Suomalainen leipä

Suomalainen leipä on perinteisesti tehty rukiista, vehnästä, ohrasta, kaurasta ja tattarista[1], ja se on voinut ottaa monenlaisia muotoja.[2][3] Vehnäleivät yleistyivät Suomessa kuitenkin vasta 1800-luvun loppupuolella.[1]

Suomalaisia ruisleipiä.

Suomalainen ruisrieska ja perunarieska.

Perinteisesti eri puolilla Suomea on tehty erilaista leipää. Itä-Suomessa leipä on perinteisesti ollut pehmeää ja pyöreää, kun taas Länsi-Suomessa se on ollut kovaa siksi, koska kotitaloudet leipoivat sitä paljon kerralla ja kuivasivat jälkeenpäin vartaissa. Vartaissa kuivaamisen takia Länsi-Suomessa tehtiinkin paljon reikäleipää. Lisäksi Länsi-Suomessa tehtiin perinteisesti näkkileipää ja verileipää[4]. Itä-Suomesta ovat peräisin myös suomalaiset piirakat ja kukot.[1][2]

Pohjois-Suomessa tehtiin lisäksi ohuita ohrarieskoja ja Hämeessä ohrasta, vehnästä ja kaurasta valmistettuja sekaleipiä.[3] Myös Itä-Suomessa tehtiin ohra-, tattari- ja kauraleipiä, joita kutsuttiin rieskoiksi. Ne olivat kuitenkin hiivalla kohotettuja ja paksumpia kuin pohjoisessa.[1][5] Suomenruotsalaisessa kulttuurissa myös saaristolaisleipä on ollut suosittua ainakin kesäisin,[6] ja koko Länsi-Suomessa maustetut ja makeat leivät ovat olleet suosiossa. Katovuosina eli vuosina, jolloin ihmiset eivät saaneet paljon viljasatoa, suomalaiset saattoivat tehdä tilapäisesti leipää myös pettujauhosta, oljesta, jäkälästä tai sammalesta.[1]

Kaupungistumisen ja teollistumisen myötä alueelliset erot tasoittuivat ja suomalaiset alkoivat ostaa leipää ruokakaupoista. 2010-luvulla ihmiset söivät joka puolella Suomea kaikenlaisia leipiä. Alueelliset erot eivät kuitenkaan täysin kadonneet. Sittemmin suomalaista leipää on alettu myydä myös palaleipinä ja valmiina viipaleina.[1][3]

Jotkut suomalaiset pitävät ruisleipää erityisen suomalaisena leipänä, ja vuonna 2017 ruisleipä valittiinkin Suomen kansallisruoaksi.[7]