Sukelluskalastus

Sukelluskalastus on vapaasukellusvälinein sekä harppuunan avulla tapahtuvaa kalastusta.[1] Sukelluskalastajat eivät käytä paineilmalaitteita kuten laitesukeltajat vaan sukeltaminen tapahtuu henkeä pidättäen, kuten vapaasukelluksessa. Sukelluskalastusta kutsutaan usein myös harppuunakalastukseksi.

Sukelluskalastus on kalakantojen kestävän käytön periaatteen mukainen ekologinen kalastusmuoto. Kalastaja voi valita saaliinsa, eikä sivusaalista tai alamittaisia kaloja tule. Sukelluskalastus on melko vaativaa ja saalismäärät jäävät pääsääntöisesti pieniksi. Yleisimpiä saaliskaloja ovat Suomessa luontaisesti lisääntyvät ahven, hauki, lahna, säynävä ja kampela. Kalastustavan eettisiin periaatteisiin kuuluu kalan välitön tappaminen heti laukauksen jälkeen.

Sukelluskalastaja

Varusteet

Sukelluskalastaja käyttää tyypillisesti seuraavia varusteita:

Kalastaminen

Sukelluskalastuksessa kalojen etsiminen tapahtuu joko pinnalla rauhallisesti uiden tai sukeltaen pohjasta tai välivedestä etsien. Pinnalta etsiminen tapahtuu tyypillisesti rannan tuntumasta, kaislikoissa tai matalikoilla. Sukeltaen (ns. pumppaamalla) tapahtuvassa kalastuksessa sukelluskalastaja pyrkii yleensä maastoutumaan kiven tai kasvillisuuden sekaan ja odottaa sopivan kalan saapumista ampumisetäisyydelle. Suomessa kolokalastuksessa saalista etsitään pohjassa olevien isojen kivien alta/onkaloista, jolloin kalastaja turvautuu lyhyempään harppuunaan ja sukellusvalaisimeen. Sukellusten syvyydet vaihtelevat veden lämpötilan, kirkkauden sekä tavoitellun kalalajin mukaan muutamasta metristä aina yli kymmenen metrin syvyyksiin. Ulkomailla, jossa vedet ovat kirkkaampia, voivat sukellukset yltään useiden kymmenin metrien syvyyteen.

Kilpailut

Sukelluskalastus on kilpailulaji, jossa kilpaillaan aina maailmanmestaruustasolle asti.

Sukelluskalastuskilpailuissa kilpailuaika on tyypillisesti neljä tuntia. Kilpailun järjestäjä määrää lähtö- ja maalialueet joilla kilpailijan tulee olla kilpailun alkaessa sekä päättyessä. Kilpailuissa ei (yleensä) käytetä veneitä, vaan osallistujat siirtyvät kaikki matkat joko uiden tai maata pitkin kävellen. Jokaisella kilpailijalla on oltava vähintään 10 litran vetoinen pintapoiju, jonka varassa voi kellua suonenvedon tai uupumuksen tullen. Poijuun merkitään kunkin kilpailijan numero selvästi näkyvänä.[2].

Lisäksi alueella kiertelee useita vedessä olevasta sukeltajasta varoittavalla sinivalkoisella A-lipulla varustettuja valvonta- ja pelastusveneitä. Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailuissa jokaisella kilpailijalla on oltava oma valvontavene. [3]

Kilpailussa tulokset määräytyvät kalansaaliin mukaisesti. Suomessa käytössä olevassa pistelaskujärjestelmässä jokaisesta alamitan ylittävästä kalasta saadaan kalapisteet sekä painopisteet. Esimerkiksi yhdestä 235 gramman ahvenesta, joka ylittää vaaditun 22 cm alamitan, saa 1000 kalapistettä sekä 235 painopistettä. Painopisteitä jaetaan yksi piste jokaista grammaan kohti.

Kun kaikkien kilpailijoiden kalat on mitattu ja punnittu, muodostuvat kilpailun tulokset suoraan saatujen pisteiden perusteella.

Jokaisella kilpailijalla tulee olla voimassa Sukeltajaliiton kilpailulisenssi joka sisältää urheiluvakuutuksen sekä todistus suoritetusta kalastuksenhoitomaksusta.

Ranking

Kilpailutulosten perusteella kilpailijoille jaetaan ranking pisteitä, joiden perusteella pidetään yllä Suomen rankinglistaa. Ranking pisteet määräytyvät siten, että yksittäisen kilpailun voittaja saa 100 pistettä (Suomen mestaruuskilpailuista 130). Muiden kilpailijoiden pisteet määräytyvät suhteessa voittajan tulokseen. Esimerkiksi jos voittaja on saanut kilpailussa 14500 pistettä ja kilpailun toinen 10500 pistettä saa voittaja 100 ranking pistettä ja toiseksi sijoittunut 72.41 pistettä ((10500/14500) * 100).

Lopullisissa ranking pisteissä huomioidaan jokaiselta kilpailijalta neljä parasta pistemäärää. Näiden perusteella määräytyy lopullinen ranking. Rankingin mukaan valitaan maajoukkue.

Tunnettuja kilpailijoita ja kiertopalkintoja

Suomen sukelluskalastuksen eräitä menestyneimpiä kilpailijoita ovat turkulainen Ben Mattson ja helsinkiläinen Ralf Tötterström.[4]

Suomenmestaruuskilpailuissa jaetaan kolmekin eri kiertopalkintoa: ne on säädetty ikuisesti kiertäviksi eli niitä ei kukaan saa omakseen. Yksilökilpailun palkinto on noin 35 cm korkea kullattu sukelluskalastajapatsas, jonka lahjoitti jo 1960-luvulla Lahden Pingviinit -seuran perustajajäsen, Jaskan Baarin perustaja ja omistaja, vuonna 1996 edesmennyt Pertti "Jaska" Puhakka. Patsaan jalustaan on kaiverrettu juuri baari lahjoittajana.

Sukelluskalastuksen SM-yksilökiertopalkinto

Joukkuekilpailun palkinto on hopeinen Barracuda-malja, jonka lahjoitti Sub Aqua Club Barracuda hiukan myöhemmin ja suurimmasta yksittäisestä kalasta myönnetään Iki-Kiertävä Kala-Pannu eli suuri viiden litran kuparinen kahvipannu, jonka kylkiä koristaa jo lahjoittamiseen eli vuoteen 1962 ulottuva lista suomalaisista sukelluskalastajista, joukossa moneen kertaan myös lajin pitkäaikaiset keulakuvat. [5]

Aiheesta muualla

Lähteet
  1. Sukelluskalastus Sukeltajanliitto. Viitattu 30.5.2018.
  2. Kari Jokinen: Sukeltajan tie, s. 77-78. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 9511144464.
  3. Suomen Sukeltajien Liitto, kilpailumääräykset
  4. Kolmekymmentä vuotta sukeltamista, Suomen urheilusukeltajien liitto 1956-1986; kuvaliite
  5. Sukeltajan tie, luku Harppuunoiden kilpa-ampujaiset
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.