Suecia antiqua et hodierna

Dahlberg aloitti hankkeen vuonna 1660 ja sai vuonna 1661 kuninkaallisen privileegion Ruotsin suurvalta-aikaa esittelevän kuvakirjan laatimiseen.[2] Useat kuvakirjan kuvista pohjautuvat Dahlbergin omiin piirroksiin. Koska Ruotsissa ei ollut riittävän hyvätasoisia kaivertajia, Dahlberg käytti apunaan tunnustettuja kaivertajia aluksi Ranskasta ja myöhemmin Hollannista; hän matkusti ja asui Pariisissa lähes vuoden muun muassa johtaakseen kuparipiirrosten kaivertamista. Pääosa siihen mennessä valmistuneista piirroksista saatiin kaiverrettua Pariisissa vuoteen 1674 mennessä.[2] Tämän jälkeen Ruotsin sotatoimet ja Dahlbergin sotilasura aiheutti kymmenen vuoden katkon kuvakirjahankkeeseen. Toisessa vaiheessa (1688–1715) esimerkiksi Norlannin kohteita piirsivät myös muut kuin Dahlberg; painolevyjä kaiversivat Ruotsiin muuttaneet hollantilaistet kaivertajat. Vaikka Dahlberg työskenteli kuvakirjahankkeen parissa yli puolen elämänsä aikana – paljolti sivutyönään – ei hän ehtinyt saada hanketta valmiiksi. Hankkeen johto siirrettiin vuonna 1702 Kansliakollegiumille, joka nimesi kirjahankkeelle vastuullisen henkilön (Olof Hermelin, 1702–1708 ja Elias Brenner, 1708–1715). Vuoden 1715 jälkeen ei uusia kaiverruksia enää tehty.[2]

Kuvista noin sata on 1600-luvun Ruotsin kaupungeista ja tämän lisäksi kuvia on linnoista, kartanoista sekä muinaismuistoista. Mukana on joitain kuvia aikakauden Suomesta, muun muassa Viipurista. Kaiverrukset eivät olleet aina aivan totuudenmukaisia, koska Dahlberg saattoi piirtää mukaan rakennuksiin suunniteltuja muutoksia, joita ei sittemmin toteutettukaan. Hän sijoitti myös kuviin ihmisiä ja rakennuksia väärässä mittakaavassa, jolloin jotkut rakennukset näyttivät todellisuutta suuremmilta ja mahtavammilta. Selkeä esimerkki tästä vääristymisestä on näkymä Linköpingistä. Tästä kuvasta syntyy vaikutelma, että Linköpingin tuomiokirkko ja linna olisi paljon suurempi muuhun rakennuskantaan verrattuna ja erityisesti verrattuna lähistöllä sijaitsevaan toiseen kirkkoon (S:t Larskyrkan), joka on todellisuudessa mittasuhteiltaan vain hieman tuomiokirkkoa pienempi.

Dahlbergin keskeisenä innoittajana oli sveitsiläissyntyinen, Saksan Frankfurtissa kirjapainoa pitänyt ja kaupunkien karttoja ja piirroksia laatinut kaivertaja Matthäus Merian. Merianin 13-osainen Topographiæ Galliæ (1655–1661) esitteli kaikki Ranskan maakunnat tekstin ja kuparipiirrosten avulla.[2] On arvioitu, että julkaistu Suecia antiqua et hodierna toteutti vain osaa Dahlbergin hahmoittelemasta neliosaisesta teossarjasta.[2] Dahlbergin suunnittelemassa teoksessa olisi ollut neljä voluumia: Tukholma ja Uplanti; muu Sveanmaa ja Norlanti; Götanmaa; Suomi ja ulkomaiset Baltian (Ruotsin Inkeri, Ruotsin Liivinmaa, Ruotsin Viro) ja Saksan (Ruotsin Pommeri, Ruotsin Wismar) maakunnat. Ainoastaan teoksen ensimmäisen osan piirrokset valmistuivat kutakuinkin suunnitellusti. Suomesta esitellään lähinnä maakuntavaakunat, Hämeenlinna, Viipurin ja Ahvenanmaan Kastelholman näkymät.[2]

