Sunnalaisuus

Sunnalaisuus on islaminuskon pääsuuntaus, johon kuuluu noin 80–90 prosenttia maailman noin 1,6 miljardista muslimista.[1][2] Sunna tarkoittaa profeetan esikuvaa, jonka kautta on annettu Jumalan laki. [3] Sunnalaisuus kehittyi klassiseen muotoonsa varhaisella 900-luvulla. [4]

Islamin symbolina käytetään usein kuunsirppiä joskaan sillä ei ole yhtä keskeistä asemaa kuin kristityille ristillä tai juutalaisille Daavidin tähdellä.

Ei ollut heti selvää, että juuri sunnalaisuudesta tulisi islamin johtava suuntaus. Vielä 900-luvulla näytti siltä, että šiialaisuus perii voiton, sillä vuonna 945 Iranista tullut šiialainen Ahmad ibn Buya valloitti Bagdadin ja julistautui abbasidikalifien suojelijaksi. Samaan aikaan Egyptin fatimidit olivat šiioja.[5] Käänne tapahtui tuhatluvulla, kun turkkilaiset seldžukit (pääkaupunkeina mm. Nishapur ja Merv) loivat keskiaasialaisen Seldžukkien jättivaltakunnan, joka oli rajoiltaan lähellä sassanidien entistä valtiota. He karkottivat buijidit Bagdadista ja asettuivat vuorostaan kalifin suojelijoiksi. Keski-Aasiasta tullut valloitus varmisti sunnien valta-aseman ja muovasi islamin nykyiseen muotoonsa.[5] Seldžukit perustivat madrasa-laitoksen varmistamaan oikeaoppisten sunnalaisten virkamiesten ja pappien koulutuksen.[6]

Sunnalaisuuden tuntomerkit

Sunnalaisuus eroaa islamin toisesta päähaarasta šiialaisuudesta vain muutamissa asioissa. Erot ovat kuitenkin niin suuria, että esimerkiksi yhteiset rukoushetket ovat mahdottomia. Suuntaukset voivat ajoittain pitää toisiaan vääräuskoisina. Sunnien ja shiiojen välillä esiintyy tämän takia väkivaltaisuuksia.

  • Luultavasti tärkein teoreettinen ero on kysymys maallisen ja uskonnollisen vallan suhteesta. Sunnalaisuuteen kuuluu oppi uskovien komentajasta, yhdestä ainoasta kalifista, jolla ei kuitenkaan ole uskonnollista valtaa.[7] Šiialaisuudessa sekä maallinen että uskonnollinen valta kuuluu samalle henkilölle eli imaamille. Nykyisin imaami on šiialaisuudessa kuitenkin kätkeytynyt.
  • Symbolisella tasolla näkyvin ero on, että sunnien teologiassa ei korosteta Muhammedin ottopojan Alin asemaa, kuten tapahtuu šiialaisuudessa, jonka uskontunnustukseen Ali on lisätty. [8] Myös Alin poika Husain ibn Ali on šiialaisuudessa erityisasemassa. Šiiat viettävät hänen muistokseen Ašura-juhlaa, joka on šiiojen tärkein vuosittainen juhla.
  • Sunnalaisuudessa šarian tulkinta kuuluu tasapuolisesti uskonoppineille, ulamalle eli viisaille miehille. Tehtävään pätevöityminen ei tapahdu suorittamalla muodollisia tutkintoja vaan opiskelemalla islamilaista lakia ja saavuttamalla luottamusta ja mainetta muslimien keskuudessa.[9] Šiialaisuus on hierarkkisempi niin, että papiston huipulla ovat ajatollahit ja mardzat ja kaikkein korkeimmalla kätkeytynyt imaami.
  • Uskonnonharjoituksessa on mikroskooppisia eroja. Sunnit rukoilevat viisi kertaa päivässä, šiiat voivat yhdistää rukousajat kolmeksi. Paaston ajoituksessa käytetty valoisuuden arviointi voi poiketa puolella tunnilla.[10]
  • Sunnien ja šiiojen hadith-kokoelmat poikkeavat hieman toisistaan ja šarian määräykset ovat osittain erilaisia. Šiiat hyväksyvät ainoastaan valikoiden omakseen sunnien kuuden kirjan kokoelman.

