Sukupuolisensitiivinen kasvatus

Islanti on sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen edelläkävijämaa. Vuonna 1989 radikaalifeministiksi itseään kuvaileva Margrét Pála Ólafsdóttir perusti Hjalli-koulut, joissa vastustetaan sukupuolistereotypioita ja sukupuolelle stereotyyppistä käyttäytymistä. Vuonna 2018 Islannin päiväkoti-ikäisistä lapsista kahdeksan prosenttia on Hjalli-kouluissa.[5]

Ruotsalaisen päiväkodinjohtajan Kajsa Wahlströmin mukaan tasa-arvoa voidaan edistää varhaiskasvatuksella, joka ei kannusta perinteisiin sukupuolirooleihin. Hän huomauttaa, että sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa kyse ei ole tyttöjen ja poikien roolien vaihtamisesta keskenään, vaan siitä, että sekä tytöille ja pojille mahdollistetaan uudenlaisia esikuvia ja toimintatapoja lapsen yksilöllisen kiinnostuksen pohjalta.[6]

Tutkimusten mukaan lapset alkavat muodostaa konsepteja sukupuolista noin 2-vuotiaana ja valtaosa lapsista tietää olevansa tyttöja tai poikia täyttäessään 3 vuotta. Lapsi kehittää itselleen sukupuoli-identiteetin 3-5-vuotiaana ja alkaa ymmärtää mitä tarkoittaa olla miespuolinen tai naispuolinen. Lähes välittömästi sen jälkeen kun lapsi on tullut sukupuolitietoiseksi, lapsi alkaa kehittää sukupuolistereotyyppejä, joita lapsi soveltaa itseensä ja muihin antaakseen merkitystä omalle sukupuoli-identiteetille ja saadakseen ymmärrystä omasta sukupuoli-identiteetistään. Sukupuolisterotypiat ovat kehittyneitä jo 5-vuotiaana ja 5-7-vuotiaana sukupuolistereotypioista tulee jäykästi määriteltyjä.[7]. Tutkimusten mukaan lapset muodostavat jäykkiä ja yhä jäykistyvämpiä uskomuksia sukupuolten käyttäytymisestä, mieltymyksistä ja piirteistä ensimmäisten elinvuosien aikana. Näiden stereotyyppien sisäistäminen voi suuresti muokata lapsen tavoitteita ja toimintaa. Myös lastenkirjoissa välittyy vahvoja viestejä sukupuolten stereotyyppisestä käyttäytymisestä. Lapset myös usein saavat positiivista palautetta, kun noudattavat sukupuolistereotypiaa.[8] Näiden syiden vuoksi koulua edeltävä aika on kriittinen ajanjakso jolloin sukupuolistereotypioita vastaan voi taistella. [9]

Hjalli-kouluissa poikia kannustetaan kehittämään empatia- ja hoivaominaisuuksia ja tyttöjä kannustetaan kehittämään rohkeus- ja itseluottamusominaisuuksia. Hjalli-kouluissa aktiivisesti kompensoidaan sukupuolta harjoittamalla käyttäytymistä joka tyypillisesti on yhdistetty vastakkaiseen sukupuoleen. Ólafsdóttirin mielestä sukupuolijatkumon ääripäissä sukupuolten luonnolliset vahvuudet kääntyvät heikkouksiksi. Ólafsdóttirin mukaan tyttöjen herkät ja hoivaavat luonteet voivat kääntyä itseväheksynnäksi ja uhriudeksi sekä poikien vahvuus ja voima aggressiivisuudeksi ja jopa väkivallaksi.[5]

Suomessa päiväkodin henkilökunnan erilaista suhtautumista ja käytöstä tyttö- ja poikalapsia kohtaan on tutkittu Turussa ja Kauniaisissa sosiaali- ja terveysalan järjestön Folkhälsanin tasa-arvohankkeessa ja Naisasialiitto Unionin opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa "Sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus" -hankkeessa (2012–2014),[10] jonka tavoite on lisätä päiväkotihenkilökunnan koulutusta tasa-arvokasvatuksessa.[2]

Sukupuolisensitiivinen kasvattaja ottaa lapsen tasa-arvoisesti huomioon. Hän ei tarjoa tytöille vain nukkeja tai värikyniä, vaan hän antaa vaihtoehdoiksi myös auton ja lautapelin. Tärkeintä on, että sukupuoli ei määritä lelujen tarjontaa ja lapsi saa monipuolisia kokemuksia erityyppisistä leikeistä. Lisäksi hiljaisten lasten huomiointi ja yleensäkin lapsien mielipiteiden kuunteleminen ja niiden arvostaminen kuuluu hyvän sukupuolisensitiivisen kasvattajan toimintatapoihin. Kasvattajan täytyisi omalla esimerkillään yrittää ohjata lapsia sukupuolisensitiiviseen ajattelutapaan. Sukupuoliroolit ovat aikojen saatossa tulleet vahvasti osaksi kulttuuriamme ja sitä kautta myös toimintaamme, joten sukupuolisensitiivinen kasvatustapa ei välttämättä tule esiin toiminnassa luonnollisesti. Kasvattajan tulisi pyrkiä tietoisesti tarjoamaan lapsille leikkejä, joita ei yleensä mielletä niin tyypillisiksi heidän sukupuolelleen. Sukupuolisensitiivinen kasvatus vaatii jatkuvaa itsetutkiskelua ja omien toimintatapojen muokkaamista, jotta vältettäisiin lapsen ajatukset siitä, mikä on hänen sukupuolelleen sallittavaa toimintaa ja mikä ei.[11]

