Subutai

Subutain syntymäajaksi mainitaan usein 1175, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta. Syntymäpaikaksi mainitaan usein Baikal-järven rannikolla. Hänen perheensä kuului ns. metsämongoleihin, jotka olivat tunnettuja seppiä ja kävivät kauppaa Tšingis-kaanin klaanin kanssa.[2].

Subutai tapasi Tšingis-kaanin 14-vuotiaana. Silloinen klaanijohtaja kiehtoi Subutaita niin, että tämä karkasi kotoa ja liittyi Tšingis-kaanin joukkoihin seisoakseen vartiossa hänen telttansa ulkopuolella. Vaikka Subutai sepän poikana ei ollut ratsastanut ja käyttänyt jousta pienestä pitäen, hän osottautui lahjakkaaksi molemmissa lajeissa ja sai vähitellen johdettavakseen pieniä taisteluita muita klaaneja vastaan.

Ensimmäiset joukot Subutai sai komentoonsa ollessaan 22-vuotias ja viisi vuotta myöhemmin hänet ylennettiin kenraaliksi.[3]

Strategisesti taitava Subutai saavutti monia voittoja, ja kun Tšingis-kaani vuonna 1206 kokosi mongoliheimoista yhden valtakunnan, hän nimitti Subutain sotapäällikökseen.[4] Subutai nousi nopeasti ns. Tšingis-kaanin neljän koiran joukkoon. Vuonna 1212 Subutai oli yksi ensimmäisistä Tšingisin joukoista, jotka saapuivat valloittamaan Kiinaa, ja tässä onnistuttuaan Subutaille myönnettiin titteli batai, joka tarkoittaa kutakuinkin ritaria.[5].

Sotaretket Eurooppaan

Mongolien sotaretkien kulku Euroopassa

Yksi Subutain merkittävimmistä taisteluista oli Kaltšik-joen taistelu, jossa mongolit kohtasivat Kiovan ruhtinaiden koalition. Voitettuaan ruhtinaat mongolikenraalien kerrotaan juhlineen kiinnijääneiden ruhtinaiden päälle asetetulla lankulla, jonka alle nämä murskaantuivat.[6].

Mongolit hävittivät Kiovan kaupungin 6. joulukuuta 1240 ja kertoman mukaan kaupunkilaisten luut näkyivät kaupunkikuvassa vielä vuosikymmenen ajan. Seuraavaksi mongoliarmeija käänsi katseensa Unkariin. Muhin taistelussa vuonna 1241 Subutai onnistui ylittämään Sajojoen vastoin Unkarin kuningas Béla IV:n odotuksia, minkä johdosta unkarilaiset jäivät saarroksiin ja mongolit voittivat taistelun. Tämän jälkeen Subutain armeijan kerrotaan tappaneen noin puolet Unkarin kuningaskunnan asukkaista ja hävittäneen sekä Budan että Pestin.[2][7].

Subutain sotaretket Euroopassa päättyivät vuonna 1242, kun mongoliarmeija palasi kotiin. Syiksi tähän on esitetty niin muonavarojen tyrehtymistä, huonoa säätä ja sitä, että uutiset Ögödein kuolemasta saavuttivat viimein Subutain ja mongolien piti palata valitsemaan uusi suurkaani.[8].

Joidenkin kertomusten mukaan Subutai oli niin ylipainoinen, että tämä kulki mittatilaustyönä tehdyillä vaunuilla.[2] Väitteelle ei tosin ole löydetty mitään historiallisia todisteita.[5].

Subutai ehti todistamaan Ögödein seuraajan, Güyük-kaanin, kruunajaisia vuonna 1246, joissa oli myös läsnä fransiskaanimunkki. Munkin kirjoitusten mukaan Subutai oli valtavan arvostettu, käytännössä kuninkaallisten vertainen, ja yksi harvoista paikalla olleista, joka oli henkilökohtaisesti tuntenut Tšingis-kaanin. Subutain loppuelämästä ei ole juuri tietoja.[2][5]

Subutai kuoli 1248 jossain Tuul-joen alueella (nykyisen Ulan Batorin lähistöllä). Hän oli yksi harvoista mongolien sotapäälliköistä, joka kuoli vanhuuteen. Subutain jälkeläiset palvelivat muutaman sukupolven ajan armeijassa, kunnes alkoivat siirtyä siviilihallintoon. Vielä muutama sukupolvi tämän jälkeen Subutain sukulinja katosi historiankirjoituksista ja on siksi epäselvä.[5].