Subhas Chandra Bose

Subhas Chandra Bose (23. tammikuuta 1897 Cuttack, Bengali, Brittiläinen Intia – 18. elokuuta 1945 Taipei, Taiwan) oli intialainen poliitikko. Maan itsenäistymistä brittien siirtomaavallasta ajanut Bose muistetaan erityisesti toisen maailmansodan aikaisesta yhteistyöstään natsi-Saksan ja Japanin kanssa. Hänen nimensä edessä käytetään usein hindustaninkielistä nimitystä "netaji", joka tarkoittaa "kunnioitettua johtajaa".

Subhas Chandra Bose.

Varhaiset vuodet

Cuttackin kaupungissa syntyneen Bosen isä oli paikallinen tunnettu asianajaja. Hän kävi aluksi protestanttista koulua ja opiskeli sen jälkeen muun muassa filosofiaa Kalkutan yliopistossa, josta valmistui 1918. Seuraavana vuonna Bose matkusti isänsä pyynnöstä Englantiin ja sai opiskelupaikan Cambridgessä sijaitsevasta Fitzwilliam Collegesta. Hän suoritti siirtomaahallintoon liittyvän virkamiestutkinnon, mutta ei kuitenkaan ottanut työpaikkaa vastaan, koska piti brittiviranomaisille työskentelyä vieraan vallan palveluksessa olemisena. Vuonna 1921 Bose palasi Intiaan ja alkoi työskentelemään toimittajana. Hän lähti myös mukaan Intian itsenäisyysliikkeeseen. 1920- ja 1930-luvuilla hänestä tuli Intian kongressipuolueen radikaalin siiven johtohahmo. 1930-luvun puolivälissä Bose matkusteli Euroopassa, jossa hän tapasi intialaisia opiskelijoita sekä eurooppalaisia poliitikkoja ja johtajia kuten Benito Mussolinin.

Toinen maailmansota ja kuolema

Vuonna 1938 Bose nousi kongressipuolueen johtajaksi. Hänet kuitenkin erotettiin tehtävästä jo vuoden kuluttua Mahatma Gandhin ja puolueen muun johdon kanssa tulleiden erimielisyyksien vuoksi. Erottamisensa jälkeen Bose perusti All India Forward Bloc -nimisen puolueen. Brittiviranomaisten asetettua hänet kotiarestiin Bose pakeni maasta Afganistanin ja Neuvostoliiton kautta vuonna 1940 Abwehrin tukemana.

Huhtikuussa 1941 Bose saapui Saksaan lentoteitse Moskovasta. Bose tapasi muun muassa Adolf Hitlerin, toimitti Berliiniin perustetun Free India Radion Intiaan suunnattuja propagandalähetyksiä ja oli mukana kokoamassa Indische Legion -nimistä sotilasyksikköä. Se muodostettiin Pohjois-Afrikassa vangeiksi jääneistä brittiarmeijan intialaisista sotilaista. Indische Legionin tarkoituksena oli myöhemmin osallistua Saksan joukkojen rinnalla Intian miehitykseen. Saksassa Bose avioitui jo 1930-luvun Euroopan-matkallaan tapaamansa itävaltalaisen Emilie Schenklin (1910–1996) kanssa. Pariskunnalle syntyi yksi tyttö Anita.

Saksan sotaonnen käännyttyä Bose matkusti sukellusveneellä Madagaskarille ja sieltä edelleen japanilaisella sukellusveneellä Sumatralle, jonne hän saapui toukokuussa 1943. Bose liittyi Indian National Armyyn (INA), joka oli muodostettu Japanin vangeiksi jääneistä intialaissotilaista. Sotilaskoulutusta vailla olevana Bosen ura INA:n riveissä jäi lyhyeksi ja koostui lähinnä propagandan levittämisestä. Toisen maailmansodan loputtua hän yritti paeta Neuvostoliittoon, mutta kuoli Taiwanissa tapahtuneen lentokoneen maahansyöksyn jälkeen paikallisessa sairaalassa. Bosen ruumis poltettiin hindulaiseen tapaan nopeasti ennen kuin sitä ehdittiin tunnistamaan. Ruumiista ei myöskään ole yhtään valokuvaa eikä virallista kuolintodistusta, mikä synnytti lukuisia salaliittoteorioita ja osa Bosen kannattajista kieltäytyi kokonaan uskomasta hänen kuolemaansa. Bosen tuhkien on väitetty sijaitsevan pienessä kultaisessa pagodissa sijaitsee Renkōjin nichire-buddhalaistemppelissä Tokiossa.

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.