Sultan al-Atrash

Atrash ratsailla vuonna 1925.

Sultan al-Atrash syntyi al-Quraian kylässä as-Suwaydan alueella nykyisen Syyrian eteläosassa vuonna 1888. Hänen isänsä oli Thowan al-Atrash.[1] Atrashit olivat vaikutusvaltainen suku Hawranin alueella ja he olivat 1800-luvulta lähtien alistaneet valtaansa alueen muut druusit ja beduiinit. He vastustivat myös Damskoksen osmanikuvernölörien yrityksiä alistaa alue osmanivaltaan.[2] Nuorempi al-Atrash liittyi isänsä kanssa osmanien vastaisiin taisteluihin vuonna 1910.[1] Osmanien kukistettua kapinan nuorempi al-Atrash pakkovärvättiin osmaniarmeijaan monien muiden druusien tapaan. Hänen palattuaan kuuden kuukauden palveluksesta Balkanilla hän sai kuulla osmanien teloittaneen hänen isänsä[2] 5. maaliskuuta 1911.[1] Al-Atrashista tuli isänsä jälkeen yhteisönsä päällikkö.[2]

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä al-Atrash liittyi arabikapinaan vuonna 1916. Osmaneja vastaan taistelleet arabikapinalliset valtasivat 30. syyskuuta 1918 Damaskoksen.[2] Syyrian kuningaskunta perustettiin vuonna 1920, mutta Ranskan joukot siirtyivät alueella Libanonista perustamaan ranskalaista mandaattialuetta. Maa miehitettiin arabien hävittyä Maysalunin taistelun heinäkuussa 1920.[2] Ranskalaiset mandaattialueen viranomaiset pyrkivät aluksi yhteistyöhön Hawranin hallitisja al-Atrashin kanssa, kun taas al-Atrash keskittyi pyrkimään minimisoimaan näiden vaikutusvaltaa alueella.[3] Druusialueella ranskalaisvastaista mielialaa ruokki esimerkiksi turvallisuuspalvelu Service des Renseignementsin kapteeni Gabriel Carbillet'n käytös kuvernöörinä.[2]

Suhteiden huonotuessa al-Atrashin hallitsemalle alueelle pakeni kaksi syyrialaista, joiden luovuttamista ranskalaisille viranomaisille vaati mandaattihallinnon ylin virkamies Maurice Serrail. Atrash kieltäytyi. 19. heinäkuuta 1925 Hawranissa sattui edelleen välikohtaus, jonka aikana druusiviljelijät ampuivat alas ranskalaisen tiedustelukoneen. Samana päivänä druusitaistelijat iskivät eri ranskalaisiin kohteisiin Hawranissa, josta käynnistyi al-Atrashin yhdessä Abd al-Rahman Shahbandarin kanssa suunnittelema Syyrian suuri kapina. Atrash julisti kapinan virallisesti alkaneeksi 21. heinäkuuta kutsuen itseään sen ylipäälliköksi. Tavoitteena oli ranskalaisten karkottaminen ja Syyrian itsenäisyys. Sultan al-Atrash lähetti kirjeitä ympäri syyriaa sunnien, alaviittien ja kristittyjen yhteisöihin kehottaen eri rymiä yhteiseen vastarintaan ranskalaisia vastaan. Kapina levisikin Hawranista muualle Syyriaan.[2]

Syyrian kapinalliset olivat vallaanneet ja pitäneet jonkin aikaa hallussaan esimerkiksi Damaskosta ja Hamaa, mutta lopulta ranskalaisten onnistui kukistaa kapina. Vastarinta oli päättynyt pääosin vuoteen 1927 mennessä. Kapinan johtajat pakenivat ulkomaille.[2] Atrash oli siirtynyt Transjordaniaan[3] ja Syyriassa hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan[2]. Transjordaniassa al-Atrash solmi suhteita alueen hallitsija emiiri Abdullahin kanssa, joita hän piti yllää edelleen tulevina vuosikymmeninä. Atrash asui Kerakissa, kunnes hän pääsi palaamaan Syyriaan vuonna 1937. Hän vaikutti edelleen druusialueella, mutta kokonaisuutena al-Atrashin suvun merkitys väheni.[3] Atrash kuoli 26. maaliskuuta 1982.[1]