Seksuaalinen suuntautuminen

Seksuaalinen suuntautuminen eli seksuaalinen orientaatio kuvaa mihin sukupuoleen yksilön romanttiset ja seksuaaliset tunteet suuntautuvat, sekä mikä yksilön kokema identiteetti on näiden tunteiden ja toimintojen pohjalta.[1][2]

Suuntautumisia

Biologiseen sukupuoleen perustuvia seksuaalisia suuntautumisia on kolme. Heteroseksuaalisuus tarkoittaa yksilön tuntemaa vetoa toiseen sukupuoleen.[3] Biseksuaalisuus tarkoittaa vetoa kummankin sukupuolen edustajiin.[4] Homoseksuaalisuus tarkoittaa vetoa omaan sukupuoleen.[5] Joskus myös aseksuaalisuutta pidetään yhtenä seksuaalisen suuntautumisen muotona, mutta tästä käsityksestä ei ole yksimielisyyttä.[6]

Jos halutaan viitata sosiaaliseen sukupuoleen tai sukupuoli-identiteetteihin, joita on enemmän kuin kaksi, voidaan puhua myös panseksuaalisuudesta, jossa henkilö tuntee vetoa kaikkiin sukupuoliin. Lisäksi esimerkiksi Seta määrittelee myös biseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden sukupuoli-identiteetin näkökulmasta, jolloin biseksuaalisuus ja panseksuaalisuus ovat päällekkäisiä.[7]

Historiaa

Seksuaaliseen suuntautumiseen suhtautuminen on historian saatossa vaihdellut, kulttuurista riippuen. Stålströmin (1998) mukaan historiallinen tutkimus jakaa länsimaisen perinteen kahteen osaan: helleenis-roomalaiseen ja juutalais-kristilliseen. Edellinen piti homoseksuaalisuutta osana arkipäivää, jälkimmäinen suhtautuu siihen tuomitsevasti. Myös esimerkiksi lääketieteen, psykologian ja psykiatrian alueilla, ei-heteroseksuaalisuuteen suhtautuminen on vaihdellut, synti- ja rikosleimasta aina sairausleimaan asti. Tieteellinen tutkimus ja yhteiskuntakriittiset liikkeet ovat vaikuttaneet sairausleiman poistamiseen eri puolilla maailmaa[8]. Muun muassa Suomessa sekä miesten että naisten homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu vuoteen 1971 asti.[9] Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistui Yhdysvalloissa vuonna 1974 ja Suomessa 1981[9]. Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia pyrkii edistämään Seta ry[10]

Suuntautumisten yleisyys

Vuonna 2016 britannialaisessa kyselytutkimuksessa yli kaksi kolmasosaa HLB-henkilöiksi identifioituvista oli sinkkuja, koskaan naimattomia tai rekisteröidyssä parisuhteessa. 3,3 prosenttia 18-24-vuotiaista sanoi olevansa HLB-henkilöitä ja yli 65-vuotiaista 0,6 prosenttia.[11]

Syyt

Yleisesti seksuaalista suuntautumista pidetään erillään seksuaalisesta käyttäytymisestä, eli on vallalla käsitys, että ihmisen seksuaalisia haluja eivät määrää niinkään teot, vaan joko synnynnäiset tai ympäristön aikaansaamat mieltymykset. Seksuaalisen suuntautumisen syntytavasta ihmisyksilössä ei ole varmaa tietoa, vaikkakin biologiset selitysmallit ovat asiantuntijoiden keskuudessa suosituimpia [12], kohdistuen perinnöllisiin sekä alkuraskauden aikaisiin tekijöihin, tai molempiin [13]. Varmaa sen sijaan on, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on jatkumo, vaihdellen yksinomaan heteroseksuaalisesta kiintymyksestä yksinomaan homoseksuaaliseen kiintymykseen ja kaikkeen niiden väliltä [14].

