Hierakat

Hierakat ovat monivuotisia, harvoin yksivuotisia, usein kookkaita pystyvartisia ruohovartisia kasveja. Lehdet kasvavat kierteisesti. Alimmat lehdet ovat tavallisesti pitkäruotisia ja ne muodostavat usein lehtiruusukkeen. Ylemmät lehdet ovat lähes ruodittomia ja kapeampilapaisia. Korvaketupet ovat kalvomaisia ja varhain karisevia. Lehtilapa on ehyt ja laidoiltaan ehyt tai mutkainen, usein poimuinen. Kukinto on kerrannaisterttu. Sisemmät kehälehdet kovettuvat kukinnan jälkeen hedelmää ympäröiväksi hedelmäverhiöksi. Hedelmä on kolmesärmäinen pähkylä.[3][4]

Suolaheinät ovat saaneet nimensä siitä, että niiden lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta. Touko-heinäkuussa kukkivien suolaheinien kukat ovat punertavat ja heteet keltaiset, emiyksilöissä kukat ovat purppuranpunaiset. Ne voidaan jakaa kahteen alaryhmään: Acetosa-alaryhmän yleisin laji on monimuotoinen niittysuolaheinä (Rumex acetosa), Acetosella-alaryhmän lajeista tunnetuin on puolestaan ahosuolaheinä (Rumex acetosella). Lajinimien latinankielinen kantasana "acetum" tarkoittaa etikkaa.[5]

Kumpaankin suolaheinien alaryhmään kuuluu useita lajeja ja alalajeja, kuten Suomessa esiintyvät tulisuolaheinä (Rumex thyrsiflorus), lapinsuolaheinä (Rumex acetosa lapponicus), kaitasuolaheinä (Rumex acetosella tenuifolius) ja somersuolaheinä (Rumex acetosella arenicola). Tenonsuolaheinä (Rumex graminifolius) kuuluu silmälläpidettäviin lajeihin.

Suolaheinän lehtien maku johtuu oksaalihapon vesiliukoisesta suolasta kaliumoksalaatista. Raparperista tutun oksaalihapon vuoksi suolaheiniä pidetään lievästi myrkyllisinä, sillä oksaalihappo sitoo itseensä elimistön kalsiumia aiheuttaen puutosoireita. Suolaheinän lehtiä voi kuitenkin käyttää ravintona pieniä määriä. Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita. Ryöppäyksessä oksaalihappo liukenee keitinveteen. Parhaimmillaan suolaheinät ovat alkukesästä ennen kukintaa, jolloin oksalaattipitoisuuskin on alhaisempi.

Etenkin Ranskassa suolaheinää on käytetty paljon ruoanvalmistuksessa. Muun muassa suolaheinäkeitto on siellä tunnettu ruokalaji. Niitty- ja tulisuolaheinän lehdistä on myös valmistettu salaattia ja suolaheiniä on jopa viljelty varhaisvihannekseksi. Lappalaiset ovat hapattaneet maitoa suolaheinien lehdillä saadakseen sen säilymään pitempään.

Suolaheinät sisältävät melko paljon C-vitamiinia, joten niitä on käytetty keripukin torjuntaan. Suolaheinien lehtiä, versonlatvoja ja juuria on myös käytetty rohtoina. Niiden juurissa oleva emodiini laajentaa verisuonia ja estää kudossiirrännäisten hylkimisreaktioita tuhoamalla bakteereja. Suolaheiniä onkin käytetty hauteina ihosairauksien hoidossa. Suolaheinillä on ulostamista ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Niiden sanotaan myös lisäävän ruokahalua ja parantavan ruoansulatusvaivoja. Lönnrotin mukaan kasvin siemeniä on nautittu punataudissa.

Suolaheinien juurista voidaan valmistaa keltaista väriä. Happoisia lehtiä voi myös käyttää esimerkiksi hopean kiillotukseen tai mustetahrojen poistamiseen.[6]

Alppihierakka (Rumex alpinus)

• Rumex acetosa – niittysuolaheinä[7]
  • Rumex acetosa subsp. islandicus – islanninsuolaheinä[4]
  • Rumex acetosa subsp. lapponicus – lapinsuolaheinä[3]
• Rumex acetosella – ahosuolaheinä[3]
  • Rumex acetosella subsp. arenicola – somersuolaheinä[3]
  • Rumex acetosella subsp. tenuifolius – kaitasuolaheinä[3]
• Rumex alpinus – alppihierakka[7]
• Rumex aquaticus – vesihierakka[3]
• Rumex bipinnatus – marokonsuolaheinä[8]
• Rumex brownii – koukkuhierakka[8]
• Rumex bryhnii – kalliohierakka[4]
• Rumex bucephalophorus – häränpäähierakka[9]
• Rumex confertus – idänhierakka[3]
• Rumex conglomeratus – saksanhierakka[4]
• Rumex crispus – poimuhierakka[3]
  • Rumex crispus subsp. crispus – rikkapoimuhierakka[3]
  • Rumex crispus subsp. littoreus – meripoimuhierakka[3]
• Rumex dentatus – hammashierakka[3]
• Rumex fueginus – tulihierakka[3] (Rumex maritimus subsp. fueginus)[4]
• Rumex graminifolius – tenonsuolaheinä[3]
• Rumex hydrolapathum – isohierakka[3]
• Rumex longifolius – hevonhierakka[3]
• Rumex lunaria – kuuhierakka[8]
• Rumex maderensis – madeiransuolaheinä[8]
• Rumex maritimus – keltahierakka[3]
• Rumex marschallianus – jokihierakka[8]
• Rumex obovatus – lapahierakka[3]
• Rumex obtusifolius – tylppälehtihierakka[3]
  • Rumex obtusifolius subsp. obtusifolius var. agrestis – puistohierakka[3]
  • Rumex obtusifolius subsp. transiens – kylähierakka[3]
  • Rumex obtusifolius subsp. sylvestris – tarhahierakka[3]
• Rumex occidentalis – lännenhierakka[8]
• Rumex orbiculatus – amerikanisohierakka[8]
• Rumex palustris – mutahierakka[3]
• Rumex patientia – pinaattihierakka[7]
• Rumex pseudonatronatus – suomenhierakka[3]
• Rumex pulcher – soreahierakka[10]
• Rumex rugosus – tarhasuolaheinä[7] (acetosa var. hortensis)
• Rumex sanguineus – punahierakka[7] (verihierakka)[4]
• Rumex scutatus – kilpisuolaheinä[4]
• Rumex stenophyllus – kapealehtihierakka[3]
• Rumex thyrsiflorus – tulisuolaheinä[3]
• Rumex triangulivalvis – meksikonhierakka[3]
• Rumex vesicarius – korusuolaheinä[8]

• Suomen Lajitietokeskus: Hierakat (siipihierakat) – Rumex
• Hierakat (Rumex)
• ITIS: Rumex (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Rumex (englanniksi)
• Flora of North America: Rumex (englanniksi)
• Flora of China: Rumex (englanniksi)