Sukellusvene Saukko
Sukellusvene Saukko oli Suomen merivoimien sukellusvene, joka oli käytössä Itämerellä vuosina 1930–1945.
Saukko | |
---|---|
Sukellusvene Saukko |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Hietalahden telakka, Helsinki |
Laskettu vesille | 2. heinäkuuta 1930 |
Palveluskäyttöön | 15. joulukuuta 1930 |
Poistui palveluskäytöstä | 1945 |
Loppuvaihe | romutettu 1953 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 99 t |
Pituus | 32,95 m |
Leveys | 3,2 m |
Syväys | 3,22 m |
Koneteho |
Diesel 200 hv Sähkö 120 hv |
Nopeus |
10 solmua (pinnalla) 6,25 solmua (sukellus) |
Toimintamatka |
500 mpk@8 solmua (pinnalla) 50 mpk@4 solmua (sukellus) |
Miehistöä | 15 |
Maksimisyvyys | 75 m |
Hätäsukellus | 45 sekunnissa 9,3 m |
Aseistus | |
Aseistus | 12,7 mm konekivääri |
Torpedot | 2 × 450 mm |
Miinat | 9 × 80kg |
Alunperin Laatokalla käytettäväksi suunniteltu Saukko oli poikkeuksellisen pieni sukellusvene, virallisesti nimelliseltä uppoumaltaan vain 99 tonnia. Suomen ja Neuvostoliiton välisen, vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen mukaan millään järvillä ei saanut olla sota-aluksia, joiden uppouma ylittäisi 100 tonnia.[1]
Valmistus
Saukkoa alettiin rakentaa 1928 Hietalahden sulkutelakalla Helsingissä. Se suunniteltiin saksalaisen Pu110 ("pienemmän nopeasti koottavan sukellusveneen prototyyppi") mukaisesti. Telakka toimi tiiviissä yhteistyössä yhdysvaltalaisen Electric Boat Companyn kanssa, mutta aluksen suunnittelusta vastasi saksalaisten hollantilainen bulvaaniyritys Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw, eli I.v.S. Samainen yritys oli suunnitellut myös sukellusvenelaivaston pääalusluokan l. "Vetehinen-luokan" alukset.
Rakennusprosessi oli varsin pulmallinen. Telakan ja sen alihankkijoiden jatkuva myöhästely aikatauluista, työn heikko laatu ja dieselmoottorin toimitusvaikeudet sekä "lastentaudit" aiheuttivat sen, että työt aiottiin keskeyttää jo toukokuussa 1929. Tilanne korjaantui telakan hankittua ulkomaista, lähinnä saksalaista työvoimaa. Tämän jälkeen alus valmistuikin ripeästi. Sukellusvene laskettiin vesille 2. heinäkuuta 1930[1] ja rakentamistyöt päättyivät 16. joulukuuta 1930. Saukko oli valmistuessaan maailman pienin sukellusvene. Sen uppouma oli virallisesti ainoastaan 99 tonnia.[2]
Aluksella oli 15 hengen miehistö.[3] Veneen ulkorunko oli valmistettu kestämään Itämeren jääolot. Vene voitiin purkaa kahteen osaan ja sen torni voitiin irrottaa rautatiekuljetusta varten.
Palvelus
Aluksi Saukko oli tarkoitus siirtää rautateitse Lahdenpohjaan, jossa se toimisi Laatokan-laivastossa. Tämä suunnitelma kuitenkin peruuntui.
Talvisodassa 1939–1940 ja jatkosodassa 1941–1944 sukellusvene osallistui sotatoimiin Itämerellä. Sen ainoaksi varsinaiseksi sotatoimeksi jäi torpedon ampuminen Somerin majakkasaaren laituriin kahta siellä ollutta kookasta vartioalusta kohti. Tapaus muodostui vaaralliseksi: torpedo käynnistyi jo putkessa ja osa pakokaasuista pääsi veneeseen; lisäksi venäläiset vainosivat hyökkääjää poikkeuksellisen ankarasti, ja kun suomalaiset lopulta pääsivät pintautumaan, päällikön lisäksi vain viisi miestä olivat toimintakuntoisia, muut olivat tajuttomia hapenpuutteen vuoksi.
Tammikuussa 1945 liittoutuneiden valvontakomissio määräsi Saukon ja muut suomalaiset sukellusveneet riisuttaviksi aseistaan. Saukko yhdessä muiden Suomen sukellusveneiden kanssa hylättiin Suomenlinnan satamaan, kunnes se myytiin romutettavaksi Belgiaan 1953.[3]
Lähteet
- Finnish Submarines ([Arkistoitu versio 2.6.2009])
- Rössler, E.: The U-boat: the evolution and technical history of German submarines, sivu 93. ISBN 0-304-36120-8
- Sotahistoria | Vaatteet homehtuivat päälle, ja vessan vetäminen saattoi tappaa – Tällaista oli elämä kaikkien tuntemassa sukellusveneessä Helsingin edustalla Helsingin Sanomat. 10.5.2023. Viitattu 10.5.2023.
Kirjallisuutta
- Markku Melkko, Suomen sukellusveneet, Minerva, 2008 ISBN 978-952-492-208-1
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sukellusvene Saukko Wikimedia Commonsissa