Biologiset selitykset

Tutkimusten kautta on löydetty useita biologisia tekijöitä, joilla voi olla yhteys seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen. Näitä ovat muun muassa geenit, sikiöaikaisten hormonien vaikutus, sekä aivorakenteen muutokset. Ainuttakaan yksittäistä määräävää tekijää ei ole löytynyt, ja tältä osin tutkimus jatkuu edelleen. [15]

Vaikka tutkijat yleisesti ajattelevat että seksuaalinen suuntautuminen ei ole yhden tekijän aikaansaama, vaan geenien, hormonaalisten sekä ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta, he kuitenkin tukevat biologista mallia seksuaalisen suuntautumisen synnylle.

Perinnölliset tekijät

Homomiehen veli on homoseksuaali yhdeksän prosentin todennäköisyydellä, ja vastaava pätee myös lesbonaisten siskoihin. Tämä on enemmän kuin keskivertoväestössä. Tämä havainto ja myös kaksostutkimukset viittaavat perintötekijöiden osittaiseen merkitykseen homoseksuaalisuuden säätelyssä. Tutkimuksissa on havaittu homoseksuaalisuuden perinnöllisyyden olevan satojen geenien pienten yksittäisvaikutusten summa. Miehillä ja naisilla ne ovat sitä paitsi suurelta osin eri geenejä.[16]

Hormonaaliset tekijät

Sikiöajan hormoneilla saattaa olla joko ensisijainen vaikutus aikuisen seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen, tai yhteisvaikutus geenien tai ympäristötekijöiden kanssa[17]. Vuonna 2010 julkaistu Garcia-Falguerasin ja Swaabin tutkimus toteaa, että kohdunsisäinen altistuminen hormoneille on määräävä kriteeri[18]. Myös synnytyksen jälkeiset korkeat androgeenitasot saattavat johtaa enemmän biseksuaaliseen kuin homoseksuaaliseen suuntautumiseen. Monissa tutkimuksissa on todettu sikiöaikaisten androgeenien vaikutukset seksuaaliseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen muun muassa rhesus-apinoilla tehtyjen tutkimusten perusteella[19][20].

Poikalasten syntymäjärjestys

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on huomattu, että mitä useamman pojan äiti on synnyttänyt, sitä todennäköisemmin pojasta tulee homoseksuaali. Vasenkätisyys näyttää mitätöivän tämän vaikutuksen[21].

Tätä teoriaa poikien syntymäjärjestyksestä tukee todistusaineisto sen sikiöaikaisesta synnystä, vaikkakaan toistaiseksi tarkkaa todistetta sen syntymekanismista ei ole. Tutkimus kuitenkin ehdottaa immunologista alkuperää, mikä aiheutuisi äidin immuunireaktiosta tiettyyn ainesosaan pojan sikiökehityksessä raskauden aikana, mistä tulee todennäköisempi reaktio aina kun poikia syntyy lisää. Tämän immuunireaktion seurauksena muutoksia myöhemmin syntyneiden poikien sikiöaikaisessa kehityksessä ajatellaan tapahtuvan. Tämä prosessi alkaisi silloin, kun äidin immuunijärjestelmä synnyttäisi vasta-aineita, jotka kulkeutuisivat kohtuun, ja siellä aiheuttaisivat muutoksia sikiön aivorakenteeseen, aiheuttaen kiinnostuksen pojassa myöhemmin enemmän miehiin kuin naisiin[22].

