Sukupuutto

Sukupuutto tarkoittaa jonkin eliölajin katoamista lopullisesti. Sukupuuttoon kuolleella lajilla ei ole yhtään elossa olevaa yksilöä tai yksilön tuottavaa munaa, itiötä tai siementä.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa sukupuuttoon kuolleita lajeja varten on luokka hävinnyt laji (EX, Extinct).

Sukupuutto-sanalla viitataan yleensä eliölajin "täydelliseen sukupuuttoon" eli eliölajin häviämiseen koko maapallolta, mutta eliölaji voi kadota myös alueellisesti, jolloin puhutaan yleensä alueellisesti hävinneestä (RE) lajista. Luonnosta hävinnyt laji taas tarkoittaa eliölajia, jonka luonnonvarainen kanta on kuollut sukupuuttoon, mutta jota on edelleen jäljellä esimerkiksi viljeltynä, istutettuna tai eläintarhassa.

Sukupuuttoihin on monia syitä. Lajeja on kuollut sukupuuttoon lähes niin kauan kuin elämää on ollut. Todennäköisesti jopa 99 % maailmassa eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon elämän historian aikana.[1] Tällä hetkellä lajeja kuolee sukupuuttoon huomattavasti tavallista nopeammin.[2]

Syyt
Mauritiuksella elänyt drontti kuoli sukupuuttoon vain 170 vuotta sen jälkeen kun ihminen tuli saarelle.

Sukupuuton aiheuttaa se, että lajin kuolleisuus nousee suuremmaksi kuin sen syntyvyys niin pitkäksi aikaa, että viimeinenkin yksilö on kuollut. Sukupuutto voi johtua ympäristötekijöistä tai evoluutioon liittyvistä tekijöistä. Sukupuutot ovat sinänsä luonnollinen ilmiö, ja niitä on aina tapahtunut, vain tiheys on vaihdellut.[3]

Sukupuutto on odotettavissa, kun populaation koko on jo niin pieni, ettei se enää ole elinvoimainen. Pienimmän elinvoimaisen populaatiokoon rajoiksi on esitetty lukuja 50/500 ja uudempia 100/1000, joissa ensimmäiset luvut edustavat vaadittavaa lisääntyvien yksilöiden määrää, jotta populaatio voisi säilyä vielä useita kymmeniä sukupolvia, ja toiset luvut edustavat pysyvän ja sopeutumiskykyisen populaation vähimmäisyksilömäärää.[4]

Yleisimpiä syitä

Suuren asteroidin osuminen Maahan on aiheuttanut ainakin 62 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen liitukauden joukkosukupuuton ja ehkä permikauden joukkosukupuuton ja muitakin joukkosukupuuttoja.[5]

Ilmastonmuutokset aiheuttavat keskilämpötilojen nopeita muutoksia, joihin maalla elävien lajien voi olla vaikea sopeutua.[5]

Kun populaatio on pieni, sen sisäinen perinnöllinen muuntelu vähenee. Tämä johtaa sisäsiittoisuuteen ja lajin heikkenemiseen.[5]

Elinalueiden katoaminen vie eliöiltä tilan, jossa ne voivat hankkia ruokansa ja lisääntyä. Ihmisen elinalueiden laajeneminen on kutistanut paljon villin luonnon elinympäristöjä. Kun laji näin harvinaistuu, muut sukupuuttoa aiheuttavat tekijät vaikuttavat siihen entistä voimakkaammin.[5]

Taudit voivat tuhota kokonaisen lajin, etenkin jos epidemiaa edeltää nälkiintyminen, elinalueiden katoaminen sekä perinnöllisen muuntelun väheneminen.[5]

Olosuhteisiin paremmin sopeutunut laji voi syrjäyttää huonommin sopeutuneen lajin.[5]

Haitallinen vieraslaji voi lisääntyä niin tehokkaasti, että alkuperäinen laji kuolee alueella sukupuuttoon.[5]

Jos lajin elinalueelta loppuu ravinto, yksilöt voivat heikentyä ja kuolla.[5]

Merien saastuminen ja voimakkaat happipitoisuuksien vaihtelut voivat aiheuttaa herkkien merieliöiden sukupuuttoja.[5]

Metsästys on aiheuttanut useiden lajien sukupuuton sen jälkeen, kun ihminen levittäytyi Afrikasta muille mantereille noin 50 000 vuotta sitten.[5]

Ihmisen vaikutus
Eurooppalaiset uudisasukkaat tappoivat Tasmaniassa eläneen pussihukan sukupuuttoon vain noin 110 vuodessa.

