Suippumadonlakki

Suippumadonlakin lakki on 0,5–1,5 cm leveä ja 1,5–2 cm korkea. Muodoltaan lakki on pipomainen tai kellomainen ja terävänipukallinen. Lakki on kosteusmuuntuva: kosteana lakin yläpinta on vihertävän ruskea ja kuivana vaaleampi, savenvärinen. Kosteana se myös tuntuu tahmealta ja hyytelömäiseltä. Sieni on tiheähelttainen. Sen heltat ovat kapeatyvisiä ja väriltään yläreunasta oliivinruskeita, keskeltä purppuranruskeita ja terästä vaaleita. Kosteana heltat kuultavat lakin läpi. Nuorten sienten lakit ovat alareunasta sisäänpäin kääntyneitä. Suippumadonlakin jalka on 4–10 cm pitkä ja 0,1–0,2 cm paksu, rakenteeltaan sileä ja joustava. Väriltään se on kiiltävän vaalea, mutta tummenee tyveä kohti. Vahingoittuneet varren osat voivat muuttua sinertäviksi.[5][6]

Suippumadonlakin annulus on siro, ruskea, seittimäinen ja nopeasti katoava. Se jättää varteen tahmean ja tumman, itiöpölyn värisen kohdan. Itiöpöly on purppuranruskeaa ja hienorakenteeltaan itiöt ovat soikeita, sileitä ja ituhuokosellisia. Pituudeltaan ne ovat 12–13,5 µm ja leveydeltään 7–8,5 µm.[5][6]

Suippumadonlakin maku on mieto ja haju heikko.[5]

Vastapoimittuja suippumadonlakkeja.

Suippumadonlakki on karikkeen lahottaja, joka kasvaa yksittäin tai ryhmissä lehmien, hevosten ja lampaiden laitumilla ruohikossa ja ruohotuppaissa kosteilla alueilla sekä lannoitetuilla nurmikoilla. Lajia ei kuitenkaan tavata lannalla. Kasvukausi kestää elokuun lopusta lokakuuhun, kunnes lämpötilat ovat laskeneet alle 5 asteen, mutta itiöemiä voi löytää maastosta pakkasten tuloon saakka.

Sieni on levinnyt laajalti pohjoiselle pallonpuoliskolle. Sitä esiintyy mm. Lounais-Yhdysvalloissa, Britteinsaarilla, Länsi-Euroopassa ja Skandinaviassa. Suomessa suippumadonlakki voi esiintyä pihoilla, puistoissa, puutarhoissa, nurmikoilla, laitumilla, tienvierillä, kosteissa metsien painanteissa, runsaasti lannoitetulla maalla, ruohikossa tai karikkeella koko maan alueella.[7]

Kuivattuja suippumadonlakkeja.

Pääartikkeli: Psilosybiinisienet

Suippumadonlakki sisältää useita keskushermostostoon vaikuttavia aineita[8]: psilosiiniä, baeosystiiniä sekä psilosybiiniä, jota itiöemät sisältävät keskimäärin noin 10 mg/g eli 1,5 % sienten kuivapainosta. Tätä suurempia pitoisuuksia ei löydy muista Suomen alueella tunnetusti esiintyvistä psilosybiinisienistä.[7][9]

Suippumadonlakki ei yleensä fyysisesti vaurioita keskushermostoa tai muutoinkaan ihmiskehoa, ja sen vaikutukset tajunnantilaan ovat väliaikaisia. Sieni määritellään hermostovaikutustensa vuoksi kuitenkin myrkylliseksi.[2][3] Mahdollisia myrkytysoireita ovat muun muassa aistiharhat ja hyvänolontunne sekä muut psykedeeliset vaikutukset. Myös negatiivisia vaikutuksia voi ilmetä: ahdistusta ja suuremmilla annoksilla jopa paniikkikohtauksia.

Hallusinaatioiden ja sekavuuden ohella mahdollisia myrkytysoireita ovat huimaus, jäykkyys, pahoinvointi, virtsaamisvaikeus, korkea kuume sekä kouristelu.^lähde? Lääkehiilestä ei yleensä ole apua, koska sienen myrkyt imeytyvät hyvin nopeasti ja oireet saattavat alkaa jo 10–30 minuutin kuluessa sienen nauttimisesta. Suippumadonlakki on lisäksi mahdollista sekoittaa hengenvaarallisiin myrkkysieniin, kuten valkorisakkaaseen. Myrkytystä hoidetaan ensisijaisesti rauhoittelemalla ahdistunutta potilasta ja pitämällä hänet hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä; voimakkaasti oireileva potilas tulee toimittaa lääkäriin.[10][11][12]

Sienen kerääminen, hallussapito, käyttö, kasvattaminen ja myynti on kielletty Suomen huumausainelainsäädännössä.[7] Korkein oikeus linjasi vuonna 2017, että Psilosybe-sienet eivät ole rikoslain tarkoittamia erittäin vaarallisia huumausaineita.[16]