Psykologiset teoriat

Mitään merkittäviä todisteita ei ole, jotka viittaisivat siihen että esimerkiksi kasvatuksella, tai lapsuudenaikaisilla kokemuksilla olisi merkitystä seksuaalisen suuntautumisen syntymisessä [13]. Myös monet psykologian ja psykiatrian asiantuntijaorganisaatiot ovat todenneet, että yhtä syytä seksuaaliselle suuntautumiselle ei voida löytää, vaan kyse on monimutkaisesta ilmiöstä, johon vaikuttavat sekä biologiset että ympäristötekijät [23]. Muun muassa American Psychiatric Association on todennut, että aiemmin ei-heteroseksuaalisuuden syynä pidettiin huonoa perhedynamiikkaa tai häiriöitynyttä psykologista kehitystä, mutta tällaiset aiemmat käsitykset pohjautuivat väärään tietoon ja ennakkoluuloihin. [24]

Empiirinen tutkimus ei myöskään tue esimerkiksi uskomuksia homoseksuaalisuudesta psykopatologiana.[8]

Seksuaalisen suuntautumisen määrittäminen ja arviointi

Perinteinen bipolaarinen näkemys seksuaalisesta suuntautumisesta perustuu pääasiassa Alfred Kinseyn ja kumppaneiden 1953 tekemille tutkimuksille, ja heidän kehittämälleen Kinseyn asteikolle (The Kinsey Heterosexual-Homosexual Scale, KHHS), jonka reunaehtoina ovat 100-prosenttinen heteroseksuaalisuus ja 100-prosenttinen homoseksuaalisuus. Yksilö sijoittuu johonkin kohtaan tällä asteikolla.

Vuonna 1980 Klein laajensi seksuaalisen orientaation käsitettä ja kehitti uuden asteikon (Klein Sexual Orientation Grid, KSOG). Laajennetussa tulkinnassa seksuaalisen orientaation katsotaan koostuvan seitsemästä eri osa-alueesta:

  1. Seksuaalinen käyttäytyminen, eli kenen kanssa yksilö harrastaa seksiä.
  2. Emotionaalinen suuntautuminen, eli kenestä hän pitää ja ketä rakastaa.
  3. Seksuaaliset fantasiat, eli kenestä yksilö unelmoi.
  4. Seksuaalinen mielenkiinto, eli kehen mielenkiinto kohdistuu.
  5. Sosiaalinen suuntaus, eli kenen kanssa yksilö muodostaa parin.
  6. Elämäntapa, sosiaalinen maailma ja yhteisö, eli missä ja kenen kanssa hän käyttää aikaansa.
  7. Oma identiteetti, eli miten hän itse kokee oman suuntautumisensa.

Jokainen seitsemästä kohdasta pisteytetään asteikolla 1-7, jossa 1 merkitsee vain vastakkaisen sukupuolen kanssa ja 7 vain saman sukupuolen kanssa.

Kleinin asteikon korvaavaksi asteikoksi on kehitetty myös niin sanottu SASO-asteikko (Sell Assessment of Sexual Orientation), jossa on 12 kysymystä: 6 kysymystä arvioi seksuaalista kiinnostusta, 4 arvioi seksuaalista käyttäytymistä, ja 2 arvioi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää identiteettiä [25]

Seksuaaliseen suuntautumisen arviointi ja määrittely ei ole ongelmatonta, sillä on vaikeaa määritellä yksilön seksuaalista suuntautumista arviointiasteikolla, koska seksuaalisen suuntautumisen määritelmä ei ole yksiselitteinen. Yleisesti ottaen, siihen sisältyy kolme aluetta, jotka otetaan arvioinnissa mukaan: seksuaalinen viehtymys, seksuaalinen käyttäyminen, sekä seksuaalinen identiteetti. Kuitenkaan selvää yhteyttä esimerkiksi henkilön itse määrittelemän seksuaalisen identiteetin, sekä homo- ja heteroseksuaalisen käyttäytymisen määrällä ja niitten vaihtelulla ei ole.[26]

Katso myös

Lähteet
  • Virtanen, Jukka: Kliininen seksologia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-24863-0.