Sunnalaisuudella ei ole virallista kuvasymbolia, ja se on muutenkin ikonoklastinen eli kuvakielteinen. Abbasidien symboleina olivat mustat liput. Islamin epäviralliseksi symboliksi nousi puolikuu. Se oli peräisin turkkilaisten Osmanien valtakunnasta, ei islamin varhaiskaudelta.

Madhabit eli lakikoulukunnat
Pääartikkeli: Madhhab

Maḏhab (arab. مذهب‎, monikko arab. مذاهب‎, maḏāhib) on arabiankielinen termi, joka viittaa islamilaiseen lakikoulukuntaan (fiqh). Islamissa vaikuttaa viisi suurta koulukuntaa, joiden katsotaan olevan keskenään yhdenvertaisia. Ne ovat:

  • Hanafi, perustaja Abu Hanifa (k. 767) (suurin)
  • Maliki, perustaja Malik ibn Anas (k. 795)
  • Shafi'i, perustaja Muhammad al Shafi'i (k. 820)
  • Hanbali, perustaja Ahmad ibn al-Hanbal (k. 855)
  • Šiia: Ja'fari, perustaja Ja’far al-Sadiq (k. 765)

Sunnien kuusi keskeistä hadith-kokoelmaa

Sunnien tärkeimmät hadith-kokoelmat ovat niin sanotut kuusi kirjaa (Kutub as-Sittah). Koraanin ohella ne muodostavat sunnien pyhien kirjoitusten tärkeimmän koosteen, jonka tulkinta kuuluu ainoastaan uskonoppineille. Kokoelma vakiintui vasta 1100-luvulla, jolloin viimeinen kirjoittaja, Ibn Majah, hyväksyttiin mukaan.[11] Kuusi kirjaa ovat:

Sunnalaisen islamin suuntauksia

Sunna-islamin levinneisyys
Islam maittain ja ryhmittäin. Vihreä väri kertoo sunnalaisuuden levinneisyydestä ja punaruskea väri šiialaisuuden levinneisyydestä.

Suurin osa tiedoista on laskettu tai otettu sivuilta CIA:N World Factbook (Arkistoitu – Internet Archive) ja Adherents.com (Arkistoitu – Internet Archive). Tietoa on haettu myös näistä lähteistä:

  • [1]: Imam Reza Network estimates link (Arkistoitu – Internet Archive)
  • [2]: Encyclopedia Britannica 1997 edition
  • [3]: Registered religious communities in Finland (2003)
  • [4]: Tutkimus: Suomessa muslimien määrä viisinkertaistuu, YLE
Maa Asukasluku Muslimeja (%) Muslimeja Šiiamuslimeja (%) Šiiamuslimeja Sunnimuslimeja (%) Sunnimuslimeja
Saudi-Arabia 24 600 000 100 % 24 600 000 10 % 2 460 000 90 % 22 140 000
Iran 69 500 000 99 % 68 805 000 90 % 61 924 500 10 % 6 880 500
Pakistan 162 400 000 97 % 157 528 000 20 % 31 505 600 80 % 126 022 400
Intia 1 103 060 000 14 % 154 500 000 20 % 30 900 000 80 % 123 600 000
Irak 28 800 000 97 % 27 936 000 65 % 18 158 400 35 % 9 777 600
Turkki 72 900 000 100 % 72 750 000 20 % 14 550 000 80 % 58 200 000
Bangladesh 144 200 000 88 % 127 328 600 5 % 6 366 430 95 % 120 962 170
Azerbaidžan 8 400 000 93 % 7 845 600 80 % 6 276 480 20 % 1 569 120
Jemen 20 700 000 100 % 20 680 000 25 % 5 170 000 75 % 15 510 000
Afganistan 29 900 000 99 % 29 601 000 15 % 4 440 150 85 % 25 160 850
Nigeria 131 500 000 50 % 65 750 000 5 % 3 287 500 95 % 62 462 500
Kiina 1 303 700 000 3 % 39 111 000 8 % 3 128 880 92 % 35 982 120
Syyria 18 400 000 90 % 16 560 000 15 % 2 484 000 85 % 14 076 000


