Strengbergin tupakkatehdas

Vuonna 1745 valtiovalta määräsi kaupunkien porvarit viljelemään tupakkaa kotimaisten tupakkakehräämöjen raaka-aineeksi. Pietarsaaressa epäiltiin ilmaston soveltuvuutta tupakan viljelyyn, sillä etelämpänäkin pakkanen oli usein tuhonnut sadon. Vaasan läänin maaherran usean kehotuksen jälkeen viljely aloitettiin Pietarsaaressa. Tupakantaimet eivät ehtineet täysikasvuisiksi ennen yöpakkasia. Lähin tupakkakehräämö oli tuohon aikaan Vaasassa.[7]

Keino viljelykustannusten kattamiseksi oli ryhtyä itse raaka-aineen jalostajaksi. Marraskuussa 1761 neljä pietarsaarelaista kauppiasta ilmoitti maistraatille haluavansa perustaa tupakkatehtaan. Maistraatti lähetti anomuksen kauppakollegiolle Tukholmaan. Pietarsaaren tupakkatehtaalle myönnettiin oikeus tupakan valmistamiseen elokuussa 1762. Pormestari Lars Blom merkitsi 32:sta osuudesta neljä, 11 muuta osakasta kukin kaksi tai kolme. Epävakaan taloudellisen tilanteen vuoksi tuotanto kehräämössä alkoi vasta 1767.[8]

Niclas Malm johti tupakkatehdasta vuodesta 1766 kuolemaansa 1785 asti.[9] Hänen kuolemansa jälkeen tehdasta ryhtyi johtamaan vävy Adolph Lindskog, joka hankki omistukseensa koko tehtaan. Lindskogin omistuksen aikana tehtaan tuotanto oli enimmillään noin 38 000 kiloa. Tuolloin tehdas valmisti toppatupakkaa, kehrättyä puristettua rullatupakkaa, sekä nuuskaa. Valmisteet myytiin Pietarsaaressa sekä lähialueella.[8]

Adolph Lindskogin kuoltua 1838 tehtaan omistus siirtyi hänen lapsilleen. He joutuivat myymään tehtaan taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi vuonna 1842. Kaksi kolmasosaa tehtaasta siirtyi neljän kauppiaan haltuun. Yksi heistä oli Philip Ulric Strengberg, joka lunasti lunasti kolmen muun kauppiaan osuudet itselleen vuonna 1851. Kolmas kolmannes siirtyi Vuonna 1845 apteekkari Victor Schaumanille. Vuonna tehtaan nimeksi muutettiin Ph. U. Strengberg & C:o Tobaks-Fabrik.[10]

Vuonna 1851 Strengbergin tehdasta laajennettiin ja uudenaikaistettiin. Nuuskaosasto koneellistettiin ja myös purutupakkaosasto uudenaikaistettiin. Kaupungin tupakkaviljelmät toimittivat tehtaalle raakatupakkaa 1860-luvulle saakka, jolloin viljely lopetettiin useiden katovuosien jälkeen.[11]

Tehtaan omistaneet Philip Ulric Strenberg ja Victor Schauman kuolivat molemmat vuonna 1872.[10] Tehtaan omistus siirtyi heidän leskilleen. Osakeyhtiöksi tupakkatehdas muutettiin vuonna 1881. Yhtiön nimi muuttui muotoon Ph. U. Strenberg & Co Aktiebolag.[12]

1880-luvun alussa tehdas valmisti satojatuhansia savukkeita vuodessa. Vuosikymmenen lopulla tehdas valmisti vuodessa useita miljoonia savukkeita. Vuosisadan vaihteen uudistusten myötä tuotanto kasvoi yli 100 miljoonaan savukkeeseen vuodessa.[13]

Tehtaaseen hankittiin 1889 höyrykäyttöinen generaattori, ensimmäisenä pietarsaarelaistyöpaikkana se sai sähkövalon vuosien 1896–1900 aikana. Tehdas laajeni käsittämään koko korttelin ja oli kaupungin suurin työnantaja.[14] Parhaimmillaan Strengbergillä oli 1 600 työntekijää.[15] Tehtaan pihalle rakennettiin vuonna 1898 voimalaitos, joka tuotti kaiken tehtaan tarvitseman sähkön.[12]

Pietarsaaren teloitukset tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana 2. maaliskuuta 1918 tupakkatehtaan seinää vasten. Teloituspaikkana toimineen tehtaan seinään maalattiin teloitusten vuosipäivänä salaa seitsemän ristiä aina 1960-luvulle saakka. [16]

1920-luvulla Strengberg oli Suomen ja Pohjoismaiden suurin tupakkatehdas, työväkeä oli 1 300 ja osakepääomaa 30 miljoonaa markkaa. Yhtiö perusti tehtaan 1903 Härnösandiin, 1912 Osloon ja Kööpenhaminaan, mutta kaikki lakkautettiin melko pian.[17]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtaan tulos jäi tappiolliseksi. 1920-luvun puolivälissä kasvuvahti hidastui. Vuosina 1929–1931 hiipui lähelle puolta vuoden 1924 lukemista. Maailmansotien välisen ajan huippuvuosi oli 1935.[18]

Suomessa toimi 1900-luvulla kymmeniä tupakkatehtaita. Tupakkamerkkejä oli pari tuhatta piipputupakat ja sikarit mukaan lukien. Strengberg valmisti esimerkiksi Saimaata. Sitä valmistettiin vuoteen 1980 asti.[19][20]

H. Borgström Jr Tobaksbabriks Ab Helsingin Pohjoisrannassa joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Strengberg osti sen 1919 ja lopetti sen toiminnan 1928.[17][21]

1970-luvun taitteessa Strengberg laajeni muillekin toimialoille ostamalla oululaisen pastillitehdas Merijalin ja muun muassa lämpöpattereita valmistaneen metalliteollisuusyritys Purmo Tuote Oy:n[22].

Strengberg siirtyi kokonaan Oy Rettigin omistukseen vuonna 1976, joskin Rettigin suku oli ollut Strengbergin enemmistöomistaja jo 1940-luvulta asti. Yhdistyneen yrityksen nimeksi tuli Oy Rettig-Strengberg Ab, kunnes vuonna 1983 jälkiosa pudotettiin pois ja yritys jatkoi nimellä Oy Rettig Ab[23]. 1990-luvulla, kun Rettig halusi irtautua tupakkateollisuudesta, Pietarsaaren tehtaan osti tupakkayritys R. J. Reynolds, joka sittemmin myi sen Swedish Matchille. Tehdas lakkautettiin vuonna 1998.[11]