Suomen kirjastoseura

Kirjastoseura perustettiin vuonna 1910. Sitä ennen Kansanvalistusseura toimi kirjastoliikkeen edistämiseksi. Kirjastoseuran toiminnassa painotettiin koulutusta, toiminnan suuntaviivoja ja kirjastokokoontumisia. Sisällissodan jälkeen yksi kirjastoalan suurimmista saavutuksista oli vuoden 1928 kirjastolaki. 1920-luvulla seura ryhtyi järjestämään Kirjastopäiviä ja liittyi vuonna 1929 IFLA:n eli Kansainvälisen kirjastoseurojen liiton jäseneksi. Myös muiden Pohjoismaiden kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä.[1]

Toiseen maailmansotaan mennessä Kirjastoseura oli vakiinnuttanut paikkansa yhteiskunnallisena ja kulttuurisena vaikuttajana. Sotavuosina seuran keskeisimpiä kysymyksiä olivat luovutetuilta alueilta evakuoidun väestön palveleminen, kirjojen välitys rintamalle ja Neuvostoliitolle menetettyjen alueiden kirjastoista työttömiksi jääneiden karjalaisten kirjastohoitajien työllistäminen.[1]

Jälleenrakennuskaudella jäsenmäärä kasvoi ja vuonna 1948 Kirjastolehti alkoi jälleen ilmestyä itsenäisenä sen jälkeen, kun 26 vuotta ilmestynyt Kirjastoseuran ja Kansanvalistusseuran yhteinen Kansanvalistus ja Kirjastolehti -niminen julkaisu lopetettiin. Ajanjakson merkittävimpiä käänteitä kirjastoalalla oli uuden kirjastolain valmistelu. Se astui voimaan vuonna 1962. Kirjastoseura osallistui lain valmisteluun muun muassa antamalla lausuntoja lakiehdotuksesta. Uuden lain myötä valtionosuudet kasvoivat, mikä lisäsi myös koulutetun henkilöstön määrää. Pohjoismaiseen yhteistyöhön panostettiin jälleen esimerkiksi koulutusyhteistyön muodossa.[1]

1980-luvulla tekniikan kehittyminen toi esiin uudenlaisen palvelutarpeen kirjastoissakin. Kirjastoseura esitti kannanotossaan vuonna 1987 videolainauksen mahdollistamista kirjastoissa, minkä myötä tulivat ajankohtaisiksi myös tekijänoikeuskysymykset. Kirjastoseura lanseerasi kirjastojen PR-päivän, Lainan päivän 8. helmikuuta 1984. Kirjastoseura vaikutti jälleen aktiivisesti vuoden 1986 kirjastolain sisältöön.[1]

1990-luvulla kirjastoalalla keskustelua herättivät internet, kirjastopalvelujen maksullisuus ja kirjaston valtionosuudet. Kirjastoseura osallistui valtionosuuslainsäädännön uudistamisesta käytävään keskusteluun ottaen vuonna 1991 yhteyttä kaikkiin kansanedustajiin valtionosuusuudistuksesta ja lobbasi kirjastojen säilyttämistä koulujen kanssa samassa valtionosuusprosenttiryhmässä. Vuonna 1995 alkoi kolmevuotinen Tiedon talo -projekti, joka edisti kirjastojen verkkotietoutta. Tarkoituksena oli madaltaa kirjastojen kynnystä liittyä internetiin. Projektia esiteltiin myös kansainvälisillä foorumeilla ja se edisti verkkopalvelujen nopeaa leviämistä Suomen kirjastoissa. Vuonna 1998 astui voimaan uusi kirjastolaki ja Kirjastoseura otti kantaa erityisesti kirjastopalvelujen maksuttomuuteen.[1]

