Sumatransarvikuono

Sumatransarvikuono
	; Sumatransarvikuonoja Cincinnatin eläintarhassa
Uhanalaisuusluokitus
	Äärimmäisen uhanalainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo:	Sarvikuonot Rhinocerotidae
Suku:	Dicerorhinus ; Gloger, 1841
Laji:	sumatrensis
Kaksiosainen nimi
	Dicerorhinus sumatrensis ; (G. Fischer, 1814)
	; Sumatransarvikuonon levinneisyys. Alkuperäinen elinalue oranssilla, nykyinen punaisella.
Alalajit [1]
	D. s. sumatrensis; D. s. harrissoni; D. s. lasiotis †;
Katso myös
	Sumatransarvikuono Wikispeciesissä; Sumatransarvikuono Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Sumatransarvikuono (Dicerorhinus sumatrensis) on sarvikuonojen heimoon kuuluva äärimmäisen uhanalainen nisäkäslaji.

Ulkonäkö

Sumatransarvikuonolla on selässään ja kyljissään selvästi erottuva karvapeite.

Sumatransarvikuono on nykyisin elävistä sarvikuonolajeista pienikokoisin. Se painaa 600–800 kilogrammaa ja on säkäkorkeudeltaan 0,9–1,5 metriä. Se on myös ainoa aasialainen sarvikuono, jolla on yhden sarven sijasta kaksi sarvea. Sillä on myös enemmän karvoitusta kuin muilla sarvikuonoilla. Nuorella yksilöllä on tiheä ja punertavanruskea karvapeite, joka iän myötä harvenee ja tummuu. Laji on sarvikuonolajeista äänekkäin, sen on todettu tuottavan ainakin mylvintää, piipitystä ja hyminää.

Lisääntyminen

Sumatransarvikuono synnyttää yhden tai kaksi poikasta kolmen tai neljän vuoden välein, kantoajan kestettyä 17 kuukautta. Sukukypsyyden tämä sarvikuonolaji saavuttaa vasta seitsemästä kahdeksaan vuoden iässä. Se voi elää yli 30-vuotiaaksi.

Levinneisyys ja kannan koko

Sumatransarvikuonoja elää Sumatran, Borneon ja Malesian tiheissä metsissä pieninä hajanaisina populaatioina. Niistäkin Malaijan niemimaan populaatio on ehkä jo hävinnyt. Lajia on jäljellä arviolta enää noin sata yksilöä[1], niistä noin 50 on Borneon alalajia. Burman (Myanmarin) pohjoisosissa elää mahdollisesti lisäksi tuntemattomia populaatioita. Koska populaatiot ovat pieniä ja hajallaan, niitä uhkaa salametsästyksen ja hakkuiden ohella myös sisäsiittoisuus.[2]

Lähteet

van Strien, N. J. et al.: Dicerorhinus sumatrensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
Kuolevaa sarvikuonokantaa yritetään elvyttää koeputkihedelmöityksellä Helsingin Sanomat. 23.9.2010. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 26.9.2010. Viitattu 23.9.2010.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] van Strien, N. J. et al.: Dicerorhinus sumatrensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)

[HS2010-2] Kuolevaa sarvikuonokantaa yritetään elvyttää koeputkihedelmöityksellä Helsingin Sanomat. 23.9.2010. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 26.9.2010. Viitattu 23.9.2010.