Strasbourg

Strasbourg SPOT-satelliittikuvassa.

Strasbourg on osa Itä-Ranskassa sijaitsevaa Alsacen aluetta, joka sijaitsee Reinjoen läntisellä puolella ja rajautuu pohjoisessa ja idässä Saksaan, etelässä Sveitsiin ja lännessä Lorrainen ja Franche-Comtén hallintoalueisiin.[1] Strasbourgin historiallinen keskusta sijaitsee alle 1,5 kilometrin päässä Reinistä. Kaupunki sijaitsee Illjoen rannalla laaksoalueella, joka rajautuu lännessä Vogeeseihin ja idässä Saksan puolella sijaitsevaan Schwarzwaldin metsään. Reinin itäpuolella ovat muun muassa saksalaiset kaupungit Kehl ja Offenburg. Lähistöllä sijaitsevia ranskalaisia kaupunkeja ovat muun muassa Colmar ja Mulhouse.[2]

Kuvan taka-alalla lumipeitteinen Hornisgrinde-huippu.

Strasbourgissa vallitsee leuto mannerilmasto. Kesäkuusta syyskuun alkuun sijoittuvat kesäkuukaudet ovat lämpimiä ja sademäärä pysyy korkeana. Vuorokauden ylin keskimääräinen lämpötila laskee syksyllä voimakkaasti ja pakkaset yleistyvät kauden loppua kohden. Joulukuusta helmikuuhun ulottuvien talvikuukausien aikana lämpötilat jäävät hyvin mataliksi, mutta nousevat kevään saapuessa maaliskuusta lähtien.[3]

Strasbourgin maantieteellinen sijainti Vogeesien ja Schwarzwaldin metsän välissä ilmenee heikentyneinä tuultenvoimakkuuksina. Heikon tuulen vuoksi ilmansaasteiden hajautuminen on alueella hidasta, minkä seurauksena sumuiset ilmat ovat etenkin talvella yleisiä. Saasteongelmia aiheuttaa Strasbourgissa erityisesti valtaväylien moottoriliikenne, mutta myös kaupunkialueella ja keskustassa.[4]

Strasbourgin arrondissementti (punaisella) jakautuu edelleen kymmeneen kantoniin.[6]

Strasbourgin kaupungin asukasluku oli vuoden 2012 väestöarviossa yhteensä 274 394.[7] Laajemman metropolialueen (ransk. aire urbaine) Ranskan-puoleisen alueen väkiluku oli vuonna 2011 yhteensä 764 013.[8] Strasbourg on osa 1. tammikuuta 2015 perustetun 28 kuntaa käsittävästä laajemmasta hallintoalueesta (ransk. Strasbourg Eurométropole), jonka kokonaisväkiluku oli 477 502 (2011) ja yhteispinta-ala 315,93 neliökilometriä. Sen väestöstä 60 % asuu Strasbourgissa.[9] Ranskan ja Saksan muodostaman Strasbourg-Ortenaun yhteishallintoalueen yhdistetty asukasluku on noin 900 000.[10]

Varhaisimmat vakiintuneen asutuksen jäljet nykyisen Strasbourgin alueella ajoittuvat 1300-luvulle eaa. Keltit perustivat alueelle asutuksen 200-luvulla eaa. ja antoivat sille nimen Argentorate.[11] Roomalaiset perustivat ajanlaskun alussa nykyisen Strasbourgin alueella sijainneelle saarelle etuvartioaseman nimeltä Argentoratum. Leiri tuhottiin ja jälleenrakennettiin useaan otteeseen ja sitä vahvistettiin muun muassa 300-luvulla rakennetulla kaksoismuurilla. Ill- ja Bruchejoen ympäröimä roomalaislinnoitus muodosti perustan myöhemmälle keskiaikaiselle kaupungille.[12]

Rooman valtakunnan valta Reinin rannoilla heikkeni 300-luvulla toistuvien barbaariheimojen hyökkäysten seurauksena. Esimerkiksi alemannit hävittivät kaupungin vuonna 355 ja Attila vuonna 451. Klodvigin kääntyminen kristinuskoon mahdollisti Strasbourgin kaltaisten kaupunkien kukoistuksen hänen auktoriteettinsa alaisuudessa. 400-luvun lopulla frankit antoivat kaupungille nimen Strateburgum. 500-luvulta lähtien valtaansa vakiinnuttivat alueella muun muassa Strasbourgin piispat.[11] Rooman valtakunnan heikentyminen näkyi myös kaupungin väkiluvun laskuna.[13]

Strasbourgin sinetti vuodelta 1201.