Ihminen on aiheuttanut monia sukupuuttoja. Monet suuret eläimet (megafauna) kuolivat sukupuuttoon melko pian sen jälkeen kun nykyihminen levisi niiden elinalueelle. Arvellaan, että ihmiset metsästivät nämä lajit loppuun tai ainakin olivat muiden syiden lisäksi merkittävä syy lajien katoamiseen.

Nykyisin eliöitä hävittää varsinkin ihmisen aikaansaama elinympäristöjen muutos ja elintilan kaventuminen. Ihmiset tuhoavat luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien elinalueita. Suuria metsiä on kaadettu esimerkiksi viljelysten ja asutuksen tieltä. Eniten eläinlajeja kuolee tropiikissa lähinnä sademetsien tuhoutumisesta johtuen. Myös ilmastonmuutos katsotaan uhaksi eliölajeille. Merissä sukupuuttoa aiheuttaa ylikalastus.[6]

Tällä hetkellä käynnissä oleva sukupuuttoaalto, joka johtuu ihmisen toiminnasta, on nopein sukupuuttoaalto koko elämän historiassa.[2] Yhdysvaltalaisen Duken yliopiston tutkimuksen mukaan ihmiskunta on toimillaan nopeuttanut sukupuuttoa tuhatkertaiseksi.[6]

Joukkosukupuutot
Pääartikkeli: Joukkosukupuutto

Joukkosukupuutossa hyvin moni eliölaji tai -ryhmä katoaa samanaikaisesti. Maan geologisen historian aikana on useissa vaiheissa 50–90 % kerrostumista tunnetuista eliölajeista hävinnyt geologisessa mittakaavassa katsottuna lyhyessä ajassa.[7]

Suuria joukkosukupuuttoja ovat muun muassa dinosaurusten tuhoutuminen liitukauden lopulla ja megafaunan tuho jääkauden päättyessä. Perusteellisin tunnettu joukkotuho oli permikauden lopun joukkotuho.

Nykyhetken tilannetta on kutsuttu kuudenneksi joukkosukupuutoksi.[2]

Sukupuutosta palauttaminen
Pääartikkeli: Sukupuutosta palauttaminen

Sukupuutosta palauttaminen on sukupuuttoon kuolleen lajin herättämistä henkiin. Sukupuutosta palautus on tullut 2010-luvulla entistä enemmän mahdolliseksi kun jalostus, perinnöllisyystiede ja kloonaus ovat kehittyneet. Yhdenkään lajin palauttamista ei vielä ole onnistuttu saavuttamaan, mutta sen uskotaan olevan mahdollista lähiaikoina.[8][9]

Katso myös

Lähteet
  • Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.

Viitteet
  1. Robert Sanders: Has the Earth’s sixth mass extinction already arrived? UC Berkeley. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
  2. National Survey Reveals Biodiversity Crisis American Museum of Natural History. Viitattu 21.7.2008.
  3. Extinct species, explained National Geographic. 5.2.2019. Viitattu 23.2.2020.
  4. Hanski, Ilkka: Tutkimusmatkoja saarille: Luonnon monimuotoisuutta kartottamassa, s. 226. Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-399-3.
  5. Bob Strauss: Top 10 Reasons Why Animals and Plants Go Extinct ThoughtCo.. 24.10.2019. Viitattu 23.2.2020.
  6. Paldanius, Jarmo: Tutkimus: Eläimet ja kasvit kuolevat sukupuuttoon nykyään tuhatkertaisella nopeudella Yle Uutiset. 30.5.2014. Viitattu 30.5.2014.
  7. Mass Extinctions National Geographic. Viitattu 18.2.2013.
  8. Kara Rogers: De-extinction Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.10.2017.
  9. Joonas Gustavsson: Tutkijat varoittavat: Jos yhden eläinlajin tuo takaisin sukupuutosta, kaksi muuta kuolee sukupuuttoon Tekniikan Maailma. 28.2.2017. Viitattu 8.10.2017.

    Aiheesta muualla
    Uhanalaisuusluokitukset
    hävinnyt laji · luonnosta hävinnyt laji · äärimmäisen uhanalainen laji · erittäin uhanalainen laji · vaarantunut laji · silmälläpidettävä laji · elinvoimainen laji
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.