sen piirien jäseniksi vuonna 1955, mistä seurasi kolmas hyppäys Saimaan piirin jäsenmäärässä.[26] Piirin juhliessa 50-vuotissyntymäpäiväänsä vuonna 1974 sillä oli 46 jäsenseuraa.[27]

Sotien jälkeen piirin seurat pelasivat jalkapalloa ylimmillään maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla eli maakuntasarjassa. Kaudella 1946–1946 sarjan Karjalan lohkossa olivat LUM, Savonlinnan Pallokerho (SaPKo), SiU ja YVPS, joista jälkimmäinen nousi suomensarjaan. Seura putosi takaisin kuitenkin jo yhden kauden jälkeen, ja sama kohtalo oli seuraavilla yrittäjillä SaPKolla kaudella 1949 ja Lappeenrannan Pallo-Tovereilla (LrPT) kaudella 1956.[16] Tämän jälkeen piirin jalkapalloherruus siirtyi Mikkeliin, jonka seuroista Mikkelin Pallo-Kissat (MiPK) ja Mikkelin Palloilijat (MP) ylsivät mestaruussarjatasolle, jossa ne pelasivat yhteensä 36 kautta.[16] MP sijoittui toiseksi vuosina 1970, 1972 ja 1991, kolmanneksi vuonna 1990 ja voitti lisäksi Suomen cupin vuosina 1970 ja 1971.[13][28] Muutoin piirin menestys jalkapallossa maan huipulla oli olematonta, sillä muiden suurten kaupunkien Lappeenrannan, Imatran ja Savonlinnan seurat ole koskaan pelanneet korkeimmalla sarjatasolla.[16] Jääpallossa taso oli leveämpää ja mestaruussarjakausia kertyi LUM:lle ja sen seuraajalle Veiterälle, YVPS:lle ja sen seuraajalle Imatran Pallo-Salamille (PaSa), Lappeenrannan Pallolle (LaPa), SaPKolle, LrPT:lle ja MP:lle. LUM voitti mestaruuden 1949 ja Veiterä vuosina 1951, 1955 ja 1957, minkä lisäksi Veiterä sijoittui useasti hopealle ja pronssille. MP saavutti kultaa vuonna 1968, hopeaa vuonna 1969 ja pronssia vuonna 1970, ja LaPa oli hopealla vuonna 1966.[12] Palloliitosta erillinen Suomen Jääpalloliitto perustettiin vuonna 1972.[29]

Piiri ja lappeenrantalaisseurat LaPa ja Lauritsalan Työväen Palloilijat järjestivät juniorijalkapalloilijoiden Saimaa-turnauksen ensimmäistä kertaa syksyllä 1976. Se on Helsinki-cupin jälkeen Suomen toiseksi vanhin edelleen järjestettävä juniorijalkapalloturnaus.[30]

Saimaan ja Kymenlaakson piirit yhdistyivät ja muodostivat nykyisen Kaakkois-Suomen piirin vuonna 1994.[31] Uuteen piiriin kuuluvat Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat kokonaisuudessaan sekä osia Etelä-Savon, Päijät-Hämeen ja Uudeenmaan maakunnista.[32]

Palloliiton sarjoihin osallistumisen lisäksi piirin seurat pelasivat toisiaan vastaan piirinmestaruuskilpailuissa. Piiri järjesti näitä kilpailuja useissa luokissa ja myös juniorijoukkueille.[18] Seuraavissa luetteloissa ovat I luokan mestarit.

Seuraavassa on luettelo piirin jäsenseuroista sen ensimmäisen 50 toimintavuoden aikana (1924–1974).[17][27]

• Hakuli, Seppo: Viipurista Saimaan piiriin – Narukerästä nahkakuulaan – Suomen Palloliiton Saimaan piiri 1924–1974. Lappeenranta: Suomen Palloliiton Saimaan piiri, 1974.
• Arponen, Antti O.: Luovutetun Karjalan urheilu. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 1995. ISBN 951-95861-7-2.