Suomen Merimieskirkko

Suomen Merimieskirkko ry on merimieslähetystä Suomessa sekä ulkomailla tekevä yhdistys, joka on perustettu vuonna 1875. Merimieskirkko toimii nykyisin Suomessa 12 satamassa ja ulkomailla yli 10 paikkakunnalla.

Suomen Merimieskirkon Lontoossa on suunnitellut suomalais-brittiläinen arkkitehti Cyril Mardall. Se valmistui 1958[1].

Merimieskirkkojen palvelujen käyttäjiä ovat erityisesti suomalaisissa kauppalaivoissa työskentelevät merimiehet sekä ulkosuomalaiset. Heidän lisäkseen kirkoilla vierailee muun muassa rekkamiehiä, au paireja, opiskelijoita, interreilaajia, motoristeja, erilaisia ryhmiä, turisteja sekä ulkomailla työskenteleviä suomalaisia.

Suomen Merimieskirkko on SOSTEn jäsenjärjestö.

Historia

Suomen Merimieskirkko perustettiin vuonna 1875 nimellä Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö. Viisi vuotta myöhemmin (1880) lähetettiin ensimmäinen merimiespappi Elis Bergroth Englantiin Grimsbyn satamaan. Merimieslähetysasemia perustettiin sittemmin muun muassa Lontooseen, Hampuriin, Antwerpeniin ja Rotterdamiin sekä lähes kaikkiin Euroopan merkittävimpiin satamakaupunkeihin. Australiassa lähetysasemia oli Melbournessa ja Sydneyssä. San Franciscoon ja New Yorkiin perustetut merimieslähetysasemat siirtyivät myöhemmin amerikansuomalaisten hoidettaviksi. Tilapäistä toimintaa seura on harjoittanut noin 110 paikkakunnalla.

Suomessa lähetysasemia toimi Viipurissa, Kotkassa, Helsingissä, Hangossa, Turussa, Porin Reposaaressa, Vaasan Vaskiluodossa sekä Oulussa.

Vuonna 1898 Merimieslähetysseura lähetti siirtolaispappeja Yhdysvaltoihin. Seuralla oli lisäksi toinen siirtolais- ja merimieslähetysasema Montrealissa. Siirtolaislähetystä on harjoitettu myös muun muassa Hangossa, Lontoossa ja Melbournessa. Vuonna 1924 perustettiin Helsinkiin merimieslähetysopisto. Samana vuonna perustettiin myös Suomen Kokki- ja Stuerttikoulu, joka koulutti kokkeja ja talousesimiehiä suomalaisia laivoja varten. Koulun toiminta lopetettiin 1966, kun valtion ylläpitämät merimiesammattikoulut ottivat koulutuksen hoitaakseen[2][3].

Merimieskirkko julkaisee Merimieskirkko-nimistä aikakauslehteä. Se on perustettu nimellä Merimiehen Ystävä vuonna 1882. Nykyisin lehti ilmestyy kolme kertaa vuoden aikana ensimmäisen numeron ollessa yhdistyksen toimintakertomus. 1990-luvulla Suomen Merimieslähetysseura muutti nimensä nykyiseen muotoon Suomen Merimieskirkko ry:ksi.

Toiminta

Suomen Merimieskirkko palvelee kaikkia liikkuvia ihmisiä ja ulkosuomalaisia. Merimieskirkko tekee evankelis-luterilaisen kirkon työtä ulkomailla ja toteuttaa kansainvälistä diakoniaa Suomen satamissa.

Suomen merimieskirkko tekee kristillistä, kulttuurista ja sosiaalista työtä. Työtä tekevät merimiespapit, sosiaalikuraattorit, taloushenkilökunta, projektityöntekijät sekä laaja vapaaehtoisten joukko. Merenkulkijoita tavataan laivoilla ja heidän palveluunsa kohdistetaan erityistä huomiota sielunhoidon, virkistys- ja vapaa-ajantoiminnan sekä kuljetuspalvelun avulla. Merimieskirkoilta käsin tehdään työtä erityisesti eritystilanteisiin joutuneiden keskuudessa sairaaloissa, vankiloissa ym. laitoksissa. Yhä enemmän on tarvetta perhetyöhön ja lapsi- ja nuorisotyöhön. Työtä tehdään lisääntyvässä määrin ikääntyvien suomalaissiirtolaisten keskuudessa, joiden vanhuusiän ongelmia vierauden tunne usein lisää.

Suomessa tehtävän merimieskirkkotyön pohjana on ns. anglo-amerikkalainen malli, jolla tarkoitetaan oman maan satamissa ja paikallisin voimin (näistä suurin on katolisen kirkon Stella Maris -järjestö) toteutettavaa kansainvälistä toimintaa. Merimieskirkko on avoinna kaikille merenkulkijoille kansallisuuteen ja uskontunnustukseen katsomatta. Sen rahoitus on usein paikallisten vastuulla ja toiminnassa vapaaehtoisten osuus on merkittävä.

Työmuoto, jonka erityisesti suomalaiset ovat kehittäneet, on laivapappi- tai laivakuraattoritoiminta. Tässä työmuodossa työ viedään laivoille mukana purjehtivien pappien ja muiden työntekijöiden seilatessa viikon kaksi, joskus jopa pidempäänkin laivan mukana. Työn idea on olla matkassa ja elämäntilanteessa mukana, tehdä merenkulkijan apuna tämän työtä ja siinä äärellä mahdollistaa luottamukselliset keskustelut. Työ on saanut niin merenkulkijoiden kuin varustamoidenkin varauksettoman tuen.

Uusimpia merimieslähetyksen toimintamuotoja on kotimaisten huviveneilijöiden palvelu.

Nykyiset toimipaikat

Merimieskirkko toimii Suomessa seitsemässä satamassa, joissa sillä on oma tai vuokrattu toimitila (Hamina, Helsinki Vuosaari, Kemi, Kokkola, Oulu, Rauma ja Turku). Haminan merimieskirkon satamakuraattori käy laivoilla myös Kotkan satamassa, Kemin merimieskirkon satamakuraattori Torniossa, Rauman merimieskirkon satamakuaattori Porissa ja Turun merimieskirkon satamakuraattori Naantalissa.

Ulkomailla Suomen Merimieskirkolla on toimipaikka viidessä eri Euroopan maassa (Belgiassa Bryssel, Alankomaissa Rotterdam, Isossa-Britanniassa Lontoo, Saksassa Hampuri sekä Kreikassa Ateena, missä toimitaan Skandinaavisella merimieskirkolla). Lisäksi liikkuvaa työtä tehdään Antwerpenissa, Luxemburgissa, Lyypekissä, Irlannissa, Puolan Varsovassa sekä Kaakkois-Aasian eri maissa.

Talous

Rahoitus
Rahoituksen lähde 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[4] - 18 000 € 22 000 € 33 000 € 38 000 € 38 000 € 38 000 €

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Mattila, Kirsti: Kuolleita: Arkkitehti Cyril Mardall, Lontoon suomalaisen merimieskirkon suunnittelija Helsingin Sanomat. 19.6.1994. Viitattu 31.7.2022. (Tilaajille.)
  2. Lemberg, Daniel: Opetuskeittiön haasteet tulevaisuudessa, s. 9. Opinnäytetyö.. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, Palvelujen tuottaminen ja johtaminen, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2018).
  3. Kuolleita: Rehtori Suoma Palo. Helsingin Sanomat, 24.5.1983, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Arkistoitu 24.5.2018. Viitattu 23.5.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.