Sujalan muinainen asuinpaikka

Löytöpaikka sijaitsee nykyisen Vetsijärven rannalla, muinaisen Vetsijärven saaressa. Elinkeinona olivat ilmeisesti peuranmetsästys ja vähemmässä määrin linnustaminen; kalastuksesta ei ole mitään näyttöä, vaikka sijainnin perusteella sitäkin voisi olettaa harjoitetun. Asuinpaikalla on ilmeisesti ollut lyhytaikainen metsästysleiri, sillä löytöjen levintä on pieni ja tiivis eikä kiinteistä rakenteista ole merkkejä. Kaivauksissa havaittiin alueella nokista likamaata, jonka joukosta löytyi palaneita luunmurusia. Kivestä iskettyjä, esineiden valmistukseen käytettyjä pitkiä ja ohuita kivisäleitä ja niiden tuottamisen yhteydessä syntynyttä jätettä oli runsaasti, samoin säleistä työstettyjä kiviesineitä. Kivilöytöjen levinnästä ja nokimaan sijainnista päätellen paikalla on sijainnut pyöreäpohjainen asumus, mahdollisesti kartiomainen teltta tai kota, halkaisijaltaan noin 3,5 metriä[2]). Asumuksen oviaukko osoitti lounaaseen [3]. Kiviesineiden materiaalina oli sertti. Esineiden joukossa oli muun muassa veitsiä, säleitä, kaapimia, uurtimia ja ruodollisia nuolenkärkiä. Tämän aikakauden kohteissa usein esiintyviä poikittaisiskulla teritettyjä kirveenteriä ei löydetty [4].

Kaivauksen materiaalin ajoittamiseksi tutkittiin puuhiiltä (9265±65 BP (Hela-1102), 9140±60 BP (Hela-1441) ja 9240±60 BP (Hela-1442)) ja palanutta luuta (8940±80 BP (Hela-1103) ja 8930±85 BP (Hela-1104). Ajoitukset on ilmoitettu radiohiilivuosina, ja ne tulee kalibroida kalenteri-iän saamiseksi. Puuhiilet antavat ajoitukseksi 8640-8250 eaa. ja luunpalat 8260-7790 eaa. Asuinpaikan ajoitukseksi on päädytty arvioimaan 8300–8200 eaa., koska koivuksi tunnistettu puu saattoi olla kaadettaessa jo sata vuotta vanhaa, muttei olisi säilynyt havupuun tapaan kelona eikä ole todennäköistä, että puu ja luu olisivat peräisin selektiivisesti kahdesta eri asutusvaiheesta[5] [6].

Sujalan ihmiset ovat todennäköisesti tulleet Lappiin idän suunnalta. Heidän kivenkäsittelytekniikkansa on peräisin piitä kiviraaka-aineenaan käyttäviltä ryhmiltä. Se, että tämä niin sanottu painallussäletekniikka oli säilynyt Sujalan asukkailla vaikka heidän matkansa Lappiin kulki tuhat kilometriä leveän Fennoskandian kilven yli viittaisi siihen, että matka tapahtui yhden sukupolven aikana, sillä matkan varrella ei olisi ollut mahdollista siirtää tekniikan vaatimaa tietotaitoa seuraaville sukupolville tarkoitukseen soveltuvan raaka-aineen puuttuessa. Sujala itse ei kuitenkaan välttämättä ollut tämän ryhmän ensimmäisiä asuinpaikkoja Lapissa, sillä sen kiviraaka-aine saattaa olla peräisin Pohjois-Norjasta[7].

Utsjoen pohjoispuolella Jäämeren rannikolla vaikuttivat Komsan kulttuuriin kuuluneet ihmiset. Näiden esineistö poikkesi löytöpaikan esineistä niin paljon, etteivät ryhmät voineet edustaa samaa teknologista traditiota. Komsan kulttuurin esineissä näkyy edelleen Ahrensburgin kulttuurin kuuluvia työstötekniikan piirteitä. Pohjoisesta Ruotsin Lapista ei ole merkkejä varhaismesoliittisesta asutuksesta, sillä alue oli viimeisenä jääkauden jälkeisen mannerjäätikön peitossa ja sen ihmisasutuksen kannalta välttämättömät luonnon resurssit (kasvillisuus ja eläimistö) kehittyivät vasta myöhemmin[8].

