Studio Julmahuvi

Studio Julmahuvi on vuonna 1998 valmistunut Yleisradion tuottama sketsisarja, jossa käsikirjoittajina ja näyttelijöinä toimivat Tommi Korpela, Janne Reinikainen, Jukka Rasila ja Petteri Summanen. Jani Volanen ohjasi sarjan ja toimi pääkäsikirjoittajana. Sarja oli suuri menestys ja voitti Venla-palkinnon vuonna 1998.

Studio Julmahuvi
Tyyli Sketsiviihde
Kestoaika noin 25 min / jakso
Pääosissa Petteri Summanen
Jukka Rasila
Tommi Korpela
Janne Reinikainen
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko Yle TV1
Esitetty 1998
Tuotantokausia 1
Jaksoja 8
Tuotanto
Tuottaja(t) Janne Kuusi
Kari Paljakka
Ohjaaja(t) Jani Volanen
Leikkaaja(t) Marko Ahokas
Lavastaja(t) Malla Miettinen
Kuvaaja(t) Petri Hyryläinen
Palkinnot
Voitetut Venla-palkinto (1998) [1]
Aiheesta muualla
IMDb

Studio Julmahuvi julkaistiin DVD:llä 20. lokakuuta 2005. Ohjaaja Jani Volanen on kertonut sarjan synnystä ja sketsien taustoista Jukka Annalan tv-tietokirjassa Toopelivisio (Teos, 2006).

Taustaa

Kaikki Julmahuvi-ryhmän jäsenet ovat ammattinäyttelijöitä. Ryhmä teki tv-komediaa sekä ennen Julmahuvia että sen jälkeen:

To(i)ni ja Heikki Haaman -show ja Joyboys Story tehtiin MTV3:lle. Edellinen oli mustaa ja absurdia huumoria viljellyt sketsisarja, jälkimmäinen vuoden 1997 Montreux’n kultainen ruusu -kilpailuun tehty erikoisohjelma, joka voittikin kilpailun kolmannen palkinnon eli pronssisen ruusun. Näiden ohjelmien aikaan ryhmä kutsui itseään vielä nimellä ”Julma Huvi”.

Joyboys Storyn menestyksen jälkeen Yleisradio tilasi ryhmältä uuden sketsisarjan. Nyt nimensä ”Julmahuviksi” yhdistänyt viisikko sai vapaat kädet sekä suomalaisittain tavanomaista suuremman budjetin, 400 000 markkaa (runsaat 67 000 euroa) jaksolta.lähde? Kahdeksanosainen Studio Julmahuvi (1998) voitti parhaan viihdeohjelman Venla-palkinnon.

Studio Julmahuvin kantava teema on olla oma ”täyden palvelun” televisiokanavansa. Jokaiseen puolen tunnin jaksoon on tiivistetty yhden illan ohjelmapaketti: uutiset ja sää, ajankohtaiskeskustelu, komediasarja, lastenohjelma, saksalainen poliisisarja ja dokumenttielokuva, höystettynä mainoksilla ja ohjelmapuffeilla. Sarjan huumori perustui pitkälti vakiohahmoihin ja toistuviin sketseihin. Koska sarjaa tehtiin vain kahdeksan jaksoa ja se kirjoitettiin kerralla valmiiksi, toistuviin sketseihin oli mahdollista rakentaa tv-sarjamaisia kokonaisjuonia.

Studio Julmahuvin suuri budjetti näkyy sen hiotussa käsikirjoituksessa ja suomalaisittain poikkeuksellisen laadukkaassa teknisessä toteutuksessa. Korpela, Rasila, Reinikainen ja Summanen näyttelevät pienin poikkeuksin kaikki sarjan kymmenet roolit Volasen toimiessa ohjaajana ja näyttelijänä pienissä sivurooleissa.

Julmahuvin jatkoksi syntyi erikoisjakso Jerico 2000 (1999), joka parodioi A-studion ja Ajankohtaisen kakkosen kaltaisia Yleisradion ajankohtaismakasiineja. Jericossa kierrätettiin Studio Julmahuvin ”illan dokumentteja”, kuten Viimeiset vaeltajat ja Paradise Coctail – totuus kulissien takana, ja siinä nähtiin myös uusia sketsejä, kuten reportaasi ”munkkien vapautusrintamasta”, joka päästää munkkeja pakoon luostareista. Ohjelma osallistui Montreux’n kilpailuun, muttei päässyt palkintosijoille.

