Stressi

Sympaattinen hermojärjestelmä ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli aktivoituvat stressitilanteissa. Sympaattisen hermoston aktivoituminen vapauttaa verenkiertoon katekoliamiineja. Kortikotropiinin eritys aivolisäkkeestä lisääntyy ja sen seurauksena glukokortikoidien pitoisuus veressä kasvaa. Kortisoli auttaa keskittymään ja pysymään vireänä, mutta suuri määrä kortisolia saa elimistön toimimaan ylikierroksilla, mistä saattaa aiheutua esimerkiksi suun kuivumista, sykenopeuden kiihtymistä ja vatsan toiminnan vilkastumista[8]. Stressi lisää myös korkeampia aivotoimintoja tehostavien dopamiinin ja noradrenaliinin tuotantoa[9].

Voimakas stressi ja sen jälkitila saattavat heikentää aktiivisen T3-kilpirauhashormonin muodostumista[10]. Riskiryhmässä ovat etenkin potilaat, jolla on geneettisestä polymorfismista johtuva 2-deiodinaasientsyymin toimintahäiriö[11].

Elimistö reagoi yksilöllisesti pitkittyneeseen stressiin. Dopamiinin ja noradrenaliinin liiallinen tai liian pitkään jatkunut eritys alkaa lopulta häiritä aivotoimintaa sen sijaan, että se parantaisi sitä. Tämä saattaa aiheuttaa impulsiivisuuden lisääntymistä, tarkkaavuuden ja muistin heikkenemistä sekä suunnitelmallisen toiminnan tai monimutkaisen ajattelun vaikeuksia. Stressi nostaa joillain verenpainetta, mikä saattaa aiheutta päänsärkyä, lihasten kiristymistä, puristuksen tunnetta rinnassa tai vatsoireita.[9]

Yksilöt reagoivat yksilöllisesti pitkittyneeseen stressiin. Unettomuus on stressin yleisin psyykkinen oire. Myös mielialojen vaihtelu on yleistä. Mieliala voi vaihdella ylivireyden, alivireyden, ahdistuksen, masennuksen ja väsymyksen välillä. Myös keskittymiskyvyn heikkeneminen on tavallista.[9]

Toiset kokevat tarvetta vetäytyä syrjään, toisilla on vaikeuksia rentoutua ja toiset tulevat entistä toimeliaammiksi, vaikka ovatkin väsyneitä.[9] Stressi voi lisätä myös ruokahalua[12] tai alkoholin himoa[13].

Stressireaktion synnyttämät hormonit häiritsevät kognitiivisista toiminnoista vastaavien aivoalueiden toimintaa, mikä heikentää esimerkiksi muistia ja päätöksentekokykyä[14]. Voimakas akuutti stressi saattaa johtaa jopa hetkelliseen sokeutumiseen[15]. Stressi voi aiheuttaa myös ruokahaluttomuutta.

Aktiivisen kilpirauhashormonin puute saattaa johtaa esimerkiksi väsymykseen, unen tarpeen lisääntymiseen, painonnousuun, turvotuksiin, ummetukseen, muistihäiriöihin, yleiseen hidastuneisuuteen, hidastuneeseen aineenvaihduntaan, masennukseen, kouristuksiin, selkä- ja lihassärkyihin, rannekanavaoireyhtymään, lihasjäykkyyteen, sydämen vajaatoimintaan, psykoosiin tai koomaan[16][17][18][19][20][10].

Stressi pahentaa useiden sairauksia oireita ja voi vaikuttaa monen ruumiillisen sairauden kehittymiseen[21]. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan tutkimusta edeltävän kuukauden aikana äärimmäisen voimakasta stressiä kokeneiden 25–74-vuotiaiden miesten kuolleisuus lisääntyi seuraavan 16 vuoden aikana siten, että he elivät keskimäärin lähes kolme vuotta lyhyemmän elämän. Naisilla vastaava luku oli reilut kaksi vuotta.[22][23]

Euroopassa työperäinen stressi on toiseksi suurin työterveysongelma tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen.[6] Se saattaa johtaa mielenterveysongelmiin, loppuunpalamiseen, keskittymisvaikeuksiin, päihteiden käyttöön tai fyysisiin sairauksiin[24]. Pitkittyneen työperäisen stressin uskotaan vaikuttavan haitallisesti terveyteen, koska se johtaa elimistön ennenaikaiseen kulumiseen. Työperäinen stressi saattaa johtaa biologisen vanhenemisen kiihtymiseen ja on viitteitä siitä, että solujen ennenaikainen vanheneminen telomeerien lyhenemisen seurauksena olisi yksi osa tätä prosessia. Uupumukseen johtavan kroonisen työperäisen stressin on todettu korreloivan voimakkaasti veressä olevien elimistön immuunipuolustusta hoitavien valkosolujen telomeerien lyhentymisen kanssa myös niillä potilailla, jotka eivät kärsi masennuksesta, ahdistushäiriöistä tai alkoholin liikakäytöstä.[25] Krooninen työperäinen stressi saattaa johtaa kudostuhoon etuotsalohkoissa eli harmaan tai valkean aivosolukon tilavuuden pienenemiseen[26]. Liiallinen stressi lisää myös sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumista[21].

