Subjektiivinen oikeus

Subjektiivinen oikeus on oikeusjärjestyksen kansalaiselle antama valta jonkin edun tai hyödykkeen saamiseen tai turvaamiseen. Se voi olla esimerkiksi omistusoikeus esineeseen.[1][2] Esine ei kuitenkaan ole välittömästi subjektiivisen oikeuden kohteena, sillä esineen kanssa ei ole oikeussuhdetta. Subjektiivinen oikeus merkitsee ihmisen oikeusasemaa oikeussuhteessa toiseen ihmiseen, jolla on toisen oikeutta vastaava velvollisuus. Subjektiivisesta oikeudesta ei voi puhua tapauksissa, joissa siltä puuttuu selvä kohde velvollisuuden puutteen vuoksi.[3] Oikeusjärjestys suojaa annettua valtaa muiden henkilöiden vaateilta ja myöntää viranomaisten suojan subjektiivisen oikeuden toteuttamiseen.[1][2] Esimerkiksi esineen omistajalla on oikeus sen käyttöön toisten estämättä, oikeus oikeudettomasti viedyn esineen takaisinsaantiin sekä oikeus esineen myyntiin ja panttaukseen.[3] Subjektiivisen oikeuden lähikäsite on objektiivinen oikeus, joka tarkoittaa oikeusjärjestystä eli voimassa olevien oikeussäännösten kokonaisuutta.[4] Subjektiivisiin oikeuksiin liittyy myös kontraoikeuden käsite.

Lähteet
  1. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana subjektiivinen oikeus.
  2. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, ISBN 951-35-4644-6, hakusana subjektiivinen oikeus.
  3. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palstat 1080–1082.
  4. Suomalainen tietosanakirja, hakusana objektiivinen oikeus.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.