Syntymästään asti lapsia ohjataan biologista sukupuoltaan stereotyyppisesti vastaavaan toimintaan. Ohjaaminen voi tulla esille myös pukeutumisessa. Lapsia ohjataan erilaisiin leikkeihin ja stereotyyppiset ajatukset voivat laajentua koskemaan jopa adjektiiveja, joilla lapsia kuvaillaan.[11] Sukupuolittaminen jatkuu päiväkodissa ja peruskoulussa. Jo pienillä päiväkoti-ikäisillä on selkeä käsitys miehen ja naisen töistä. Perinteisiin sukupuolirooleihin ohjaaminen voi olla sekä tiedostettua että tiedostamatonta. Kun kasvattajilla on tarvittavat tiedot ja taidot tasa-arvoisesta kasvattamisesta, lisäävät he samalla vanhempienkin tietoisuutta asiasta. Näin sukupuolisensitiivinen kasvatus saadaan koskemaan päiväkodin ja koulun lisäksi myös kotia.[12]

Yksi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen haasteista on tyttöjen ja poikien oppimisen erot. Tämä haaste esiintyy erityisesti koulumaailmassa. Esimerkiksi tyttöjen ja poikien välisessä äidinkielen osaamisen tasossa oli suuri ero tyttöjen hyväksi jo kolmannella luokalla. Peruskoulun loppuun mennessä ero on kasvanut jo niin suureksi, että poikien on mahdotonta saada sitä enää kiinni. Tytöt ymmärtävät heihin kohdistetut odotukset oppimisessa paremmin, ja he haluavat miellyttää vanhempiaan ja opettajaansa.[13]

Kritiikin esittäjät sekoittavat usein sukupuolisensitiivisen, sukupuolineutraalin ja sukupuolettoman.[14]

Sukupuolisensitiivistä kasvatusta vastaan esitetty kritiikki liittyy siihen, että siinä sukupuoli oletetaan pääasiassa sosiaalisesti konstruoiduksi, kun taas kriitikoiden mukaan sukupuolella on vahva biologinen pohja. Kriitikoiden mukaan ei voi olla terveellistä häiritä sukupuolen biologiseen pohjaan nojaavia taipumuksia. Kriitikoiden mukaan biologinen sukupuoli määrittää sukupuolelle tyypillistä leikkimistä. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen kannattajat ovat sanoneet että biologian ei pidä olla kohtalo, ja tähän kriitikot ovat vastanneet, että sukupuolelle tyypillistä käyttäytymistä ei voi pitää sairautena joka vaatii lääkkeen. Kriitikot ovat myös nostaneet esimerkiksi tunnetun David Reimerin tapauksen, jossa poika yritettiin kasvattaa tytöksi. Kriitikot ovat myös maininneet, että miehet ja naiset voivat olla tasa-arvoisia sukupuolten erilaisuudesta huolimatta.[15]

Iso-Britanniassa National Health Servicen tilaston mukaan lapsista kasvava osuus ajattelee sukupuolta ja identifioituu muuksi kuin tytöksi tai pojaksi tai sukupuolettomaksi. Yli kaksinkertaisesti apua sukupuoli-identiteettinsä epämääräisyyteen hakevat tytöt.[14] Tähän saattaa liittyä se että poikamaisen poikatytön imago on positiivinen.[16]

• Feminismi
• Sukupuolirooli
• Sosiaalinen sukupuoli
• Sukupuolten tasa-arvo
• Kriittinen pedagogiikka
• Sukupuolisensitiivinen sosiaalinen nuorisotyö

• Villit ja kiltit. Tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. Ylitapio-Mäntylä, Outi. (toim.) PS-kustannus. 2012
• Teräs, Tiina: Tasa-arvoinen varhaiskasvatus? Tapaustutkimus sukupuolesta ja tasa-arvosta päiväkodin arjessa. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. 2010. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201012213143
• Ylitapio-Mäntylä, Outi: Lastentarhanopettajien jaettuja muisteluja sukupuolesta ja vallasta arjen käytännöissä. Rovaniemi: Lapin yliopisto. 2009.
• Värtö, Petteri: "Mies vastaa tekosistaan ... siinä missä nainenkin": maskuliinisuuksien rakentaminen päiväkodissa. Kuopio: Kuopion yliopisto. 2000.

• Juha Kilpiä: Pojilta poistetaan yhä herkkyyttä kasvatuksen avulla (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin sanomat 6.7.2009.
• Tutkimus: Vanhemmat tekevät tietämättään tytöistä alisuoriutujia. Yle, julkaistu 12.2.2013.
• Lastenpsykiatrian professori varoittaa menemästä liian pitkälle sukupuolineutraaliudessa: “Jos sukupuolten erot häivytetään, voi tulla vahinkoa” Yle, 22.2.2019.
• Perjantai: Miten sukupuoli vaikuttaa kasvatukseen? Yle Areena