Kaarle Kaljupää ja Ludvig Saksalainen antoivat kaupungissa vuonna 842 Strasbourgin valat pitääkseen veljensä Lothar I:n ulkona Kaarle Suuren valtakunnan jaosta. Seuraavana vuonna Strasbourgissa solmittiin Verdunin sopimus, joka sijoitti kaupungin Lotharingian kuningaskuntaan. Kaupunki päätyi 870 jälleen Ludvig Saksalaisen alaisuuteen. Strasbourgista tuli 900-luvulla osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja nautti samalla pitkästä vaurauden jaksosta saamiensa erioikeuksien turvin.[14]

Keisari myönsi 900-luvun lopulla Strasbourgin piispalle määräysvallan kaupungissa, mikä johti kaupan ja kaupungistumisen elpymiseen alueella.[13] 1100-luvun tienoilla kaupungin rakennukset suojattiin uudella linnoitetulla muurilla. Strasbourgin väkiluku kasvoi yhdeksi valtakunnan suurimmista, ja kaupungissa perustettiin samaan aikaan useita munkkikuntia, kuten fransiskaanit ja dominikaanit. 1200-luvulla kaupungin suojamuuria laajennettiin ja lisäksi rakennettiin muun muassa Ponts Couverts -tornit.[14]

Filip Schwabenilainen myönsi Strasbourgille vapaakaupungin oikeudet vuonna 1201. Porvariston kasvava vaikutusvalta uhkasi piispan valtaa, mikä johti aseellisiin yhteenottoihin piispa Walter von Geroldseckin sekä Rudolf I Habsburgilaisen tukemien strasbourgilaisten välillä. Vuonna 1262 käyty Hausbergenin taistelu päätyi strasbourgilaisten voittoon, minkä seurauksena piispa menetti vaikutusvaltansa.[14] Strasbourgista tuli 1262 vapaakaupunki Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa.[13]

Strasbourg Nürnberginin kronikassa 1400-luvun lopulla.

Strasbourgin historiaa sävyttivät 1300-luvulla erilaiset poliittiset pyörteet. Aatelisperheiden valtakamppailu johti vuonna 1332 sisällissotaan, minkä seurauksena valta päätyi lopulta kaupunkilaisille.[14] Samana vuonna kaupungin keskustaan rakennettu kaupungintalo sekä muut myöhemmin rakennetut hallintorakennukset valvoivat vallan siirtymistä pois uskonnollisilta auktoriteeteilta.[13] Mustan surman saavuttua alueelle 1300-luvulla juutalaisia vastaan suunnatut pogromit lisääntyivät, ja esimerkiksi 1349 kaupungissa poltettiin elävältä 2 000 juutalaista.[14]

Kaupankäynti oli Strasbourgin taloudelle elintärkeää.[13] Taloudellista hyötyä toivat muun muassa kaupungin autonominen asema keisarikunnassa, oikeus kantaa veroja ja lyödä rahaa, sekä strateginen sijainti kauppareittien varrella. Strasbourgin katedraalin torni valmistui 1439 ja siitä tuli samalla kristikunnan korkein rakennus. Strasbourgissa samoihin aikoihin asunut Johannes Gutenberg kehitti ensimmäisen painokoneen. Pian sen jälkeen Strasbourgista tuli merkittävä painatuskeskus, mikä houkutteli kaupunkiin lisää intellektuelleja ja artisteja.[14] Kaupungin saarinen osa ympäröitiin kokonaisuudessaan suojamuurilla.[13]

Strasbourgia esittävä kartta 1500-luvun lopulta.