Venäjä 143 000 000 19 % 27 650 000 8 % 2 212 000 92 % 25 438 000
Indonesia 221 900 000 88 % 195 272 000 1 % 1 952 720 99 % 193 319 280
Uzbekistan 26 400 000 88 % 23 232 000 6 % 1 393 920 94 % 21 838 080
Libanon 3 800 000 60 % 2 270 000 60 % 1 362 000 40 % 908 000
Algeria 32 800 000 99 % 32 472 000 4 % 1 298 880 96 % 31 173 120
Tansania 36 500 000 50 % 18 250 000 6 % 1 095 000 94 % 17 155 000
Kuwait 2 600 000 100 % 2 600 000 35 % 910 000 65 % 1 690 000
Yhdysvallat 296 500 000 2 % 6 000 000 15 % 900 000 85 % 5 100 000
Egypti 74 000 000 94 % 69 560 000 1 % 695 600 99 % 68 864 400
Arabiemiirikunnat 4 600 000 96 % 4 416 000 15 % 662 400 85 % 3 753 600
Marokko 30 700 000 99 % 30 393 000 2 % 607 860 98 % 29 785 140
Sudan 40 200 000 73 % 29 346 000 2 % 586 920 98 % 28 759 080
Kenia 33 800 000 24 % 8 000 000 7 % 560 000 93 % 7 440 000
Senegal 11 700 000 94 % 10 998 000 5 % 549 900 95 % 10 448 100
Albania 3 200 000 68 % 2 170 000 25 % 542 500 75 % 1 627 500
Bahrain 700 000 100 % 700 000 70 % 490 000 30 % 210 000
Norsunluurannikko 18 200 000 60 % 10 920 000 4 % 436 800 96 % 10 483 200
Niger 14 000 000 97 % 13 580 000 3 % 407 400 97 % 13 172 600
Etiopia 77 400 000 50 % 38 700 000 1 % 387 000 99 % 38 313 000
Ranska 60 700 000 10 % 5 980 000 6 % 358 800 94 % 5 621 200
Kazakstan 15 100 000 47 % 7 097 000 5 % 354 850 95 % 6 742 150
Tadžikistan 6 800 000 90 % 6 120 000 5 % 306 000 95 % 5 814 000
Saksa 82 500 000 4 % 3 060 000 10 % 306 000 90 % 2 754 000
Serbia/Montenegro & Kosovo 10 700 000 19 % 2 030 000 15 % 304 500 85 % 1 725 500
Uganda 26 900 000 16 % 4 304 000 7 % 301 280 93 % 4 002 720
Brasilia 184 200 000 1 % 921 000 30 % 276 300 70 % 644 700
Guinea 9 500 000 85 % 8 075 000 3 % 242 250 97 % 7 832 750
Burkina Faso 13 900 000 50 % 6 950 000 3 % 208 500 97 % 6 741 500
Ghana 22 000 000 45 % 9 900 000 2 % 198 000 98 % 9 702 000
Tunisia 10 000 000 98 % 9 800 000 2 % 196 000 98 % 9 604 000
Turkmenistan 5 200 000 89 % 4 628 000 4 % 185 120 96 % 4 442 880
Bosnia-Herzegovina 3 800 000 62 % 2 340 000 7 % 163 800 93 % 2 176 200
Oman 2 400 000 99 % 2 376 000 5 % 118 800 95 % 2 257 200
Kirgisia 5 200 000 75 % 3 900 000 3 % 117 000 97 % 3 783 000
Jordania 5 800 000 94 % 5 452 000 2 % 109 040 98 % 5 342 960
Etelä-Afrikka 46 900 000 2 % 938 000 10 % 93 800 90 % 844 200
Bulgaria 7 700 000 12 % 890 000 10 % 89 000 90 % 801 000
Somalia 8 600 000 100 % 8 600 000 1 % 86 000 99 % 8 514 000
Italia 58 700 000 2 % 1 370 000 5 % 68 500 95 % 1 301 500
Kanada 32 200 000 2 % 620 000 10 % 62 000 90 % 558 000
Libya 5 800 000 97 % 5 626 000 1 % 56 260 99 % 5 569 740
Benin 8 400 000 20 % 1 680 000 3 % 50 400 97 % 1 629 600
Argentiina 38 600 000 1 % 500 000 10 % 50 000 90 % 450 000
Qatar 800 000 95 % 760 000 5 % 38 000 95 % 722 000
Mauritania 3 100 000 100 % 3 100 000 1 % 31 000 99 % 3 069 000
Gambia 1 600 000 95 % 1 520 000 2 % 30 400 98 % 1 489 600
Australia 20 400 000 1 % 280 000 10 % 28 000 90 % 252 000
Eritrea 4 700 000 50 % 2 350 000 1 % 23 500 99 % 2 326 500
Malediivit 300 000 100 % 300 000 5 % 15 000 95 % 285 000
Länsi-Sahara 300 000 100 % 300 000 3 % 9 000 97 % 291 000
Mongolia 2 600 000 6 % 160 000 5 % 8 000 95 % 152 000
Dijbouti 800 000 94 % 752 000 1 % 7 520 99 % 744 480
Komorit 700 000 98 % 686 000 1 % 6 860 99 % 679 140
Makedonia 2 000 000 32 % 630 000 1 % 6 300 99 % 623 700
Suomi 5 360 000 0,75 % 40 000 - - - -


