Suomen Metsästysmuseo

Suomen Metsästäjäliitto perusti metsästysmuseon jo vuonna 1930. Museorakennusta ei tuolloin kuitenkaan vielä ollut, ja toiminta oli pääasiassa esinekeruuta. Sota katkaisi museotoiminnan, mutta 1960-luvulla professori C. A. Borgström ryhtyi ajamaan hanketta eteenpäin. Tila löytyi, ja Suomen metsästys- ja riistanhoitomuseo avattiin alun perin Porvoossa 1972 Luonnontieteellisen museon yhteyteen.

Jo 1970-luvun aikana Porvoon tilat jouduttiin toteamaan liian ahtaiksi, eikä uutta tilaa onnistuttu löytämään samasta kaupungista. 1980-luvun puolivälissä perustettiin Suomen Metsästysmuseoyhdistys r.y. edistämään museon toimintaa. Riihimäeltä Suomen Lasimuseon vierestä löytyi sopiva tontti, johon Riihimäen kaupunki tarjoutui rakentamaan uuden museorakennuksen ja vastaamaan sen kiinteistökustannuksista. Museo muutti vastavalmistuneisiin tiloihin helmikuussa 1990, ja näyttely avattiin yleisölle 6. kesäkuuta. Kolmenkymmenen vuoden aikana toiminta on kasvanut paljon ja tilat ovat jääneet pieniksi sekä näyttelyiden että varasto- ja toimistotilojen osalta.

Vuoden 2020 alussa Suomen Metsästysmuseo ja Suomen Kalastusmuseoyhdistys käynnistivät maa- ja metsätalousministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä museoviraston tukemana hankkeen valtakunnallisen, luonnon virkistyskäyttömuotoja yhdistävän uuden museon aikaansaamiseksi. Uuden erä- ja luontokulttuurimuseon nimellä kulkevan laitoksen sijaintipaikkakunnaksi on valittu Imatra.[1]

Osa Jahdin lumo -perusnäyttelyosiosta Suomen Metsästysmuseossa syksyllä 2020.

Metsästysmuseon omistaa yhdistys nimeltä Suomen Metsästysmuseo - Finlands Jaktmuseum ry., jonka ylintä päätäntävaltaa käyttää yhdistyksen kokous. Yhdistyksen hallitus suunnittelee ja kehittää museon toimintaa, ja sen jäseninä tulee olla edustajat seuraavista yhteisöistä: Suomen riistakeskus, Suomen Metsästäjäliitto ry., Metsähallitus, Suomen museoliitto ry. sekä yksi museon kotipaikkakunnan edustaja. Vuonna 2019 Metsästysmuseolla oli seitsemän vakituista työntekijää. Museonjohtajana toimii Anne Uotila-Laine.[2]

Metsästysmuseo tallentaa metsästys- ja eräkulttuuriin, riistanhoitoon ja -tutkimukseen, riistaeläimiin, metsästysyhdistyksiin, metsästysaseisiin, aseidenvalmistukseen, metsästysmatkailuun ja erätaiteeseen liittyvää esineistöä. Museolla on oma metsästyskirjasto, joka on tutkijoiden ja muiden aiheesta kiinnostuneiden käytettävissä.

Metsästysmuseolla on oma tutkijoiden käytössä oleva arkisto, joka tallettaa mm. metsästykseen liittyviä yksityisten henkilöiden, metsästäjäjärjestöjen sekä metsästysseurojen arkistoja. Museon kuva-arkisto käsitti vuonna 2019 noin 143 000 valokuvaa, joita käytetään erilaisissa julkaisuissa. Museo tekee tutkimusta omia näyttelyitään ja julkaisujaan varten sekä tarjoaa metsästys- ja asehistorian asiantuntijapalveluita.[2]

Täytetty karhu ja vanhoja aseita Metsästysmuseon Otso-perusnäyttelyssä.

