Sukupuolineutraalius

Sukupuolineutraalius tarkoittaa kaikille sukupuolille tarkoitettua tai soveltuvaa asiaa, tai sitä, että sukupuolen merkitystä tai vaikutuksia ei tunneta tai havaita.[1]

Esimerkkejä

Sukupuolineutraaleja asioita voivat olla esimerkiksi yhteiset WC-tilat tai sukupuolineutraali kielenkäyttö.[1] Sukupuolineutraali avioliittolaki kohtelee kaikkia pariskuntia samalla tavalla sukupuolesta riippumatta.[2]

Suomen opetushallitus otti vuonna 2004 sen kannan, että opetuksen pitää olla sukupuolineutraalia. Vuoden 2014 perustusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden mukaan opetuksen tuleekin olla sukupuolitietoista, ja siinä tunnistetaan sukupuolittavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita ja puretaan niitä.[3]

Kritiikki

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen on kritisoinut pyrkimystä hämärtää sukupuolieroja ja sitä, ettei lapsia saisi sanoa tytöiksi ja pojiksi. Sinkkonen on sanonut, että sukupuoli on luovuttamaton osa identiteettiä. Sukupuoli on osa ruumiinkuvaa 1,5–2,5-vuotiaasta lähtien. Sinkkosen mukaan jo 1960-luvulla osoitettiin, ettei sukupuoli-identiteetti ole kasvatuksesta riippuvainen. Sinkkosen mielestä ajatus siitä, että tyttönä tai poikana oleminen häivytetään, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin, kuin biologiaan ja anatomiaan.[4]

Katso myös

Lähteet
  1. Tasa-arvosanasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 3.3.2023.
  2. Lassi Lapintie: Mitä sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa? Yle. 25.6.2014. Viitattu 3.3.2023.
  3. Jutta Sarhimaa: Opettajien ei enää pian pitäisi puhua tytöistä ja pojista koulussa, pelkästään etunimillä, Helsingin Sanomien Nyt-liite 18.10.2016
  4. Särkkä, Heini: Jari Sinkkonen ei ymmärrä, miksi lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi: ”Nämä asiat eivät lähde lapsesta” 14.11.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 14.11.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.