Styracosaurus

Styracosauruksen^{[vanhentunut linkki]} luuranko

Tutkimusretkeilijä Charles H. Sternberg löysi sen ensimmäisen kerran vuonna 1913 Albertasta, Kanadasta läheltä Red Deer- jokea.[1] Se oli heti yksi merkillisistä sarvinaamoista. Laji nimesi vuonna 1913 kanadalainen paleontologi Lawrence Lambe.[4] Styracosaurus on esiintyynyt monissa kirjoissa ja artikkeleissa ja harva oli tiennyt, että samasta paikasta on löydetty suuri osa sen luurangosta ja alaleuan luu.[1]

Styracosauruksen^{[vanhentunut linkki]} kallo

Styracosaurus oli 5,5 metriä pitkä, ne olivat noin 1,8 metrin korkuisia ja painoivat noin 2,7 tonnia.[5][3][6][7] Niiden kallo oli pikkusen yli kaksi metriä. Sen tunnistaa helposti noin 60 cm pitkäksi kasvaneesta kuonosarvesta, joka osoitti lievästi eteenpäin.[1] Se saattoi käyttää sarveaan parittelu menetelmissä.[5] Styracosauruksella tunnisti sen pitkistä kauluripiikistä, joita oli noin 4–6, mutta niillä ei ollut kumminkaan hirveän suurta kauluria, joka oli vain noin 50 senttimetriä.[1][3] Nykyään kauluripiikkejä tiedetään olleen myös Einiosauruksella ja Achelousauruksella, joskin niillä oli vähemmän piikkejä kuin Styracosauruksella. Muilta osin Styracosaurus muistutti ulkonäöltään saman heimon Centrosaurusta ja Monocloniusta.[1][8]

Styracosaurusta pidetään muiden sarvikuonoliskojen tapaan laumaeläimenä.[2][6][7] Lauma suojasi niitä paremmin Tyrannosauridae-heimon teropodeilta, jotka olivat niiden päävihollisia. Petoteropodin hyökätessä Styracosaurus käytti sarveaan puolustautumiseen.[9][10] Piikit saattoivat antaa lisäsuojaa, mutta ne olivat enemmänkin koristautumista varten.[3] Urokset käyttivät piikkejään mahdollisesti naaraiden houkuttelemiseen ja kilpailevien urosten uhkailuun.[3] Kuonosarvia käytettiin puolustautumisen ohella myös urosten välisissä taisteluissa, joissa eläimet ratkaisivat esimerkiksi lauman johtajuuden. Styracosauruksella oli vahvat hartiat, joista oli paljon apua taisteluissa.[4][6] Pahoja vammoja on välttämättä tullut kilpailuissa, mutta joissakin luurangoissa on merkkejä vammoista. Yhteenotot olivat ilmeisesti varsin tavallisia.

Stryracosaurus^{[vanhentunut linkki]} syömässä. Strycosaurus takana

Strycaosaurus oli rauhallinen kasvissyöjä, jonka ruokavalioon kuului muun muassa: Cycadophytadit, palmujen lehdet, saniaiset ja muut esihistorialliset kasvit. Jotkut paleontologit ajattelevat, että se oli tarpeeksi vahva pudottamaan angiospermipuita.[3]

Styracosauruksella oli kova nokka ja vahvat poskihampaat. Styracosaurus saattoi ”viipaloida” ravintonsa pienimmiksi paloiksi.[2][3][10]

Paleontologi Charles M. Sternberg löysi ensimmäiset Styracosauruksen jäännökset Kanadan Albertasta alueelta, joka tunnetaan Dinosaur Provincial Parkina. Styracosaurusta tunnetaan nykyään kolme lajia:

• Styracosaurus albertensis, ensimmäinen löydetty Styracosaurus-laji, jonka Lawrence Lambe nimesi vuonna 1913.[1][8]
• Styracosaurus ovatus, Charles Gilmoren vuonna 1930 nimeämä laji.[1][8]
• Styracosaurus parksi (mahdollisesti Styracosaurus albertensis), vuonna 1937 Barnum Brownin ja Erich Maren Schlaikjerin nimeämä laji.[1][8]

Styracosaurus on esiintynyt useissa dinosauruksiin liittyvissä videopeleissä ja elokuvissa, esimerkiksi Disneyn elokuvassa Dinosaurus. Suku esiintyy myös Michael Crichtonin kirjoittamassa romaanissa Dinosauruspuisto.