Sudanin konflikti 2023

Entinen presidentti ja upseeri Omar al-Bashir johti sotaa maan länsiosassa ja valvoi valtion tukemaa väkivaltaa Darfurin alueella, mikä johti syytteisiin sotarikoksista ja kansanmurhasta. Darfurin konfliktin avainhenkilöihin kuului myös Mohamed Hamdan "Hemedti" Dagalo, RSF-joukkojen komentaja vuonna 2023. Vuonna 2019 vallankaappaus syrjäytti al-Bashirin massiivisten levottomuuksien yhteydessä, mitä on kuvailtu Sudanin vallankumouksen ensimmäiseksi vaiheeksi. Pääministeri Abdalla Hamdokin johtama väliaikainen siviili-sotilas -hallitus perustettiin. Lokakuussa 2021 armeija kuitenkin otti vallan vallankaappauksessa, jota johtivat Sudanin asevoimien johtaja Abdel Fattah al-Burhan ja RSF:n johtaja Dagalo. Al-Burhanista tuli myöhemmän juntan johtaja, joka monopolisoi vallan.[2]

Myöhemmin juntta suostui vallan siirtämisen siviilihallitukselle, ja sopimus oli määrä allekirjoittaa 6. huhtikuuta 2023. Sopimus kuitenkin viivästyi kenraali Burhanin ja Dagalon välisten erimielisyyksien takia, esimerkiksi RSF:n liittämisestä armeijaan.[3]

Dagalo on sopinut suhteita Venäjän kanssa, ja venäläinen Ryhmä Wagner on lisännyt toimintaansa Sudanissa. Venäjä on tiettävästi toimittanut aseita RSF:lle ja saanut siitä vastineeksi kultaa.[4]

11. huhtikuuta 2023 RSF-joukot asettuivat Merowen kaupungin lähelle ja Khartumiin. Hallituksen joukot määräsivät heidät poistumaan, mutta he kieltäytyivät, mikä johti yhteenotoihin, kun RSF:n joukot ottivat hallintaansa Soban sotilastukikohdan Khartumin eteläpuolella. RSF aloitti mobilisaationsa 13. huhtikuuta 2023, mikä herätti pelkoa kapinasta junttaa vastaan.

RSF teki useita yllätyshyökkäyksiä sotilaskohteisiin ja väitti pitävänsä pääkaupunki Khartumin kansainvälistä lentoasemaa ja joitakin muita lentokenttiä hallussaan. Presidentinpalatsin luona puhkesi yhteenottoja ja kumpikin osapuoli väitti pitäneensä sitä hallussaan.[5]

Armeija teki ilma- ja tykistöiskuja RSF:n asemia vastaan.[6] RSF sanoi sulkeneensa kaikki tiet Khartumiin. Yhteenottoja oli myös muualla maassa, pääosin Darfurin alueella.

Armeija ilmoitti pelastaneensa upseereitaan, pidättäneensä RSF:n komentajia Merowen lentokentällä ja vallanneensa koko lentokentän. Armeija myös väitti, että RSF:n jäseniä oli paennut lentokentältä vangeiksi otettujen egyptiläissotilaiden kanssa.

Sudanin ilmailuvirasto ilmoitti koko Sudanin ja osan Etelä-Sudanin ilmatilan sulkemisesta. Teleoperaattori MTN Group sulki internet-yhteyksiä maassa viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Myös Sudan TV keskeytti lähetyksensä. Iskuista Sudanin rautateitä vastaan kerrottiin.[7]

Tšadin asevoimat pysäytti ja riisui aseista 320 maahan saapunutta sudanilaista sotilasta, jotka pakenivat RSF:ää Darfurin alueelta.[8]

Tykistön ääniä kuului Khartumissa. Merowen lentokentän alueella taisteltiin, ja RSF väitti vallanneensa sen. Armeija sanoi ottaneensa Sudan TV:n ja radion haltuunsa.[9]

Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sanoi, että yhdysvaltalaista diplomaattisaattuetta kohti ammuttiin Darfurissa. Saattue pääsi kuitenkin pakenemaan vahingoittumattoneena.[10]

Tulitauon piti alkaa, mutta taistelut jatkuivat silti.[11]

Khartumin asukkaat kertoivat BBC:lle RFS:n vaatineen vettä ja ruokaa siviilien kodeista.[12]

