Song Jiaoren

Song Jiaoren (Wade-Giles: Sung Tšiao-jen; 5. huhtikuuta 1882 Taoyuan, Hunan – 22. maaliskuuta 1913 Shanghai)[1] oli kiinalainen poliitikko, joka perusti Kuomintang-puolueen vuonna 1912. Puolueen voitettua Kiinan tasavallan ensimmäiset parlamenttivaalit Song salamurhattiin.

Song sekaantui jo opiskeluaikanaan vallankumoukselliseen toimintaan, ja hän joutui vuonna 1904 pakenemaan Kiinasta Japaniin, jossa jatkoi opintojaan. Hän oli yksi johtavia henkilöitä vallankumousjärjestö Tongmenghuissa, jonka Sun Yat-sen perusti vuonna 1905 Tokiossa. Vuoden 1911 vallankumouksen jälkeen tasavallaksi muuttuneen Kiinan presidentiksi tuli kenraali Yuan Shikai, joka kutsui neljä Tongmenghuin johtajaa hallitukseensa. Yksi heistä oli Song, joka kuitenkin pian erosi hallituksesta, koska hän ei hyväksynyt Yuanin itsevaltaisia pyrkimyksiä.[1]

Song loi Kuomintang-puolueen Tongmenghuin pohjalta yhdistämällä sen useiden pienempien puolueiden kanssa. Hänen tavoitteenaan oli luoda sellainen voima, jonka avulla olisi mahdollista saavuttaa enemmistö uuden kansalliskokouksen vaaleissa. Helmikuussa 1913 pidetyissä vaaleissa Kuomintang voitti 269 paikkaa 596:sta ja kohosi suurimmaksi puolueeksi. Songin oletettiin kohoavan tämän jälkeen pääministeriksi ja mahdollisesti presidentti Yuan Shikain haastajaksi valtakamppailussa.[1] Kansalliskokouksen odotettiin myös säätävän uuden perustuslain. Song kannatti parlamentaristista järjestelyä, jossa hallitus olisi vastuussa ensisijaisesti parlamentille eikä presidentille.[2] Kun Song oli lähdössä Shanghaista Pekingiin, häntä ammuttiin 20. maaliskuuta 1913 hänen ollessaan nousemassa junaan. Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin vain 30-vuotiaana.[1] Aihetodisteiden ja ampujan tunnustuksen perusteella murhan järjestäjäksi epäiltiin pääministeriä tai jopa presidentti Yuan Shikaita itseään.[2]

Songin salamurha sai Sun Yat-senin tukijoineen yrittämään niin sanottua Kiinan toista vallankumousta Yuan Shikain syrjäyttämiseksi.[1] Yuan kuitenkin murskasi vastarinnan. Vuoden sisällä hän erotti kaikki Kuomintangin edustajat parlamentista, hajotti parlamentin ja hankki itselleen diktatorisen aseman.[2] Sun Yat-sen kokosi Kuomintangin uudelleen vuosikymmentä myöhemmin.[1]