Suola-arho

Suola-arho (Honckenya peploides, syn. Minuartia peploides) on merenrantahiekalla ja -soraikoissa kasvava kohokkikasvi. Se on monivuotinen möyheälehtinen ja -vartinen ruohokasvi, jonka latvakukintojen pienet kukat ovat valkoiset. Euroopassa lajia tavataan suurimmalla osalla Atlantin ja Itämeren rannikoita. Lisäksi sitä esiintyy laajasti Pohjois-Amerikassa ja itäisessä Aasiassa.

Suola-arho
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Suola-arhot Honckenya
Laji: peploides
Kaksiosainen nimi

Honckenya peploides
(L.) Ehrh.
Katso myös

  Suola-arho Wikispeciesissä
  Suola-arho Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Suola-arhon tiheälehtisiä varsia.
Suola-arhon kukkia.
Suola-arhon kypsyviä hedelmiä.

Monivuotinen, mätästävä ja rönsyilevä suola-arho kasvaa 10–30 senttimetriä pitkäksi. Sekä varret että lehdet ovat kaljuja ja möyheitä. Pitkin vartta on tiheästi vastakkain sijaitsevia, kapealti kalvolaitaisia lehtiä. Ne ovat ruodittomia, puikeita tai soikeita ja väriltään tumman- tai kellanvihreitä. Suola-arho on vallitsevasti kaksikotinen, eli hede- ja emikukat ovat usein eri kasveissa. Kukinto on 1–6-kukkainen latvaviuhko, mutta yksittäisiä kukkia on myös lehtihangoissa. Pienikokoiset, vaatimattomat kukat ovat valkoisia. Sekä teriö että verhiö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat 3–5 mm pitkiä. Hedekukissa terälehdet ovat noin verholehtien pituisia, emikukissa niitä selvästi lyhyempiä. Heteitä on 8–10 kappaletta, emiö on kolmelehtinen. Suomessa suola-arho kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kolmiliuskaisesti avautuva pallomainen kota.[1][2] Suola-arhon emikukat tuoksuvat hunajalta.

Suola-arho jaetaan useisiin alalajeihin, joista Suomessa ja suurimmassa osassa muuta Eurooppaa tavataan alalajia etelänsuola-arho (ssp. peploides).[3][4]

Levinneisyys

Suola-arhoa tavataan Manner-Euroopassa Atlantin rannikolla Espanjasta Kuolan niemimaalle ja edelleen Jäämeren rannikolla Länsi-Siperiaan saakka, sekä Itämeren rannikolla Puolaa ja Saksaa lukuun ottamatta. Laji on yleinen rannikolla myös Britteinsaarila ja Islannissa. Suola-arhon eri alalajeja tavataan monin paikoin myös muualla pohjoisen pallonpuoliskon merenrannoilla Grönlannissa, Kanadassa ja Alaskassa Pohjoisen jäämeren ja Tyynenmeren rannoilla sekä Koillis-Aasiassa Venäjän kaukoidässä ja Japanissa.[3]

Suomessa suola-arhoa kasvaa koko rannikkoalueella Suomenlahdelta Pohjanlahdelle. Laji on runsaimmillaan Pohjanlahden perukoilla.[5][6]

Elinympäristö

Suola-arho kasvaa merenrantahietikoissa ja -soraikoissa sekä merenrantakallioiden raoissa.[5] Se viihtyy erityisesti levien lannoittamilla rannoilla.[4] Siemeniä suola-arho tuottaa kuitenkin vain suolaisen meriveden pärskevyöhykkeellä.[2] Laji kestää hyvin meriveden alle joutumista ja kuivuutta. Suola-arho sitoo juurillaan hiekkaa tehokkaasti ja on siksi tärkeä eroosion estäjä. [7][8] Se leviää maavartensa avulla muodostaen laajoja mattomaisia kasvustoja. Näin se on tehokas pioneerilaji, joka asettuu rantahietikoille ensimmäisten kasvilajien joukossa.[9]

Käyttö

Suola-arhoa on aikaisemmin käytetty myös ravinnoksi ainakin Ruotsissa.[3]

Lähteet
  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Väre, Henry, Suomen rantakasvio. Metsäkustannus Oy, Helsinki 2011.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 103, 106.
  2. Suomen rantakasvio 2011, s. 47.
  3. Den virtuella floran: Saltarv (Honckenya peploides) (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 6.3.2012.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 131.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 106.
  6. Kasviatlas 2019: Suola-arhon levinneisyys Suomessa Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 27.10.2020.
  7. Oulun kasvit 2005, s. 56.
  8. Kymenlaakson saaristoluonto Viitattu 6.3.2012. [vanhentunut linkki]
  9. Helsingin kasvit 1998, s. 16.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.