2000-luvun alussa Kirjastoseura oli mukana opetusministeriön julkaiseman Kirjastopoliittisen ohjelman suunnittelutyössä. Kirjastojen ja kirjastonhoitajien imagosta käytiin keskustelua ja tässä yhteydessä järjestettiin kirjastojen imagokampanja vuonna 2002. Kirjastoseura panosti internetin kasvavaan merkitykseen. Seura toimi myös mediakasvatuksen saralla useine hankkeineen. Vuonna 2010 Suomen kirjastoseura täytti 100 vuotta. Vuonna 2011 ilmestyi Kirjastoalan etiikkatyöryhmän laatima julkaisu Kirjastotyön eettiset periaatteet, joka laadittiin Suomen kirjastoseuran, Finlands svenska biblioteksföreningin ja Suomen tieteellinen kirjastoseuran toimeksiannosta. Se on tarkoitettu eettiseksi ohjenuoraksi julkisissa kirjastoissa ja tietopalveluissa työskenteleville ammattilaisille. Julkaisuun on koottu eettisiä ohjeita, jotka jokaisen kirjastoammattilaisen tulisi ottaa työssään huomioon.[1]

Vuonna 2012 Kirjastoseurassa työskenneltiin Helsingissä järjestetyn IFLA-konferenssin, kehitysyhteistyö- ja mediakasvatushankkeen, kirjastoalan koulutuskentän muutosten, kuntauudistuksen, kuntavaalien ja lukuhankkeiden parissa.[1] Vuonna 2013 Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä aloitti kautensa IFLA:n puheenjohtajana, minkä myötä Kirjastoseura toi maailmanlaajuisia kirjastoteemoja suomalaiseen keskusteluun. Vuonna 2014 IFLA julkaisi raportin (IFLA Trend Report), jossa hahmoteltiin etenkin kirjastojen teknisen toimintaympäristön muutosten vaikutusta. Sipilän kausi IFLA:n puheenjohtajana päättyi vuonna 2015, jolloin hän jäi myös eläkkeelle Kirjastoseuran toiminnanjohtajan tehtävästä. Kirjastoseuran uutena toiminnanjohtajana aloitti vuonna 2015 Rauha Maarno.

Vuonna 2016 seuran tärkeimpiin tehtäviin kuului uuden kirjastolain suunnittelutyöhön osallistuminen, minkä ohella uuden toiminnanjohtajan johdolla kirkastettiin seuran perustehtäviä. Uusi laki astui voimaan tammikuussa 2017. Samana vuonna Kirjastoseura lanseerasi kirjastoammattilaisten oppimisen tukemiseen mentorointiohjelman, jossa alan konkarit mentoroivat uudempia tulokkaita. Vuoden 2017 lopussa vietettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa, johon liittyen Kirjastoseura suunnitteli Suomi 100 Etkot -juhlakonseptin yleisiin kirjastoihin. Etkoja juhlittiin itsenäisyyspäivän aattona kymmenten tuhansien kirjastojen asiakkaiden kanssa yli 180 kirjastossa ympäri maan.

Vuoden 2018 aikana keskityttiin erityisesti kirjastojen digivalmiuksien kehittämiseen. Vuonna 2019 osallistuttiin aktiivisesti eduskuntavaalien ja europarlamenttivaalien vaikuttamistyöhön lukutaidon teemalla, ja lanseerattiin Kirjastoseuran uusi kirjastojen vuosittainen kampanjapäivä, Kirjaston päivä, jota vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta.

Vuonna 2020 maailmanlaajuinen koronapandemia vaikutti myös Kirjastoseuran työhön. Hallituksen jäsenten vaali järjestettiin ensimmäistä kertaa sähköisenä ja vuosikokous hybridimallisena, johon myös etäosallistuminen oli mahdollista. Vuonna 2020 Kirjastoseura aloitti uuden strategiansa (2021–2025) suunnittelutyön. Uudessa strategiassa esille nousevat tavoite Suomen laajuisesta e-kirjastosta, kirjastojen roolista ilmastonmuutoksen torjumisessa sekä kirjastojen osaamisen kehittäminen. Strategiatyön myötä Kirjastoseurassa otetaan myös käyttöön seuran uusi slogan: Rakkaudesta kulttuuriin ja sivistykseen.

Kirjastoseuralla on pitkät kansainväliset perinteet. Kirjastoseura osallistuu aktiivisesti alan kansainvälisten organisaatioiden toimintaan ja tukee kirjastoalan työntekijöiden verkostoitumista kansainvälisesti. Tavoitteena on myös tehdä Suomen kirjastolaitosta tunnetuksi maailmalla ja vastavuoroisesti tuoda maailmalta Suomeen uusia ideoita ja vaikutteita.