Kuvakirjojen ohella Suecia antiqua et hodierna -hankkeen puitteissa laadittiin tekstimuotoisia kuvauksia Ruotsista. Latinankielisiä tekstejä laatimaan nimitettiin aluksi (1661) valtionhistorioitsia, Uppsalan yliopiston valtio-opin professori Johannes Loccenius. Hän kirjoitti asiallisesti ja lyhyesti. Kun Dahlberg matkusti Ranskaan vuonna 1667, tekstit olivat pääosin jo valmiita. Vuodesta 1674 alkaneen kymmenen vuoden hankekatkoksen johdosta tekstejä ei kuitenkaan käytetty.[2] Vasta vuonna 1690 jatkettiin työtä tekstimuotoisten kuvausten parissa. Kirjoitusvastuun sai valtionhistografi Claudius Örnhielm. Hänen suunnitelmansa olivat suuria, esimerkiksi tekstiosuuden julkaiseminen neljällä kielellä, ja hänen vaikutuksestaan teossarjan nimeksi tuli Suecia antiqua et hodierna. Örnhielm suunnitteli kuuden kirjan teossarjaa, jossa olisi ollut yhteensä 65 lukua. Tämä ei täysin sopinut Dahlbergin näkemyksiin. Örnhielmin teksteistä painettiin vain kahdeksan sivua (1694).[2] Ornhielmin kuoltua 1695 tilalle tuli uusi valtionhistografi Petrus Lagerlöf, Uppsalan yliopiston filologian professori. Lagerlöf kirjoitti säännöllisesti ja tuotti tekstiä niin, että kesällä 1698 latinan- ja ruotsinkielistä teosta päästiin painamaan. Teoksesta ehdittiin painaa 1 500 kappaleen painokseen yksitoista 88-sivuista painoarkkia ennen Lagerlöfin menehtymistä.[2] Teosta ehdittiin jatkaa vielä kolmella painoarkilla, jotka seuraaja Olof Hermelin oli osin kirjoittanut, ennen kuin työ pysähtyi. Vuonna 1700 alkoi Suuri Pohjan sota (1700–1721). Dahlberg kuoli 1703, hänen jälkeensä vastuussa ollut Hermelin katosi Pultavassa 1709 ja myös Ruotsin suurvalta-asema haudattiin.[2]

Julkaistuissa teoksissa kirjalliset kuvaukset ovat latinaksi ja ruotsiksi.[2] Teoksista on otettu useita uusintapainoksia, joita on valmistettu eri tekniikoilla. Alkuperäisiä laattoja käytettiin ensimmäisessä uusintapainoksessa vuosien 1751–1766 aikana, jolloin painettiin 450 kappaleen teossarja. Teoksia jaettiin valtiollisina lahjoina vuoteen 1855 saakka, jolloin jäljelläoleva varasto huutokaupattiin. Myöhemmin Suecia antiqua et hodierna -teoksesta tehtiin painoksia muilla painotekniikoilla.[2]

2010-luvulla Ruotsin kansalliskirjasto on jakanut sekä kuvakirjat että tekstiteokset digitaalisessa muodossa omilla sivuillaan ja Maailman digitaalisen kirjaston kautta.

• 
  Ruotsin kartta, 1667.
• 
  Tukholma idästä katsottuna.
• 
  Tornio, 1701.
• 
  Hämeenlinna lännestä, 1710.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suecia antiqua et hodierna Wikimedia Commonsissa

• Suecia Antiqua et Hodierna. Ruotsin kuninkaallinen kirjasto.
• Suecia Antiqua et Hodierna. Maailman digitaalinen kirjasto.