Studio Julmahuvin sketsejä
Jukka Rasila esittää Touko-Poukoa sketsissä Muksuluuri
  • Muksuluuri – lastenohjelma jota juontaa maanis-depressiivinen satusetä Touko-Pouko (Jukka Rasila). Touko-Pouko saattaa riehua ympäri studiota intiaanina tai Tarzanina, ”askarrella-paskarrella” muovailuvahasta sielun tai valistaa lapsia ”ydinsodan-pydinsodan” vaaroista. Ohjelmassa Touko pääsi myös vastaamaan satunnaisiin puheluihin lapsilta sekä esittämään kappaleen Kreikan Meri. Muksuluurin puhelinnumero on ”tuttu-puttu” 0700-6528834, eli ”kuusi-puusi viisi-piisi kaksi-paksi kasi-pasi kasi-pasi kolme-dolme ja nelkku-kelkku”.
  • Z-Salamapartio – 1970-luvun jännityssarja, jonka pääosassa on kaksi pitkätukkaista yksityisetsivää Mats ja Rauski (Janne Reinikainen ja Tommi Korpela). Etsivät puolustavat ”isänmaata ja Kekkosta”, jahtaavat vallankumouksellisia hippejä sekä vaihtavat ajatuksia progesta, leveistä housunlahkeista ja vapaasta seksistä. Sarjan taustalla kuullaan 1970-luvun suomalaisia hittejä, jotka julkaistiin myöhemmin kokoelma-CD:nä. Z-Salamapartio sai myöhemmin jatkoa tv-sarjassa Mennen Tullen, jossa vierailivat myös muut Studio Julmahuvin ”tv-sankarit”.
  • Die Kühe – Ratkaisijat (suom. Lehmät) – saksalainen poliisisarja, jossa kovaääniset ja varsin hidasälyiset etsivät Dieter ja Berner (Petteri Summanen ja Jukka Rasila) selvittävät kadonneen suomalaisen mäkihyppääjän (”A-P Nikkola”) arvoitusta. Poliisintyö kuitenkin keskeytyy tavan takaa, kun Dieter ja Berner muistelevat saksalaisen jalkapallon suuruuden päiviä, naureskelevat turkkilaisille tai tuppaavat kahviinsa lisää makeutusainetta. Sarja parodioi vahvasti varsinkin poliisisarjaa Kettu (Der Alte), johon myös sarjan nimi viittaa. Sarjan viimeisessä jaksossa Ari-Pekka Nikkola esiintyy cameoroolissa.
  • Pää kylmänä, Nanook! – Pingu-lastenohjelmaa ja amerikkalaisia perheaiheisia sitcom-sarjoja parodioiva, sanaton komediasarja neljän iglussa asuvan eskimon rattoisasta elämästä (Korpela, Rasila, Reinikainen, Summanen). Koomisia tilanteita syntyy, kun kalanpyörityspelissä syntyy kiistaa, raivoisa jääkarhu vaanii ovella tai kylään tulee rasittava antropologi. Huonojakin vitsejä seuraavat aina studioyleisön taustanauru tai -hurraahuudot.
  • Practical English, Abu – intialainen kieliohjelma, jossa opetellaan esimerkiksi uutta itämaista mattoa ostaessa tarvittavia englanninkielisiä fraaseja.
  • Studio Julmahuvin uutiset – uutisankkuri Sakari Boströmin (Tommi Korpela) juontamissa uutisissa seurataan ajankohtaisia aiheita, kuten uhkaavan yleislakon sovittelua, Suomen hiihtojoukkuetta ravistelevaa skandaalia sekä erilaisia loppukevennyksiksi kelpaavia ihmisten tempauksia. Ääneen pääsevät myös ruotsinkielistä hölynpölyä suoltava toimittaja Stig Carpelan (Tommi Korpela) sekä studiomaskotti Hermanni-hiiri (Jukka Rasila).
  • Studiokeskustelu – studioisäntä Toni Järvelä (Petteri Summanen) keskustelee ajankohtaisista aiheista yllättävien vieraiden kanssa. Keskusteluvieraina saattaa olla törmäystestinukkeja, HKL:n bussinkuljettajia tai joukko eskimoita jotka näyttelevät ”Pää kylmänä, Nanook” -sarjassa.
  • Hetkinen – kun studiokeskustelu muuttuu mylläkäksi, ruutuun ilmestyy frakkipukuinen ja leveästi hymyilevä Hetkinen-mies (Jukka Rasila) joka viihdyttää katsojia erilaisilla tempuilla: hän esimerkiksi ensin polttelee savuketta, laittaa sen suuhunsa ja sitten polttelee vielä sen jälkeenkin, tai syö jogurttia ja lopuksi työntää lusikan nenäänsä. Sketsissä taustalla soivan kappaleen nimi on "It Never Rains In Southern California" ja sen esittää Ray Conniff & The Singers -niminen yhtye.
  • Illan dokumenteista ehkä parhaiten tunnettuja ovat Viimeiset vaeltajat, BBC-henkinen luonto-ohjelma kahdesta tutkijasta jotka jäljittivät Helsingin raitiovaunuja, sekä Paradise Cocktail – totuus kulissien takana, saippuasarjan näyttelijöiden epäinhimillisestä kohtelusta kertonut virolainen kohudokumentti.

Studio Julmahuvin tunnusmusiikki on lainattu Uljas Musta -nuortenromaaneihin pohjautuvasta brittiläisestä televisiosarjasta The New Adventures Of Black Beauty. Melodia on sovitus 1970-luvulla tehdyn aiemman The Adventures Of Black Beauty -sarjan tunnusmusiikista.

Lähteet
  1. YLE: Venla-palkintojen voittajat yle.fi. Viitattu 10.1.2010.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.