Suez

Suez ([suets][1], arab. As-Suways)[2] on kaupunki Egyptissä lähellä Suezin kanavan suuta Punaisenmeren pohjoiskärjessä. Sen asukasluku oli vuoden 2018 arvion mukaan 740 874.[3]

Suez
(As-Suways)

Suez

Koordinaatit: 29°58′N, 32°33′E

Valtio Egypti
Kuvernoraatti Al-Suwais
Väkiluku (2018)  (arvio) 740 874


















Maantiede

Suez sijaitsee Egyptin pohjoisosassa Punaisenmeren Suezinlahden kärjessä Suezin kanavan eteläosassa. Alue kuuluu Al-Suwaisin kuvernoraattiin.[4]

Historia

Suez 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Souq vuonna 1950.

Hieman nykyisen Suezin kaupungin pohjoispulella sijaitsi aikanaan Egyptin Ptolemaiosten kaudelta peräisin ollut Κλῦσμα tai Κλειυσμα. Paikka tunnettiin myöhemmin nimellä Kulzum ja siitä on jäänyt näihin päiviin saakka muutamia raunioita. Juomaveden lähteet alueella olivat niukkoja ja Kulzum hylättiinkin 1000-luvulle tultaessa. Al-Idrisi mainitsee sen maailmankartassaan vuodelta 1154, mutta Yaqut mainitsee sen olevan raunioina. Hän mainitsee myös Suezin, jossa hänen mukaansa oli vain muutamia asukkaita. Suez oli alun perin vain yksi Kulzumin kaivoista, mutta keskiajalle tultaessa siitä oli muodostunut pienimuotoinen satama. Osmanien valtakaudella Suezista kehitettiin sotilassatama Punaisenmeren laivastoa varten.[5] Sen kautta käytiin kauppaa myös kohti Arabian niemimaata ja Intiaa.[4] Toden teolla Suez ei kuitenkaan kasvanut ennen 1800-lukua. Muhammad Ali alkoi teetättää siellä laivoja 1810-luvulla. Vuonna 1838 se liitettiin postitiehen Kairoon ja Aleksandriaan. Siitä tuli myös Mumbaihin lähtevien höyrylaivojen lähtösatama. Pian Suez olikin Egyptin tärkein satama heti Aleksandrian jälkeen.[5]

Ferdinand de Lesseps alkoi kaavailla suunnitelmaa Välimeren liittämisestä Punaiseenmereen 1840-luvulla.[5] Hän ehdotti ideaa kediivi Sa'idille, joka hyväksyi idean osana Egyptin avautumispolitiikkaa. Hankkeen rahoittivat ranskalaiset ja egyptiläiset sijoittajat. Suezin kanavan rakennustyöt alkoivat vuonna 1859.[6] Uusi kanava avautui 16. marraskuuta 1869 ja sen kustannukset osoittautuivat huomattavaksi ongelmaksi Sa'idin seuraaja Isma'ilille. Hän joutui myymään oman osuutensa Suezin kanavayhtöstä briteille. Suezin kanavan valmistumisen jälkeen Sueziin rakennettiin joka tapauksessa kaksi uutta satamaa. Töiden aikana vuonna 1858 kaupunki oli liitetty Egyptin rautatieverkkoon. Rautatie mahdollisti juomaveden tuonnin Sueziin ja kiihdytti sen kasvua.[5]

Vuosien 1882 ja 1954 välillä Suez oli brittien sotilasaluetta. Lokakuussa 1954 solmittiin sopimus, jonka mukaan britit vetäytyivät seuraavan 20 kuukauden aikana. Egyptin ilmoitus Suezin kanavan kansallistamisesta johti Suezin kriisiin. Itse Suez kärsi varsin pieniä vahinkoja konfliktin aikana. Sitä vastaan tehtiin joitakin ilmaiskuja, mutta sitä ei miehitetty. Sen sijaan kaupunki kärsi mittavia vahinkoja Israelia vastaan käydyissä kuuden päivän sodassa vuonna 1967 ja jom kippur -sodassa 1973. Sotien välillä Suezin kanavan sulun aikana itse kaupunki näivettyi..[5] Kanava jälleenavattiin vuonna 1975 ja sotien aikana paenneet saattoivat palata kaupunkiin.[4]

Talous

Port Tawfikin telakka.

Suez on tärkeä laivaliikenteen ja kaupan keskus. Suezissa on ollut vuodesta 1975 saakka verovapaa teollisuusalue. Itse kanavan lisäksi tuloja tuovat esimerkiksi lannoitetehtaat, lääke- ja tekstiiliteollisuus ja öljynjalostamot. Kaupungista kulkee öljyputki Kairoon. Suezin kautta lähtee huomattavia määriä hadžin tekeviä pyhiinvaeltajia.[4]

Väestö

Suezin asukasluku oli vuoden 2018 arvion mukaan 740 874. Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan asukasluku oli 508 578.[3]

Lähteet

  1. Itkonen, Terho & Maamies, Sari: Uusi kieliopas, hakusana Suez, s. 355. Tammi, 2011.
  2. Kerkko Hakulinen, Sirkka Paikkala: Suez Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 58. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 31.5.2020.
  3. Egypt citypopulation.de. Viitattu 12.10.2020. (englanniksi)
  4. Suez Encyclopaedia Britannica. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
  5. C.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs ja G. Lecomte: Encyclopaedia of Islam, Volume IX (San-Sze), s. 912-913. BRILL, 1998. ISBN 9789004104228. (englanniksi)
  6. Andrei Sergejeff: ”'Abbas I (1848-1854) ja Sa'id (1854-1863)”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.