Sujalan esineistön kivimateriaali vaikuttaa olevan peräisin Norjan Varangin niemimaalta, noin 60–100 kilometrin päästä, Jäämeren rannikolta[9]. Tämä viittaa siihen, että vuotuista liikkumista erilaista ravintoa tarjoavien asuinpaikkojen välillä tehtiin ainakin näiden paikkojen välillä. Rannikolla saattoi siten olla Sujalan väestölle tuttua väkeä, jonka kanssa saattoi asioida tai elää[10].

Sujalan asuinpaikalla Vetsijärven rannalla on kaksi vapaa-ajan käytössä olevaa erämaatukikohtaa ja sinne johtaa maastoliikennetie.

Muinainen Vetsijärvi oli 8300–8200 eaa. muutaman metrin korkeammalla ja nykyinen ranta oli silloin saarena. Se oli asuinpaikkana hyvä, sillä saareen eivät pedot uskaltaneet kovin röyhkeästi tulla. Jääkauden jälkeinen mannerjäätikkö oli sulanut paikalta pois lukuun ottamatta joitakin läheisiä jäätiköitä. Jääkenttien pohjoisreuna sijaitsi kaukana etelässä Ruotsin puolella[11].

Jäätikön sulamisen jälkeen noin 1000 v. aiemmin kasvit valtasivat paljaan maan. Ensin saapuivat ainakin marunat, pajut ja kanervat. Nämä syrjäytyivät osittain vaivaiskoivun ja variksenmarjan tieltä. Vaikutelma, joka oli tundramainen, muuttui ennen asukkaiden saapumista, kun koivu metsitti seudun. Ilmaston lämpötila oli silloin jo yli nykypäivän vuotuisen keskilämpötilan.[11]

Tundravaiheessa seudulla eli muun muassa pieniä jyrsijöitä, naaleja, kärppiä ja tunturipeuroja. Metsien lisääntyessä mukaan tulivat jänikset, sudet, ketut ja saukot. Linnut mainitaan harvoin näissä yhteyksissä, mutta niiden voi olettaa saapuvan paikalle ensimmäisinä kasvien mukana[11].

• Rankama, Tuija & Kankaanpää, Jarmo: Eastern arrivals in post-glacial Lapland: the Sujala site 10000 cal BP (pdf) Antiquity 82 (2008): 884-899http://antiquity.ac.uk (Antiquity). 2008. Antiquity. (englanniksi)

• Kankaanpää, Jarmo & Rankama, Tuija: Spatial Patterns of the Early Mesolithic Sujala Site, Utsjoki, Finnish Lapland julkaisusta: Mesolithic Interfaces: Variability in Lithic Technologies in Eastern Fennoscandia, s. 42-63. Saarijärvi: The Archaeological Society of Finland, 2011. ISBN 978-952-67594-0-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kankaanpää, Jarmo & Rankama, Tuija: Fast or Slow Pioneers? A View from Northern Lapland. In F. Riede & M. Tallavaara (eds.), Lateglacial and Postglacial Pioneers in Northern Europe. British Archaeological Reports, International Series 2599: 147–159, 2014. (englanniksi)

• Rankama, Tuija & Kankaanpää, Jarmo: First Preboreal inland site in North Scandinavia discovered in Finnish Lapland. Antiquity Vol 78 No 301 September 2004.

• Rankama, Tuija & Kankaanpää, Jarmo: History and Prehistory of Lake Vetsijärvi. In A.E.K. Ojala (ed.), Quaternary studies in the northern and Arctic regions of Finland. Geological Survey of Finland Special Paper 40: 113–121, 2005.

• Rankama, Tuija & Kankaanpää, Jarmo: First evidence of eastern Preboreal pioneers in arctic Finland and Norway. Quartär 58: 183–209, 2011.

• Arkeologiapäivät 2005: Säleitä ja säletekniikkaa Utsjoen Vetsijärveltä. Kankaanpää & Rankama. Suomen arkeologinen seura r.y.