Suomalainen keittiö

Suomalainen ruoka on perinteisesti saanut paljon vaikutteita Ruotsista, mutta varsinkin itäisessä Suomessa on saatu paljon vaikutteita myös venäläisestä keittiöstä.[1] Ilmaston ja harvalukuisen yläluokan vuoksi Suomessa on laitettu arkista mutta energiapitoista ruokaa pääasiassa sellaisista aineksista, jotka säilyvät talven ylitse, kuten juureksista ja kaalista. Perinteisesti mausteita on käytetty hyvin niukasti, joskin suolaa melko paljon. Toki esimerkiksi Turun linnassa ja Viipurissa ylimystö söi keskieurooppalaiseen tyyliin kalliita tuontielintarvikkeita.

Maitotuotteita kuluu melko paljon, ja erilaisia hapanmaitotuotteita on useita. Viiliä ja jogurttia syödään aamiaisella tai välipaloina, kermaviiliä ja smetanaa käytetään ruoanlaitossa. Piimää juodaan sellaisenaan tai käytetään leivonnassa tai juomissa.[2][3]

Kansallisista erikoisuuksista vientikelpoisiksi suomalaiset huippukokit ovat kelpuuttaneet ainakin leipäjuuston, lakat, poronlihan eri muodoissa, karjalanpaistin ja kalakukon.[4] Näitä raaka-aineita höystetään erilaisilla yrteillä sekä Suomen luonnosta saatavilla raaka-aineilla, kuten katajanmarjoilla ja kuusenkerkillä. "Villiruoka" on omaleimainen vientituote, mutta sen saatavuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan.[5]

Kalakeittoa.

Poronkäristystä.

Suomalainen arkiruoka muistuttaa paljon muiden teollisuusmaiden ruokailutapoja. Arkisin aterioissa on yleensä vain pääruoka, joskus jälkiruoka, mutta ei juuri alkupaloja, ellei lisukesalaattia sellaiseksi lasketa.[6]

Ruoan ja ruoka-aineiden kotimaisuus on Suomessa arvostettu asia. Kaikesta Suomessa syötävästä ruoasta noin 80 prosenttia on valmistettu Suomessa, ja tämän ruoan raaka-aineista noin 80 prosenttia on kotimaista alkuperää.[7]

Suomalaisessa ruokakulttuurissa vallitsee sesonkiluontoisuus. Kesällä syödään uusia perunoita. Rapukauden alkaminen on lehtijuttujen arvoinen asia, vaikka rapujakin tuodaan pakastettuina ympäri vuoden. Samoin mansikoita ja mustikoita syödään oman maan marja-aikaan.[8][9] Kaali, sienet, lammas, mämmi ja mäti ovat myös sesonkiruokaa.[10][11][12] Joulupöytään kuuluvat muun muassa joulukinkku, rosolli sekä monenlaiset laatikot.

Vuonna 2015 tehdyn kyselyn mukaan suomalaisten suosituimmat einesruoat olivat maksalaatikko, hernekeitto, makaronilaatikko, karjalanpiirakka ja lihapullat.[13]

Maaseudulla syötiin 1900-luvun alussa kolme lämmintä ateriaa päivässä. Usein tukevin oli keskipäivän aikaan nautittu lounas.[14]

Juomat

Lammin sahtia.

Arkiaterialla suosituimmat ruokajuomat ovat vesi, maito, piimä, mehu ja kotikalja. Monista muista maista poiketen Suomessa myös monet aikuiset juovat maitoa.[25] Kahvia kulutetaan Suomessa noin 10 kiloa vuodessa asukasta kohden, mikä on enemmän kuin missään muualla maailmassa.[26][27] Kahvia juodaan niin aamiaisella ja töissä kuin lähes kaikissa kokouksissa ja juhlissakin.[25]

1960-luvulle asti suomalaisten alkoholinkulutus koostui lähinnä väkevistä viinoista, nykyisin taas noin puolet Suomessa kulutetusta alkoholista on olutta.[28][29] Suomalaiset oluet ovat pääosin vaaleita lageroluita, mutta erikoisoluiden tarjonta on kasvanut viime vuosina.[30] Oluen ohella muita suosittuja mietoja alkoholijuomia ovat siideri ja lonkero. Tunnetuimpia suomalaisia vahvoja alkoholijuomia ovat esimerkiksi Koskenkorva, Jaloviina, Finlandia Vodka ja Marskin ryyppy. Perinteisimpiä suomalaisia alkoholijuomia on sahti, joka on pääosin ohramaltaista valmistettu suodattamaton olut.

Katso myös: Saamelainen keittiö

Katso myös: Karjalainen ruokaperinne

Kalakukko on osa pohjoissavolaista keittiötä.

