Suomen Islam-seurakunta

Suomen Islam-seurakunta (tataariksi Finlandiya İslam Cemaati) on islamilainen seurakunta, jonka jäseniä ovat Suomen tataarit. Seurakunnalla on toimintaa Helsingissä ja Järvenpäässä. Vuonna 2014 seurakuntaan kuului noin 600 jäsentä. Seurakunnan jäseniksi hyväksytään vain tataareja.[1]

Suomen Islam-seurakunta
Finlandiya İslam Cemaati
Suomen muhamettilainen seurakunta (vuoteen 1963)
Seurakunnan "Islam-talo" Uudenmaankadun ja Fredrikinkadun kulmassa.
Seurakunnan "Islam-talo" Uudenmaankadun ja Fredrikinkadun kulmassa.
Suuntautuminen Sunnalainen islam
Perustettu 1925
Jäseniä Suomen tataarit
Aiheesta muualla
Kotisivu

Historia

Suomen Islam-seurakunnan toiminta alkoi 24. huhtikuuta 1925, kun valtioneuvosto hyväksyi sen säännöt ja se rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Tuolloin seurakunta toimi nimellä Suomen muhamettilainen seurakunta. Toiminnan alussa jäseniä oli 528. Alun perin osa tataareista oli vastustanut seurakunnan perustamista, mutta siitä tuli nopeasti tärkeä tataareja yhdistävä tekijä.

Suomi oli toinen länsimaa, jossa muslimien uskonnollinen yhdyskunta tunnustettiin virallisesti – ensimmäinen tunnustus tapahtui Itävallassa vuonna 1908. Seurakunnan virallinen kieli oli suomi, mutta tilaisuuksissa käytettiin myös muita kieliä. Säännöt eivät sisältäneet mainintaa turkin tai tataarin kielistä, eikä jäsenkuntaa rajoitettu etnisin perustein. Vielä tuohon aikaan Suomen muslimit olivat kuitenkin lähes kaikki tataareja.[2]

Vuonna 1932 yhdyskunta haki lupaa avioliittoon vihkimiseen, mutta Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli vastusti asiaa. Tuomiokapituli pelkäsi muslimiseurakunnan vihkimisoikeuden johtavan moniavioisuuteen. Luvan myöntämisestä järjestettiin 1. joulukuuta 1932 äänestys, jonka jälkeen lupa myönnettiin. Siitä lähtien Suomen Islam-seurakunnan imaami on voinut vihkiä seurakunnan jäseniä avioliittoon.[3]

Vuonna 1963 seurakunnan nimeksi muutettiin Suomen Islam-seurakunta. Seurakunta toimi henkikirjoitusviranomaisena vuoteen 1971, kunnes jäsenrekisterit liitettiin Väestörekisterikeskukseen.[3]

Tilat
Helsingin islamilainen hautausmaa Hietaniemessä.

Vuonna 1941 seurakunta hankki kivitalon Helsingin Fredrikinkadulta. Vuonna 1948 se osti samalta kadulta Uudenmaankadun risteyksestä puutalon, jonka paikalle rakennettiin vuosina 1958–1961 Armas Lahtisen suunnittelema Islam-talo. Talon rakentaminen maksoi 170 miljoonaa markkaa, ja se rahoitettiin lainoilla ja lahjoituksilla. Seurakunta sai viiden miljoonan markan suuruiset lahjoitukset Pakistanista ja Turkista, sekä Marokosta 600 000 markkaa. Helsingin lisäksi Suomen Islam-seurakunta omistaa Järvenpään moskeijan sekä rukoushuoneet Turussa ja Kotkassa. Antero Leitzingerin mukaan tataarit eivät kutsu rukoushuonetta moskeijaksi, jos siitä puuttuu minareetti.[4] Rukoushuone on tataarin kielessä "tsasouna", moskeija on мәчет eli metšhet. Minareetit yleistyivät islamilaisessa maailmassa vasta 1000-luvulla.[5]

Seurakunnalla on hautausmaat Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla ja Turun hautausmaalla kristillisten hautausmaiden yhteydessä. Ennen Karjalan menetystä myös Viipurissa oli islamilainen hautausmaa. Islamilaisten hautausmaiden ulkopuolella sijaitsee lisäksi kristillisille hautausmaille haudattujen muslimien aidattuja hautoja.[4]

Suuntaus ja toiminta

Suomen Islam-seurakunnan edustamaa islamia on kuvailtu "liberaaliksi islamiksi", mutta ainakaan hallituksen puheenjohtaja Atik Ali ei ilmaise asiaa kyseiseen tyyliin. Hänen mukaansa on olemassa vain yksi islam, ja myös he edustavat sitä, joskin jotkut jäsenet ovat enemmänkin "tapamuslimeita", kun taas toiset hartaampia.[6]

Suomen Islam-seurakunta ei harjoita käännytystyötä eikä hyväksy jäsenikseen muita kuin tataareja. Seurakunnan jäseneksi pääsevät tataarien kanssa avioituneet. Syntyperäinen tataari voidaan hyväksyä seurakuntaan kolmen vuoden koeajan jälkeen. Islam-seurakunnan tiloissa saavat kuitenkin rukoilla muutkin kuin tataarit. Seurakunta on kutsunut Turkin suurlähettilään laskemaan vainajien muistopäivänä seppeleen kaatuneiden muistomerkille.[7] Seurakunnasta lähteneet ovat usein jättäytyneet väestörekisterissä ilman uskontokuntaa, ja toiseen uskontoon kääntyminen on ollut harvinaista.[2]

Puheenjohtajat
  • Weli-Ahmed Hakim (1926-1926)
  • Kemal Baibulat (1926-1928)
  • Ismail Arifulla (1928-1929)
  • Zuhur Tahir (1929-1961)
  • Osman Ali (1961-1982)
  • Abdullah Ali (1982-1988)
  • Okan Daher (1988-2012)
  • Atik Ali (2012-2020)
  • Gölten Bedretdin (2020-) [8][9]

Katso myös

Lähteet
  • Leitzinger, Antero: Suomen tataarit. East-West Books Helsinki, 2006. ISBN 952-99592-2-2.

Viitteet
  1. Suomen Islam-seurakunta Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 6.3.2014. Viitattu 8.2.2011.
  2. Leitzinger 2006, s. 172.
  3. Leitzinger 2006, s. 173
  4. Leitzinger 2006, s. 174.
  5. Duggan, T.M.P.: Review of J.M.Bloom, The Minaret, Edinburgh Studies in İslamic Art. Mediterranean Journal of Humanities, 2013, 3. vsk, nro 2, s. 357–365. doi:10.13114. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
  6. Reetta Salminen, Eetu Pietarinen: Tataarimoskeija: Suomalaistunutta muslimiyhteisöä eivät rahahuolet paina 28.10.2015. yle. Viitattu 19.10.2021.
  7. Leitzinger 2006, s. 171.
  8. Evren Küçük. Türkiye-Finlandiya ilişkileri (1917-1980). Ankara: Atatürk Kültür , Dil ve Tarih Yüksek Kurumu, Atatürk Araştırma Merkezi yayınları. s. 157-165. ISBN 9751634350.
  9. Satu Vasantola: Ensimmäinen nainen 2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.7.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.