Professori Osmo Lapon suunnittelema rakennus on alun perinkin tarkoitettu museorakennukseksi, ja näyttelytilojen lisäksi siellä sijaitsevat tilat esine- ja valokuvakokoelmille, kirjastolle sekä toimistotiloille. Kaikki näyttelytilat ovat yhdessä kerroksessa maantasalla, ja ne jakautuvat viiteen pysyvien näyttelyiden tilaan sekä vaihtuvien näyttelyiden alueeksi.

Metsästysmuseon uusin perusnäyttelyosio Otso on valmistunut vuonna 2019 ja se esittelee suomalaisen metsästyksen historian kivikaudelta 1800-luvun loppuun. Maan asuttamisen kannaltakin tärkeät saaliseläimet hylje ja metsäpeura saavat keskeisen osan näyttelyssä, kuten myös vanhat metsästysaseet. Jahdin lumo perusnäyttely kertoo metsästyksen historian 1900-luvulla. Keskeinen riistaeläin on hirvi, joka muuttui 1900-luvun aikana lukumäärältään lähes olemattomasta varsin runsaaksi ja taloudellisestikin merkittäväksi riistaeläimeksi. Näyttelyssä myös esitellään maahan istutettuja riistalajeja ja pohditaan koko metsästyksen oikeutusta.

Aseita Suomesta -näyttely esittelee kolmen merkittävän asevalmistajan, Sako Oy:n, Tikkakoski Oy:n ja Valmet Oy:n Tourulan tehtaan (ent. Valtion Kivääritehdas) tuotantoa esineiden ja multimedian avulla. Lisäksi nähtävillä on pienempien asevalmistajien aseita sekä patruunavitriini. Trofeekokoelma Jaakko Ojanperä käsittää yhden metsästäjän trofeita ja muita metsästysmuistoja yli sadasta eläinlajista ja alalajista Afrikasta, Aasiasta, Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta. Ojanperän kokoelmaan sisältyy the Big Five eli afrikannorsu, sarvikuono, leijona, leopardi ja kafferipuhveli sekä vieläpä the Big Seven, johon edellisten lisäksi kuuluvat myös krokotiili ja virtahepo. Merilinnustus-näyttely esittelee rannikon vesilinnustuksen kaikessa vaativuudessaan. Linnustajat väijyivät saalistaan luodoille kivistä rakennettujen näkösuojien takana, ja lintuparvia houkuteltiin ampumaetäisyydelle veteen aseteltujen houkutuskuvien eli kaaveiden avulla, joita on nähtävillä eri ajoilta.

Metsästysmuseossa on vuosittain esillä useita vaihtuvia näyttelyitä, joista keskeisessä osassa ovat erilaiset taidenäyttelyt. Vakiintuneiksi vuosittaisiksi näyttelyiksi ovat vakiintuneet Vuoden luontokuvien näyttely, suomenmestaruuskilpailuissa palkitut käsintehdyt puukot sekä museon piha-alueelle rakennettava taidenäyttely. Museon tuottamia näyttelyitä tarjotaan myös lainaksi.[3]

Merilinnustus-näyttely syksyllä 2020.

Suomen Metsästysmuseon ja samalla koko Riihimäen suosituin talvitapahtuma on helmikuussa järjestettävä talviretkeilytapahtuma Talvikki, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2007. [4] Museo järjestää keväisin Pönttöpäivän, jossa nikkaroidaan linnulle pesäpönttöjä ja levitetään lintutietoutta. Keväälle osuu myös Teroituspäivä, jolloin museoon voi tuoda puukkoja, kirveitä ja muita teräesineitä teroitettavaksi. Lokakuun 11. päivä on museon vuosipäivä, Oravan päivä, jolloin järjestetään lapsille tarkoitettua ohjelmaa. Metsästysmuseo järjestää yhteistyössä Suomen Lasimuseon kanssa yhteisen Joulutori-tapahtuman.[2]

• Museon kotisivut
• Peltonen, Jukka: Suomen Metsästysmuseo - ajatus, synty ja toiminta Käpälämäki 3/2000. Suomen Metsästysmuseo.
• Suomen Metsästysmuseon toimintakertomus 2019. Suomen Metsästysmuseo.