Perinteinen karjalanpiirakka.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa on vaikutteita sekä idästä että lännestä, ja erot korostuvat maakuntien perinteissä. Lännessä ruokaa on tehty perinteisesti keittämällä ja leivinuunia lämmitettiin harvoin, jolloin arkileipä säilytettiin kuivattuna. Idässä uuni lämpeni usein ja sitä käytettiin ruoanlaittoon. Hapattaminen, sienet ja piirakat ovat itäistä perinnettä.[31]

Lapin keittiöön kuuluu leimallisesti poronliha, riista, lakat sekä leipäjuusto.[32] Muita esimerkkejä ovat oululainen rössypottu, nahkiaiset, kainuulaiset rönttöset, hämäläinen sahti, Pirkanmaan mustamakkara, saaristoalueen mustaleipä sekä karjalaisten sultsinat.[33]

Katso myös: Luettelo Suomen nimisuojatuista elintarvikkeista

Kymmenen suomalaista elintarviketta on Euroopan unionin nimisuojajärjestelmän piirissa. Ne ovat Lapin puikula -peruna, sahti, kalakukko, karjalanpiirakka, Kainuun rönttönen (2008), Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha ja Lapin Poron kylmäsavuliha[34] sekä kaksi eri muikkua: Puruveden muikku ja Kitkan viisas.[35]

Silvio Berlusconi ja Jacques Chirac arvostelivat vuonna 2005 suomalaista ruokaa sen huonosta mausta.[36][37] Skotlantilainen huippukokki Gordon Ramsay kävi Suomessa 2007 esittelemässä uutta keittokirjaansa ja haukkui suomalaiset perinneruoat.[38]

Ruokakulttuurikeskuksen johtajan ja ruokakirjailijan Ulla Rauramon mukaan Suomessa vallitsee välinpitämätön suhtautuminen ruokaan ja ruokakulttuuriin. Ruoanlaittoon käytetään Suomessa entistä vähemmän aikaa ja ruokailu on ilotonta niin kodissa kuin kouluissakin. Suomessa ruuan laatu ja maku ovat jääneet sivurooliin, koska suomalaisia vaivaa halvan ruuan huuma. Rauramon mukaan Suomessa perheet syövät harvoin yhdessä, ja moni suomalaislapsi ei osaa käyttää edes veistä ja haarukkaa vielä koulua aloittaessaankaan.[39]

Suomi on toiminut edelläkävijänä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisessä.[40][41]

• Luettelo suomalaisista perinneruokalajeista
• Luettelo Suomen maakuntaruoista

• Aaltonen, Turkka & Arkko, Martti: Lallin pidot: Elämys- ja ruokamatka Suomen esihistoriaan. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3106-5.
• Asplund, Ulla (toim.): Sahtikirja. Lammi: Suomen sahtiseura, 1990. ISBN 952-90-2174-7.
• Isotalo, Merja: Pitopöydässä ja nuotiolla: Suomalaisen ruokakulttuurin opinto-opas. Helsinki: Maa- ja kotitalousnaisten keskus, 1999. ISBN 952-5302-01-6.
• Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
• Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
• Kolmonen, Jaakko: Mitä minä syön. Helsinki: Patakolmonen, 1999. ISBN 952-5090-04-3.
• Kylli, Ritva: Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin. Gaudeamus, 2021. ISBN 9789523451353.
• Mäkelä, Eero, ja muut: Muikkutortusta riekonrintaan. Uusia suomalaisia makuelämyksiä. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-12810-3.
• Ollikainen, Eila, ja muut: Savolainen syömälysti. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu, 2009. ISBN 978-952-203-100-6.
• Pohjanluoma, Riitta: Perinnemakuja maakunnista. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2764-8.
• Rannikko, Götha: Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä: Ruokaperinnettä Kainuusta. Kajaani: Oulun yliopisto, Lönnrot-instituutti, 1999. ISBN 951-98272-1-8.
• Rauramo, Ulla: Ruis: Suomalaisten salainen ase. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-321-1.
• Sillanpää, Merja: Happamasta makeaan: Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Vantaa: Finfood, 1999. ISBN 952-5244-02-4.
• Uusivirta, Hilkka: Suomalaisen ruokaperinteen keittokirja. Helsinki: WSOY, 1982 (4. painos 1998). ISBN 951-0-10696-8.
• Venhola, Teija: Syömään!. Helsinki: Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-49-7.
• Kurjenlento, Virpi & Repo, Sami: Suomalaista voimaruokaa. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-4925-40-2.

• Ruokakulttuuri. Ruokatieto Yhdistys ry.
• Hertta-Mari Kaukonen: Ruoka-aika! Aviisi 2/2007.
• Tiina Kulmala: Suomalaisten ruokatottumukset 1950-luvulta nykypäivään 2007 Tampereen ammattikorkeakoulu