Suffragetti

Nimitys on peräisin toimittaja Charles Handsin artikkelista Daily Mail -lehdessä vuodelta 1906, ja se tarkoitti aluksi naisasialiikkeen äärilaitaa, lähinnä Women’s Social and Political Union (WSPU) -järjestöä, joka kannatti niin sanottua suoraa toimintaa. Naisten äänioikeuden maltillisia ajajia kutsuttiin suffragisteiksi (engl. suffragist). Nimitykset ovat sittemmin muuttuneet samaa tarkoittaviksi.[1]

Suffragettiliike henkilöidään usein Emmeline Pankhurstiin ja tämän perustamaan WSPU-järjestöön, jonka kannattajat turvautuivat rajuihin keinoihin äänioikeusasiaa ajaessaan 1905 petyttyään maltillisen naisliikkeen vähäisiin saavutuksiin. Suffragetit järjestivät näyttäviä protesteja ja mielenosoituksia, kahlitsivat itseään julkisille paikoille ja harjoittivat jopa suoraa sabotaasia, kuten postilaatikoiden polttamista tai ikkunoiden rikkomista.

Monet suffragetit, kuten Mary Sophia Allen, aloittivat vankeuteen tuomittuina nälkälakon. Heitä pakkoruokittiin esimerkiksi nieluun työnnetyn letkun kautta, mikä aiheutti monille heistä pysyviä vammoja.[1] Pakkoruokinta kiellettiin 1913[2], ja säädettiin niin kutsuttu Cat and Mouse Act ('kissa ja hiiri -laki'), jonka nojalla nälkälakon vuoksi sairastuneet vangit voitiin vapauttaa terveydellisistä syistä ja palauttaa vankilaan kärsimään rangaistuksensa loppuun parantumisensa jälkeen. Nälkälakoista ja pakkosyötöistä seurasi silti muutamia kuolonuhreja.

Puolessa vuodessa 1913 suffragetit tekivät 250 pommi-iskua tai tuhopolttoa, mutta kuolonuhreja ei tullut, koska kohteena olivat tyhjät rakennukset. Vankilaan joutui yli tuhat suffragettia.[3] Valtiovarainministeri David Lloyd Georgen maaseutuasunnon makuuhuoneessa WSPU:n suffragetit räjäyttivät 2,3 kilon pommin. Myös tähtitieteellinen observatorio räjäytettiin ja lennätinlankoja katkaistiin.[3]

Woodrow Wilsonia vastustava juliste Valkoisen talon edustalla 1918.

Pankhurst istui vankilassa ennen ensimmäistä maailmansotaa kahdeksasti. Suffragettiliikkeen kuuluisin marttyyri oli kuitenkin Emily Davison, joka vuoden 1913 Epsomin derbyssä käveli laukkaradalle kuningas Yrjö V:n kilpahevosen eteen ja tallautui vahingossa kuoliaaksi.

Suffragettiliikkeellä oli kannatusta myös Atlantin toisella puolella. Yhdysvalloissa protesteja presidentti Woodrow Wilsonin hallintoa vastaan johtivat Alice Paul ja Lucy Burns. Presidenttiä kutsuttiin saksalaisittain ”Kaiser Wilsoniksi” ('keisari Wilson'), ja hänen kuvattiin sortavan äänioikeudettomia yhdysvaltalaisia naisia samalla tavoin kuin yksinvaltainen Saksan keisari sotapropagandassa sorti alamaisiaan.

Suffragetit lopettivat terrorikampanjansa, kun Britannia liittyi ensimmäiseen maailmansotaan 4. elokuuta 1914.[3] Pankhurstin ja hänen tyttärensä Christabel Pankhurstin mukaan taistelu Saksaa vastaan oli tärkeämpää kuin tasa-arvovaatimukset, eivätkä suffragetit "voi olla missään tapauksessa pasifisteja". Pankhurst vaati miehiä rintamalle ja yleistä asevelvollisuutta sekä naisille pakkotyötä sodan hyväksi. Vain liikkeen pieni vähemmistö kuitenkin vastusti sotaa.[4]

Heti sodan jälkeen parlamentti sääti äänioikeuden yli 30-vuotiaille naisille ja miehille. Vuonna 1928 yli 21-vuotiaat saivat äänioikeuden. Yhdysvalloissa naisten äänioikeus astui voimaan 1920.

• Valkoinen sulka

• Lasten kuvitettu tietosanakirja – Uuden ajan kuvaensyklopedia. osio ”Naisliike”. Helsinki Media, 1994. ISBN 951-875-521-3.
• Boyd, Nina: From Suffragette to Fascist: The Many Lives of Mary Sophia Allen. The History Press, 2013. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suffragetti Wikimedia Commonsissa