Viitteet
  1. http://www.apa.org/topics/sexuality/orientation.aspx
  2. http://www.seta.fi/index.php?k=17506
  3. heteroseksuaalinen Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 29.6.2021.
  4. biseksuaalinen Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 29.6.2021.
  5. homoseksuaalinen Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 29.6.2021.
  6. Melby, Todd (November 2005). "Asexuality gets more attention, but is it a sexual orientation?". Contemporary Sexuality 39 (11): 1, 4–5.
  7. Sateenkaarisanasto 24.3.2021. Seta. Viitattu 29.6.2021.
  8. Stålström, Olli (1998). Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Valopaino Oy, s. 44, 324. ISBN 951-662-716-1.
  9. Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Viitattu 12.2.2014.
  10. http://www.seta.fi/
  11. https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/young-people-more-likely-identify-bisexual-gay-lesbian-office-national-statistics-a7347701.html
  12. Frankowski BL (June 2004). "Sexual orientation and adolescents". Pediatrics 113 (6): 1827–32. PMID 15173519.
  13. Submission to the Church of England’s Listening Exercise on Human Sexuality The Royal College of Psychiatrists. Viitattu 13 June 2013.
  14. Sexual orientation, homosexuality and bisexuality American Psychological Association. Arkistoitu August 8, 2013. Viitattu August 10, 2013.
  15. Julkaistu 'American Journal of Sociology:ssä' (Bearman, P. S. & Bruckner, H. (2002) Opposite-sex twins and adolescent same-sex attraction. American Journal of Sociology 107, 1179–1205.) ja on vain tilaajien saatavissa. Lopullinen vedosversio on saatavilla – merkittäviä eroja julkaistun ja lopullisen vedosversion välillä ei ole.
  16. Huhtaniemi, Ilpo: Hyvä ja paha testosteroni. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-130-8.
  17. Wilson, G., & Q. Rahman, Born Gay: The Psychobiology of Human Sex Orientation, op. cit.
  18. Garcia-Falgueras, Alicia, & Swaab, Dick F., Sexual Hormones and the Brain: An Essential Alliance for Sexual Identity and Sexual Orientation, in Endocrine Development, vol. 17, pp. 22–35 (2010) (ISSN 1421-7082).
  19. C. L. Henley, A. A. Nunez & L. G. Clemens (April 2010). "Exogenous androgen during development alters adult partner preference and mating behavior in gonadally intact male rats". Hormones and behavior 57 (4-5): 488–495. doi:10.1016/j.yhbeh.2010.02.007. PMID 20171967.
  20. Jan Thornton, Julia L. Zehr & Michael D. Loose (May 2009). "Effects of prenatal androgens on rhesus monkeys: a model system to explore the organizational hypothesis in primates". Hormones and behavior 55 (5): 633–645. doi:10.1016/j.yhbeh.2009.03.015. PMID 19446080.
  21. "Interaction of fraternal birth order and handedness in the development of male homosexuality" (2006). Hormones and Behavior 49 (3): 405–414. doi:10.1016/j.yhbeh.2005.09.002. PMID 16246335.
  22. Anthony F. Bogaert & Malvina Skorska (April 2011). "Sexual orientation, fraternal birth order, and the maternal immune hypothesis: a review". Frontiers in neuroendocrinology 32 (2): 247–254. doi:10.1016/j.yfrne.2011.02.004. PMID 21315103.
  23. Page 30 Case No. S147999 in the Supreme Court of the State of California, In re Marriage Cases Judicial Council Coordination Proceeding No. 4365(...) - APA California Amicus Brief — As Filed (PDF) courts.ca.gov. Viitattu March 13, 2013.
  24. Sexual orientation, homosexuality and bisexuality American Psychological Association. Arkistoitu August 8, 2013. Viitattu August 10, 2013.
  25. Sell, R.L. (1997). "Defining and measuring sexual orientation: A review". Archives of Sexual Behavior 26: 43–58.
  26. Rust, Paula (2000). Bisexuality in the United States: A Social Science Reader. Columbia University Press, 167. ISBN 0-231-10226-7.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.