Suomen Lähetyssanomat

Ensimmäisessä Suomen Lähetysseuran johtokunnan kokouksessa 21.1.1859 neuvoteltiin lähetyslehtien julkaisemisesta. Ruotsinkielisen Missionstidning för Finlandin toimittajaksi valittiin Gustaf Dahlberg ja Suomen Lähetyssanomien toimittajaksi Klemens Johan Gabriel Sirelius. Ensimmäinen Suomen Lähetyssanomien numero jaettiin näytenumeroina heinäkuussa 1859 Suomettaren ja Missionstidning för Finlandin ensimmäinen numero Helsingfors Tidningarin kanssa.[1]

Lehteä painettiin Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa vuoteen 1861 asti. Dahlbergin siirryttyä Vihdistä Kaarinan pitäjän kappalaiseksi alettiin lehteä painattaa vuodesta 1862 alkaen Turussa. Dahlbergin tultua Sääksmäen kirkkoherraksi vuonna 1874 painatus siirtyi takaisin Helsinkiin.[2]

Ensin lehdessä kerrottiin pääasiallisesti periaatteita lähetystyöstä yleensä sekä katsauksia, selontekoja, kertomuksia ja pieniä tietoja ulkomaisten lähetysseurojen työstä, annettiin etupäässä tietoja näiden työstä, "oman" lähetyssaarnaajan Onaschin kirjeitä ym. lähetysoppilaiden sekä Saksassakin kasvatettavina olevien lähetysoppilaiden kehityksestä. Kun Suomen Lähetysseura sittemmin sai omia lähetystyöntekijöitä, heistä ja heidän toimistaan kerrottiin enemmän. Vuodesta 1868 lähtien olivat lähetystyöntekijöiden kirjeet lehtien huomattavimpana sisältönä. Tämän lisäksi kerrottiin sisälähetyksestä ja juutalaislähetyksestä.[3]

Lehdessä julkaistiin myös lisälehtiä, joissa kerrottiin seuralle tulleista lahjoituksista ja seuran menoista ja tuloista. Kahden ensimmäisen vuoden aikana kerrottiin kaikki yksittäiset lahjatkin, mutta ne veivät paljon tilaa, joten päätettiin 1861 julkaista tilinteot suppeammassa muodossa. Lähetyslehden lisälehdissä oli täytteenä myös lähetyskertomuksia ja muitakin lähetyskirjoituksia, jopa sittemmin lähetystyöntekijöiden kertomuksia ja Lähetysseuran tiedonantoja.[4]

Kuvia painettiin lisälehtiin vuodesta 1861 alkaen silloin tällöin, mutta kuvalaattojen kalleuden vuoksi vain harvoin.[2]

Lehden tilaajamäärä oli vuonna 1860 yhteensä 4 800. Määrä oli vuoteen 1868 tultaessa useiden nälkävuosien vuoksi vähentynyt 2 000 kappaleeseen. Vuodesta 1873 lehden tilaajamäärä kasvoi 6 300 kappaleeseen johtuen lehteen tulleista omien lähetyssaarnaajien kirjeistä. Vuonna 1904 lehteä painettiin suomen kielellä 27 000 ja ruotsin kielellä 4 000. Vuonna 1908 sen painos oli suomeksi 19 000 ja ruotsiksi 3 000.[2]

Lehden toimittaja Töttermanin kuoltua 15. toukokuuta 1895 lehden toimittamista jatkoi A. Hirn.[5]

Kesäkuussa 1916 lehden toimittajaksi Sireniuksen tilalle tuli K. A. Paasio.[6]

Viime vuosikymmeninä muodollisena päätoimittajana on toiminut kulloinenkin lähetysjohtaja (jonka virkanimike on 2013 muutettu toiminnanjohtajaksi), mutta hänen roolinsa on rajoittunut pääkirjoitusten laatimiseen. Itse lehden toimittaa Suomen Lähetysseuran viestintä toimituspäällikön johdolla.^lähde?

Suomen Lähetyssanomien päätoimittajia, luettelossa puutteita.

• Gustaf Dahlberg 1859–1875
• C. G. Tötterman 1876–1895
• Akseli Hirn 1895–1900
• Uno Paunu 1900–1914 1946?
• S. Sirenius 1914–1916
• K. A. Paasio 1916–1917
• Seppo Rissanen 2008–2017
• Rolf Steffansson 2018–

Missionstidning för Finland

• Klemens Johan Gabriel Sirelius 1859–1876

• Paunu, Uno: Suomen pakanalähetystoimi 2, SLS, Kuopion Uusi Kirjapaino, 1909.
• Suomen Lähetyssanomat vsk. 1895, 1916.

• Lähetyssanomat internetissä (Arkistoitu – Internet Archive)