Pitkäaikainen psyykkinen stressi muokkaa elimistön toimintaa monin tavoin. Tavallisia muutoksia ovat hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akseli) toiminnan häiriintyminen ja elimistön sisäsyntyinen tulehdustila[27]. Psyykkinen stressi voi aiheuttaa veren triglyseridipitoisuuden ja LDL-kolesterolipitoisuuden nousua ja HDL-kolesterolipitoisuuden laskua.[28] Pitkään jatkuva stressi voi myös aiheuttaa elimistön kroonisen stressivasteen, joka muun muassa heikentää immuunivastetta, lisää sydänperäisen kuoleman riskiä ja astmaan sairastuvuutta. Pitkittynyt stressi kuluttaa energiavarastoja, hidastaa ruuansulatusta ja nostaa verenpainetta. Stressi voi aiheuttaa myös unettomuutta ja univaje saattaa lisätä stressioireita. Monta vuotta kestänyt krooninen stressi näyttäisi heikentävän muistia ja hidastavan työvauhtia pysyvästi. Tämä saattaa johtua stressihormoni kortisolin hippokampusta kutistavasta vaikutuksesta.[29]

Voimakas stressi saa maksan muodostamaan vähemmän aktiivista kilpirauhashormonia ja enemmän inaktiivista kilpirauhashormonia etenkin yksilöillä, joilla on 2-deiodinaasientsyymin toimintahäiriö. Tämä saattaa johtaa samoihin oireisiin kuin kilpirauhasen vajaatoiminta.[30]

Osa pitkäkestoisen stressin haitallisista terveysvaikutuksista selittyy stressin aiheuttamalla epäterveellisellä käyttäytymisellä kuten alkoholinkäytön ja tupakoinnin lisääntymisellä, epäterveellisellä ravinnolla, lihavuudella, vähäisellä yöunella ja liikunnalla sekä huonolla hoitomyöntyvyydellä.

Sikiöajan ja syntymänjälkeinen stressi häiritsee aivojen mantelitumakkeen, hippokampuksen ja aivokuoren sekä tunnesäätelyn kannalta tärkeiden aivoratojen kehitystä. Varhaiselle stressille altistuneilla on lisäksi taipumusta tavanomaista suurempiin stressihormonipitoisuuksiin ja stressi lakaisee heissä tavallista suurempia hormonivasteita, mikä altistaa yksilön eri elinten sairauksille. Äidin kokema raskausajan stressi saattaa altistaa esimerkiksi masennukselle, ADHD:lle, autismin kirjon häiriölle ja skitsofrenialle.[31]

Konfliktit ja sosiaalisten suhteiden heikkous saattavat lisätä stressiä. Ilman ystäviä elämään joutuvien urosnorsujen on havaittu omaavan tavallista korkeammat stressitasot.[4]

Stressi voidaan jakaa distressiin, eustressiin ja neustressiin. Distressi on negatiivista, uuvuttavaa stressiä, jonka ihminen kokee selkeästi pahana ja uhkaavana. Eustressi on "hyvää stressiä", jota ihminen kokee tilanteessa, jonka hän kokee innostavana tai motivoivana. Eustressi on välttämätöntä ihmisen henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Neustressi on kahden edellisen välimuoto, eikä se aiheuta erityisen hyvää eikä huonoa mielialaa. Esimerkki neustressistä on maapallon toisella puolella sattuva suuronnettomuus, joka on kaukana asuville ihmisille ikävä asia, mutta ei kuitenkaan merkitse sellaista uhkaa, joka aiheuttaisi stressiä sanan perinteisessä merkityksessä.[32]

Stressiä voi arvioida suhteellisen helposti esimerkiksi sykkeen ja verenpainereaktiivisuuden avulla. Kiihtynyt syke saattaa kertoa pitkittyneestä kuormittumisesta ja siihen liittyvästä sympaattisen aktivaation kasvusta tai parasympaattisen aktivaation alenemisesta. Sykemittareihin liittyvät tietokoneohjelmat voivat laskea parasympaattisen aktivaation tasoa kuvastavan korkeataajuuksisen sykevaihtelun määrän tahdistetun lepohengityksen aikana. Muita mittareita ovat syke- ja verenpainereaktiivisuus sekä stressistä palautumisen mittaaminen. Suuri ero työssä ja vapaa-aikana mitatuissa syke- tai verenpainearvoissa voi kertoa työhön liittyvästä allostaattisesta kuormittumisesta.[21]

Verinäytteen korkea kortisolipitoisuus johtuu yleensä pitkittyneestä stressistä. Muita mahdollisia syitä ovat muun muassa ehkäisypillereiden käyttö, ylipaino ja jotkut sairaudet.[33]

Riittävä nukkuminen on tärkeintä pitkäkestoisesta stressistä palautumisessa, koska aivot eivät saa muuten riittävästi energiaa[9]. Nukkumisen lisäksi palautumisesta tulisi huolehtia pitkin päivää. Lyhyet, parin minuutin hengähdystauot työpäivän aikana laskevat kierroksia ja edistävät palautumista yön aikana. Riittävän levon lisäksi myös muista hyvinvoinnin osa-alueista huolehtiminen edistää stressistä palautumista. Liikunta, säännöllinen ja monipuolinen ruokavalio, alkoholin kohtuukäyttö ja sosiaalisten suhteiden vaaliminen edistävät mielen hyvinvointia ja stressistä toipumista. [34]

• Traumaperäinen stressihäiriö
• Sympatikotonia

• Heiska, J. (2016) Better Mental Health with 7x4-field. Berlin: Lambert academic Publishing.
• Selyé, H. (1956) The stress of life. New York: McGraw-Hill.

• Lundin, R. (1963) Personality, an Experimental Approach. New York: The Macmillam Company.
• Bandura, A., Ross, D. & Ross, S. (1963) Vicarious reinforcement and imitativerning. Journal of Abnormal and social Psychology 67.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stressi Wikimedia Commonsissa

• Akuutti-ohjelman tietopaketti stressistä (Arkistoitu – Internet Archive)