Taistelut jatkuivat raskaina pääosin Khartumin tärkeiden kohteiden luona, mutta myös asuialueilla ja lähellä Dagalon asuinpaikkaa. Vuorokauden tulitauosta oli sovittu, mutta taistelut jatkuivat silti. Isolta osalta taistelujen keskelle jääneiltä ihmisiltä oli sähköt ja vesi poikki sekä terveydenhuoltopalvelut pois käytöstä.[13]

RSF väitti ampuneensa kaksi armeijan helikopteria alas torjuessaan hyökkäystä Omdurmanissa.[14]

Muslimien paaston päättymisen Id al-Fitr -juhla alkoi, joten kolmen vuorokauden tulitauosta juhlimista varten yritettiin sopia. Raskaita taisteluita käytiin Port Sudaniin johtavalla moottoritiellä.[15]

Armeija sanoi, että Britannian, Yhdysvaltain, Ranskan ja Kiinan diplomaatit ja kansalaiset tullaan evakuoimaan sotilaslentokoneilla.[16]

Intenet-yhteydet olivat poikki lähes kaikkialla maassa. Useat maat, mm Yhdysvallat ja Iso-Britannia evakuoivat diplomaattejaan pois maasta.[17]

Osapuolet suostuivat kolmen vuorokauden mittaiseen tulitaukoon, joka alkoi seuraavan vuorokauden alusta.[18]

RSF valtasi vaarallisien tautien näytteitä säilyttävän laboratorion tulitauosta huolimatta. WHO sanoi sen olevan hyvin vaarallista ja että tauteihin liittyy leviämisriski.[19]

Tulitauko ei pitänyt kaikissa osissa maata. Entisen hallinnon sotarikoksista syytettyjä jäseniä pääsi vankilasta vapaaksi.[20]

Armeija teki hävittäjillä ilmaiskuja RSF:ää vastaan.[21]

Taisteluja käytiin erityisesti maan yleisradioyhtiön päämajan alueella Omdurmanissa, eikä mikään tulitauko pitänyt.[22]

Ensimmäinen Punaisen ristin avustuslento kuljetti noin kahdeksan tonnia avustus- ja lääkintätarvikkeita Sudaniin.[23]

YK varoitti, että koko Sudanin terveydenhuolto saattaa romahtaa taisteluiden takia.[24]

Yli 100 000 pakolaista oli lähtenyt Sudanista naapurimaihin.[25]

Saudi-Arabia ja USA kutsuivat konfliktin osapuolet Saudi-Arabiassa käytäviin rauhanneuvotteluihin.[26]

Osapuolet saivat neuvoteltua Saudi-Arabiassa mm. sähkön ja peruspalveluiden turvaamisesta siviileille.[27]

YK:n mukaan noin 200 000 ihmistä oli paennut maasta.[28]

Katso myös: Wagner#Sudan

The Wall Street Journalin mukaan libyalainen sotapäällikkö Khalifa Haftar, jota tukevat Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja venäläinen Ryhmä Wagner, lähetti ainakin yhden lentokoneen lentämään sotilastarvikkeita RSF:lle.[29] Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Wagner-ryhmä ovat myös mukana liikesopimuksissa RSF:n kanssa. CNN:n mukaan Wagner on toimittanut RSF:lle ilmatorjuntaohjuksia viemällä niitä lentokoneilla Haftarin valvomiin tukikohtiin Libyassa, josta ne toimitetaan RSF:lle. Muita tarvikkeita olisi pudotettu suoraan RSF:n asemiin Luoteis-Sudanissa.[30]

Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin kiisti RSF:n tukemisen, ja tarjoutui lähettämään humanitääristä apua[31]. Myös RSF kiisti Twitterissä Wagnerin tukeneen sitä[32]. Haftarin johtama Libyan kansallinen armeija kiisti toimittaneensa aseita kenellekään Sudanissa.