Sunnalaisuus Suomessa

Sunnalaisuuden historia Suomessa alkaa tataareista. Suomen ensimmäiset muslimit, tataarit, saapuivat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa pääosin yhdestä venäläisestä kylästä. Sunnimuslimeilla ei ole Suomessa omaa kattojärjestöä kuten šiioilla. Vuoden 1990 jälkeen alkanut muuttoliike on tuonut Suomeen sunneja muun muassa Somaliasta, Irakista ja Afganistanista. Yhdysvaltalaisen PEW tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2016 yhteensä 150 000 muslimia, joista suurin osa sunneja.[12]

Katso myös

Lähteet
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sacred Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Bennison, Amira K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-976-0. (englanniksi)
  • Melchert, Christopher: Book Reviews. Islamic Law and Society, 1999, 6. vsk, nro 2, s. 272–275. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet
  1. Islamin suuntaukset kartalla: muslimeja hiertää kaikkien aikojen perintöriita Yle. 2013. Viitattu 19.5.2018.
  2. sunnismo Dizionario di Storia. 2011. Treccani. Viitattu 8.9.2022.
  3. Sanalla sunna viitataan ʾahlu s-sunnaan (arab. أهل السنة‎) eli tradition kansaan tai ryhmään. Sana sunna (arab. سنة‎) merkitsee islamissa erityisesti profeetta Muhammedin traditiota. Sunneja kutsutaan myös ʾahlu s-sunna wa-ǧamaaʿaksi (arab. أهل السنة والجماعة‎, Yhteisön ja tradition seuraajiksi), jolla viitataan sunnien yhtenäisyyteen.
  4. Melchert, 1999
  5. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire. Tauris, 2011.
  6. Bennison, 2011, s. 44
  7. al-Misri, 2017, s. 638 (o.25)
  8. Orientalisti K-H.Ohlig on esittänyt teorian, että Ali olisi ollut kehittyvän islamin ensimmäinen arabiprofeetta ennen Muhammedia, mutta joutunut sitten Muhammedin varjoon ja jäänyt keskeiseksi hahmoksi enää shiialaisuuteen.
  9. Jonathan Bloom & Sheila Blair: Islam. A Thousand Years of Faith and Power, s. 55. Yale University Press, 2002.
  10. Joining Prayers and Other related Issues Al-Islam.org. 1995-2019. Ahlul Bayt Digital Islamic Library Project.
  11. Goldziher, Ignaz: Muslim Studies 2, s. 240–241. State University of New York Press, 1890/1971.
  12. PEW Research Center: Europe’s Growing Muslim Population pewforum.org. 29.11.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.