Kansainvälisen kirjastoseurojen liiton IFLA:n jäseneksi Kirjastoseura liittyi jo vuonna 1929. Myös pohjoismaista yhteistyötä on painotettu jo alkuajoista lähtien. 1970-luvulla suhteita solmittiin myös itään. 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkupuolelle asti toimittiin aktiivisesti kehitysyhteistyön (Etelä-Afrikka, Tansania ja Namibia) parissa, 1990-luvun puolivälin jälkeen Suomen EU-jäsenyyden myötä alettiin tehostaa eurooppalaista yhteistyötä muun muassa EBLIDA:n (European Bureau of Library, Information and Documentation Associations), eurooppalaisen kirjastoalan lobbausjärjestön puitteissa, ja 2000-luvulla on painotettu IFLA-yhteistyötä.

Kirjastoalan maailmanlaajuinen IFLA-konferenssi järjestettiin Helsingissä 2012. Vuosina 2013–2015 Kirjastoseuran toiminnanjohtaja toimi IFLA:n puheenjohtajana.

Helle Kannila toimi Kirjastoseuran puheenjohtajana 1942–1944 ja 1949–1961 sekä Kirjastolehden päätoimittajana 1921–1967. Kirjastoseuran johtokunnassa ja keskustoimikunnassa Kannila oli jäsenenä 1917–1968. Hän teki muutenkin merkittävän työn Suomen kirjastolaitoksen kehittämiseksi ja kirjoitti useita alaan liittyviä teoksia. Kannila korosti erityisesti kirjastotyöntekijöiden koulutusta ja arvostusta, ja on ollut Suomen kirjastoseuran merkittävimpiä vaikuttajia. Suomen kirjastoseuralla on ollut vuodesta 1949 lähtien Helle Kannilan nimeä kantava rahasto, josta myönnetään seuran jäsenille apurahoja kirjastoalan opintomatkoihin.

Mikko Mäkelä toimi Suomen kirjastoseuran Myyntikeskuksen johdossa. Myyntikeskuksen pääasiallisena tehtävänä alkuaikoina, 1950-luvulla, oli kirjastokorttien välitys maan kirjastoille. Myöhemmin korttien rinnalle tuli myös painotuotteita ja muita kirjastoille välttämättömiä tarvikkeita. Vuonna 1956 pääosa toiminnasta siirrettiin Mäkelän esityksestä Helsinkiin ja nimi muuttui Suomen kirjastoseuran Kirjastopalveluksi. Mäkelä jatkoi Tampereella Kirjastopalvelujen Kalustopalvelun yksikön johtamista, mutta toiminta päättyi vuonna 1959, kun Kirjastoseura halusi erottaa Kirjastopalvelun omaksi yksikökseen. Mäkelä valittiin Kirjastoseuran keskustoimikunnan jäseneksi 1948 ja toimi seurassa yli kaksikymmentä vuotta, muun muassa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Vuonna 1973 Mäkelä kutsuttiin Kirjastoseuran kunniapuheenjohtajaksi. Mäkelän mukaan on nimetty Suomen kirjastoseuran tutkimus- ja palkintorahastosta jaettava Mikko Mäkelä -palkinto, joka myönnetään kirjastoalalla tehdystä pitkäaikaisesta tai ansiokkaasta työstä. Vuonna 2020 tutkimus- ja palkintorahasto yhdistettiin Helle Kannila -rahastoon.

Hilkka M. Kauppi (1921–1996) toimi Suomen kirjastoseuran osa-aikaisena toiminnanjohtajana vuosina 1961–1967, minkä jälkeen hän siirtyi kokoaikaiseksi toiminnanjohtajaksi ja toimi tehtävissä eläköitymiseensä, vuoteen 1984, asti. Kirjastoneuvoksen arvonimen Hilkka M. Kauppi sai vuonna 1980. Kirjastokentän ohella Kauppi oli kantava voima myös Minna Canthin seurassa. Hän myös toteutti haaveensa omasta kirjallisesta tuotannostaan julkaisemalla muun muassa Helle Kannilan elämäkerran (Helle Kannilan elämänpuut, Otava, 1976). Suomen kirjastoseura myöntää Hilkka M. Kaupin nimeä kantavan palkinnon kirjastoalalla tehdystä teosta ja työstä, joka on edistänyt kirjastoalan kehitystä ja tunnetuksi tekemistä sekä avartanut alaan liittyviä näkemyksiä.