16. huhtikuuta RSF väitti, että ulkomaiset hävittäjät olisivat hyökänneet heitä vastaan Port Sudanissa. CIA:n entisen analyytikon Cameron Hudsonin mukaan egyptiläiset hävittäjät ovat osa RSF:n vastaisia pommituksia, ja Egyptin erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty tarjoamaan tiedustelu- ja koulutusapua Sudanin armeijalle.[33]

The War Zonen hankkimat satelliittikuvat paljastivat 17. huhtikuuta, että yksi Egyptin ilmavoimien MiG-29M2 -hävittäjä oli tuhoutunut ja kaksi muuta oli vaurioitunut tai tuhoutunut Merowen lentotukikohdassa. Tuhoutuneiden lentokoneiden joukossa oli myös Sudanin ilmavoimien Guizhou JL-9 -hävittäjä.[34]

RSF väitti ottaneensa 15. huhtikuuta egyptiläisiä joukkoja vangeiksi ja Egyptin ilmavoimien lentokoneen haltuunsa Merowen lentotukikohdasta. Aluksi Egypti ei antanut mitään selitystä sotilaiden ololle Sudanissa, mutta myöhemmin Egypti kertoi, että noin 200 sen sotilasta oli harjoittelemassa Sudanin armeijan kanssa. 19. huhtikuuta RSF kertoi siirtäneensä sotilaat Khartumiin, josta kolme egyptiläistä sotilaslentokonetta haki 177 sotilasta. Loput 27 egyptiläistä sotilasta vietiin turvaan Egyptin suurlähetystöön odottamaan evakuointia.[35]

• Japani kertoi aloittavansa noin 60 kansalaisensa evakuoinnin Sudanista, ja lähetti kolme ilmavoimien konetta Djiboutiin valmiuteen.[36]

• Saudi-Arabia evakuoi diplomaattejaan ja muiden maiden kansalaisia ensin maata pitkin Port Sudaniin ja sieltä lentokoneilla ja laivoilla Saudi-Arabiaan.[37]

• Noin 100 yhdysvaltalaista evakuoitiin nopealla sotilasoperaatiolla, jossa yhdysvaltalaisia erikoisjoukkoja lensi Chinook-helikoptereilla ensin Djiboutista Etiopian kautta Sudaniin hakemaan evakuoitavat ja sitten takaisin tukikohtaan Djiboutiin.[38]
• Ranskalainen saattue joutui raportoidusti tulituksen kohteeksi lähdettyään suurlähetystöstä, ja joutui palaamaan takaisin. Ranska sanoi evakuoineensa ranskalaisten lisäksi myös EU:n ja muiden liittolaisten kansalaisia.[39] Myöhemmin ensimmäinen ranskalainen evakuointilento kuljetti noin 100 usean maan kansalaista Djiboutiin.[40]
• Iso-Britannia kertoi saaneensa diplomaattinsa pois maasta.[41]
• Saksa aloitti operaation maan kansalaisten ja muiden EU-kansalaisten evakuoimiseksi lentokoneilla. Aiempi yritys keskeytettiin liiallisten riskien takia.[42] Ensimmäinen kolmesta sotilaslentokoneesta kuljetti 101 Saksan kansalaista Jordaniaan.
• Ensimmäiset noin kymmenestä maassa olevasta suomalaisesta pääsivät eri reittejä pitkin pois maasta.[43]
• Egypti kertoi saaneensa noin 430 kansalaistaan maateitse Egyptiin.[44]

Suomen ulkomisteri Pekka Haavisto sanoi, että noin kymmenen suomalaista on evakuoitu Sudanista, mutta joitakin on vielä maassa.[45]

• Intia aloitti suuren operaation, operaatio Kaverin, intialaisten evakuoimiseksi. Sotalaiva INS Sumedha ankkuroitui Port Sudaniin ja C-130 -lentokoneita oli Saudi-Arabiassa valmiina.[46]
• Etelä-Korean ilmavoimien lentokone kuljetti 28 korealaista ja joitakin japanilaisia Port Sudanista Jeddaan.[47]

• Ensimmäinen Britannian oma evakuointilento vei ihmisiä Kyprokselle.[48]

• Saksa lopetti evakuointinsa tuotuaan noin 700 kansalaistaan pois Sudanista.[49]
• Suomi lopetti evakuoinnit. Muutama suomalainen jäi omasta tahdostaan maahan.[50]

• Turkki sanoi, että sen evakuointilentoa ammuttiin Sudanissa, mutta kone pääsi laskeutumaan turvallisesti ilman loukkaantumisia.[51]

Yhdysvaltain laivasto lähetti USNS Brunswick -laivan kuljettamaan ihmisiä Port Sudanista Jeddaan.[52]