Summasjärvi

Summasjärvi eli Summanen on järvi Saarijärven alueella. Summasjärvi on kahdeksan kilometriä pitkä ja neljä kilometriä leveä hieman soikion muotoinen järvi. Sen pisin akseli on Veiksel-jääkauden vaikutuksesta luoteis–kaakko-suuntainen.[2]

Summasjärvi
Valtiot Suomi
Paikkakunta Saarijärvi
Koordinaatit 62°39′N, 25°24′E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Summaskoski
Järvinumero 14.613.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 108,5 m [1]
Rantaviiva 50,15 km [1]
Pinta-ala 21,9 km² [1]
Tilavuus 0,147 km³ [1]
Keskisyvyys 6,73 m [1]
Suurin syvyys 41 m [1]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Summasjärvi laskee vetensä kaakon suunnalle Summaskoskeen ja edelleen Kiimasenjärveen.[3] Summasjärvessä on kaksi merkittävää saarta, Summassaari ja Lamposaari.[2]

Alue on ollut jo kivikaudella ihmisille mieluinen asinpaikka, sillä sen pohjoisosan Summassaaresta on tehty paljon arkeologisia löytöjä. Alueella toimii Saarijärven museon ylläpitämä Kivikauden kylä,[4] ja siellä on myös Kylpylähotelli Summassaari.[5]

Geologisen tutkimuskeskuksen tutkijat esittivät vuonna 2007 geofysikaalisiin mittauksiin perustuen että Summasjärven pohjassa olisi törmäyskraatteri.[6] Suomalais-virolainen tutkijaryhmä ilmoittikin vuonna 2018 löytäneensä todisteita siitä että Summasjärvessä on Suomen 12. törmäyskraatteri[7] Ryhmä oli löytänyt tuktimuksissaan järven ympäristöstä pirstekartioita ja kvartsin shokkilamelleja.[8] Sähkömagneettisten mittausten perusteella järvessä olevan kraatterin läpimitta on 2,6 kilometriä. Läpimitta on todennäköisesti ollut aiemmin suurempi, mutta iskun ajankohtaa ei ole vielä tiedossa.[9]

Lähteet

Viitteet
  1. Järviwiki Summanen Viitattu 2.2.2014
  2. Plado et al., s. 2.
  3. Open Street Map Summasjärvi. Viitattu 3.2.2014.
  4. Kivikauden kylä (Arkistoitu – Internet Archive). Saarijärvi. Viitattu 2.2.2014.
  5. Kylpylähotelli Summassaari (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 2.2.2014.
  6. Lerssi et al.
  7. Tolonen, Laura: Uusi meteoriittikraatteri löytynyt Summasjärvestä Yle Uutiset. 26.6.2018. Yleisradio. Viitattu 26.6.2018.
  8. Plado et al., s. 9–10.
  9. Plado et al., s. 11.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.