Kirjastoseuran ylintä päätösvaltaa käyttää hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja ja kahdeksan jäsentä. Hallituksen jäsenet valitaan seuran vuosikokouksessa ja kausi on kaksivuotinen, joskin puolet hallituksen jäsenistä vaihtuu vuorovuosittain. Kirjastoseura on painottanut puheenjohtajavalinnoissa vaikutusvaltaa, lainsäädäntötyön ja kulttuuripolitiikan tuntemusta sekä kirjastomyönteisyyttä.

Seuraavassa listaus Kirjastoseuran puheenjohtajista:

• Juho Arvi Kemiläinen (1910–1914, 1931–1941)
• H. F. Soveri (1915–1918)
• A. H. Bergholm (1919–1924)
• Uno Therman (1925–1930)
• Helle Kannila (1942–1944, 1950–1961)
• Mauno Kanninen (1945–1949)
• Heikki Hosia (1962–1965)
• Karl-Erik Henriksson (1966–1969)
• Mikko Mäkelä (1969–1971)
• Kari Turunen (1972)
• Jouko Tyyri (1973–1976)
• Tellervo Koivisto (1977–1982)
• Pentti Lahti-Nuuttila (1982–1989)
• Riitta Uosukainen (1990–1991)
• Mirja Ryynänen (1992–1997)
• Kaarina Dromberg (1998–2002)
• Tarja Cronberg (2004–2007)
• Markku Laukkanen (2008–2009)
• Jukka Relander (2010–2017)
• Silvia Modig (2018–2021)[2]
• Laura Rissanen (2022–)[3]

Kirjastopäivät järjestetään joka toinen vuosi ja ne ovat tärkeä keskustelu- ja tapaamisfoorumi kirjastoammattilaisille. Ensimmäinen yleinen kirjastokokous järjestettiin vuonna 1892 Kansanvalistusseuran laulu- ja soitinjuhlan yhteydessä Turussa. Seuraavat kokoukset järjestettiin 1905, 1908 ja 1919. Tästä eteenpäin vuoteen 1937 kirjastokokouksia järjestettiin joka kolmas vuosi ja toisen maailmansodan päätyttyä kirjastokokouksia alettiin järjestää säännöllisesti joka toinen vuosi. Vuonna 1975 kirjastokokouksen nimi muutettiin Kirjastopäiviksi.

• 1892 Turku
• 1905 Tampere
• 1908 Helsinki
• 1919 Helsinki
• 1922 Tampere
• 1925 Turku
• 1928 Tampere
• 1931 Helsinki
• 1934 Lahti
• 1937 Viipuri
• 1941 Helsinki
• 1945 Vaasa
• 1947 Turku
• 1949 Jyväskylä
• 1951 Mikkeli
• 1953 Espoo
• 1955 Tampere
• 1957 Kuopio
• 1959 Oulu
• 1961 Lahti
• 1963 Hämeenlinna
• 1965 Pori
• 1967 Savonlinna
• 1969 Vaasa
• 1971 Joensuu
• 1973 Jyväskylä
• 1975 Kouvola
• 1977 Rovaniemi
• 1979 Mikkeli
• 1981 Turku
• 1983 Oulu
• 1985 Helsinki
• 1987 Tampere
• 1989 Imatra
• 1991 Kajaani
• 1993 Lahti
• 1995 Joensuu
• 1997 Pori
• 1999 Jyväskylä
• 2001 Helsinki
• 2003 Vaasa
• 2005 Tampere
• 2007 Kuopio
• 2009 Turku
• 2011 Oulu
• 2013 Mikkeli
• 2015 Seinäjoki
• 2017 Jyväskylä
• 2019 Helsinki
• 2022 Hämeenlinna

• Suomen kirjastoseuran verkkosivut
• Koski, Pirkko: Tiedon tuntijat: Suomen kirjastoseura 1910–1985. Helsinki: Suomen kirjastoseura, 1985.
• Haasio, Ari: Suomen kirjastoseura 1985–2010: Tietoyhteiskunnan tekijä. Helsinki: Avain, 2010.