Suolinkainen

Suolinkainen (Ascaris lumbricoides) on sukkulamatoihin kuuluva loiseläin, jota tavataan koko maailmassa. Suolinkainen on lapamadon ohessa toinen Suomessa esiintyvistä vaarallisista loiseläimistä, jotka voivat tarttua ihmiseen. Yhdysvaltain CDC:n mukaan noin 807 miljoonaa – 1,2 miljardia ihmistä maailmassa kantaa tätä loista.[1] Eniten sitä tavataan Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa sekä Afrikassa, varsinkin Keski- ja Länsi-Afrikan rannikkoseuduilla.[2] Suolinkaista esiintyy eritoten sellaisilla seuduilla, joissa ulosteperäisen lannoitteen käyttö on yleistä. Ihminen voi saada tartunnan esimerkiksi syömällä kasviksia, joita on lannoitettu lannalla. Kaikenlainen maan tonkiminen paljain käsin muodostaa myös riskitekijän.lähde?

Suolinkainen
Aikuinen naaras
Aikuinen naaras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Sukkulamadot Nemata
Luokka: Chromadorea
Lahko: Ascaridida
Heimo: Ascarididae
Suku: Ascaris
Laji: lumbricoides
Kaksiosainen nimi

Ascaris lumbricoides
Linnaeus, 1758
Katso myös

  Suolinkainen Wikispeciesissä
  Suolinkainen Commonsissa

Elämänkierto

Suolinkaisen elämänkierto on hyvin monimutkainen. Saadakseen suolinkaisen ihmisen on ensin syötävä esimerkiksi vihanneksia, joissa on suolinkaisen munia. Munat päätyvät ihmisen ruoansulatuskanavan kautta suoleen, jossa munista kuoriutuu mikroskooppisen pieniä toukkia. Toukat porautuvat suolen seinämästä ihmisen verenkiertoon ja hakeutuvat keuhkojen hiusrakkuloihin ja sieltä edelleen keuhkoputkiin. Liman mukana toukat ajautuvat ihmisen hengityksen ja yskimisen ansiosta suuhun, ja nielaistessa ylimääräistä limaa toukat kulkeutuvat uudelleen mahalaukkuun ja suoleen, jossa toukista kehittyy aikuisia yksilöitä.

Elämänkierto

Lisääntyminen

Aikuinen suolinkainen munii päivässä jopa 200 000 mikroskooppisen pientä munaa, jotka poistuvat elimistöstä ulosteen mukana. Suolinkaisen munat ovat äärimmäisen kestäviä ja voivat säilyä maaperässä jopa 10 vuotta horrostilassa. Munat kestävät myös mahahappoja ja useita kemikaaleja ja torjunta-aineita.

Ulkomuoto

Aikuiselle suolinkaiselle tyypillistä on sen melko suuri koko. Aikuinen koirassuolinkainen on keskimäärin 2–4 mm paksu ja 15–31 cm pitkä. Väriltään suolinkainen on vaalean kellertävä. Naaraat ovat keskimäärin 3–6 mm leveitä ja 20–49 cm pitkiä. Naaraan sukuelimet sijaitsevat kehon loppuosassa, ja sen osuus on noin kolmasosa koko madon pituudesta. Madossa voi olla jopa 27 miljoonaa munaa kerrallaan, ja mato voi munia 200 000 munaa päivässä. Hedelmöitetyt munat ovat soikeahkoja, ja ne ovat 45–75 mikrometriä pitkiä ja 35–50 mikrometriä leveitä.

Suolinkaisinfektion torjunta

Suolinkaisen torjunnassa ensisijaisen tärkeää on hyvä hygienia ja ulosteperäisten lannoitteiden välttäminen maanparannusaineena. Suolinkainen voi tarttua jopa likaisista käsistä, mikäli maata on möyhitty taikka kasvimaata kitketty, koska käsiin tarttuva maa-aines saattaa sisältää suolinkaisen munia. Syötävät elintarvikkeet tulee huuhdella erityisen hyvin, kuten myös kädet, vaatteet ja välineet. Mielellään on syytä välttää käyttämästä elintarvikkeina sellaisia maataloustuotteita, joita on lannoitettu ihmisperäisellä lannalla. Suomessa hygienian taso on niin korkea, että tartuntaa on epätodennäköistä saada kotimaisista tuotteista. Suurimmassa vaarassa ovat lapset, joilla on tapanaan panna suuhunsa kaikenlaista, mitä käsiinsä saavat. Kerran ihmiseen päästyään suolinkaisen hävittäminen voi olla vaikea operaatio sen omintakeisen lisääntymiskaavan vuoksi.

Osa munista ajautuu verenkierron mukana maksaan ja munuaisiin, sydämeen ja keuhkoihin, joten perinteinen suolistolääkitys apteekin matolääkkeillä ei välttämättä tuo toivottua tulosta. Toisekseen infektion toteaminen saattaa olla perin hankalaa, sillä suolinkainen aiheuttaa monenlaisia oireita, kuten lievää yskää, päänsärkyä, kuumeilua, vatsanväänteitä, maksaläikkiä ja maksakirroosia, pöhötystä, heikotusta, outoa laihtumista, B-vitamiinin ja magnesiumin puutostiloja tai veriarvojen heilahtelua. Madoilla on myös toksikologinen vaikutus matojen ulostaessa ihmiselimistöön. Madot voivat aiheuttaa myös pahanhajuisen hengityksen, vaikka suuhygienia olisikin kunnossa.

Suolinkainen todetaan yleensä ulostenäytteestä mikroskoopilla. Silmämääräinen tunnistaminen on yleensä vaikeaa, koska ulosteen mukana poistuvat munat ovat mikroskooppisen pieniä toisin kuin lapamadolla, josta saattaa irrota selvästi näkyviä osia ulosteeseen.

Lähteet
  1. Parasites - Ascariasis cdc.gov.
  2. Ascaris Lumbricoides Patient Plus UK (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.