Strasbourgissa vaikuttaneisiin uutta kirjapainotekniikkaa hyödyntäneisiin humanisteihin lukeutuivat muun muassa Jakob Wimpfeling, Johann Geiler von Kaisersberg ja Sebastian Brant. Uskonpuhdistus saapui seudulle samoihin aikoihin ja Martti Lutherin teesit naulattiin Strasbourgin katedraalin oviin 1519. Strasbourg omaksui uskonpuhdistuksen 1525 ja virallisesti se liittyi protestanttisten kaupunkien joukkoon Augsburgin tunnustuksen myötä 1532. Strasbourgista tuli samalla yksi protestanttisuuden keskittymistä alueella, kun muualla Alsacessa väestön enemmistö säilyi katolilaisina.[15]

Strasbourgin katedraalin käyttö jaettiin 1592 katolilaisten ja protestanttien välillä, joiden joukosta valittiin kustakin piispa. Yhteenotot eri uskon edustajien välillä kuitenkin kiihtyivät, ja 1604 katolilainen Kaarle III nousi ainoana piispaksi. Modernien puolustuslinnoitusten takana sijainnut Strasbourg pysyi kolmikymmenvuotisen sodan aikana puolueettomana eikä joutunut muiden seudun kaupunkien tavoin ruotsalaisten hävittämäksi.[15] Alueella liikkuneissa ruotsalaisarmeijoissa palveli myös suomalaisista koottuja rykmenttejä.[16] Keisari Ferdinand II sai Strasbourgilta lupauksen pysyä konfliktissa puolueettomana, mitä vastaan kaupungille myönnettiin oikeus perustaa yliopisto.[15]

Ludvig XIV vastaanottamassa Strasbourgin avaimia 1681.

Westfalenin rauhassa 1648 Habsburgit menettivät Alsacessa sijainneita alueitaan Ranskalle, mutta Strasbourg säilyi edelleen vapaakaupunkina osana Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa.[17] Strasbourg antautui Ranskan kuningas Ludvig XIV:n joukoille 30. syyskuuta 1681 kahden päivän piirityksen jälkeen, minkä seurauksena kaupunki liitettiin Ranskaan. Strasbourgista tuli merkittävä valtakunnan raja-alueita suojaava varuskuntakaupunki.[18] Neuvottelut kuninkaan ja strasbourgilaisten välillä johtivat entisen vapaakaupungin tiettyjen oikeuksien säilyttämiseen erityisesti poliittisella, hallinnollisella ja uskonnollisella tasolla.[17]

Ranskaan liittämisen jälkeen Strasbourgista tehtiin Alsacen provinssin pääkaupunki, minkä lisäksi siitä tuli uuden rajan myötä jälleen rajakaupunki ja merkittävä rajanylityspaikka Reinjoen toisella puolella sijainneille saksalaisalueille.[17] Ranskalainen sotilasarkkitehti Sébastien Le Prestre de Vauban ryhtyi parantamaan kaupungin puolustuksia ja lisäsi siihen uusia elementtejä, kuten Strasbourgin linnoituksen ja Barrage Vauban -patorakennelman. Suuren varuskunnan länsäolo kaupungissa näkyi myös esimerkiksi parakkirakennuksina, minkä lisäksi rakennettiin muun muassa sotilassairaala, kuvernöörin virka-asunto sekä asevarasto.[18]

Kaupungissa säilyi edelleen protestanttinen enemmistö. Strasbourgin yliopisto kasvoi ja ulkomailta tulleiden opiskelijoiden joukossa oli muun muassa saksalaisia, hollantilaisia ja englantilaisia.[17] 1732–1742 Strasbourgin piispalle rakennettu Palais Rohan edusti uutta ranskalaista tyyliä kaupungissa, ja sitä täydensivät lukuisat yksityiskartanot. Kaupunkiin sekä muurien ulkopuolelle rakennettiin myös puistokatuja. Arkkitehti Jacques François Blondel lähetettiin Strasbourgiin ratkomaan muun muassa kaupungin laajenemisen seurauksena syntyneitä liikenne- ja terveysongelmia.[18]

Strasbourgin kaupungintalon valtaus 1789.

Ranskan vallankumouksen vaikutukset 1789 näkyivät myös Strasbourgissa: väkijoukko hyökkäsi kaupungintalolle Pariisissa tapahtuneen Bastiljin valtauksen jälkeen ja kirkollinen omaisuus takavarikoitiin.[17] Vallankumouksen seurauksena erityisesti julkiset alueet ja kirkot kokivat hävitystä, minkä lisäksi suuria kartanoita ja rakennuksia hylättiin.[18] Jännitteet kasvoivat jälleen 1792, kun Ranska päätyi sotaan Preussia ja Itävaltaa vastaan. 26. huhtikuuta Claude Joseph Rouget de Lisle sävelsi kaupungin pormestarin pyynnöstä Reinin armeijan kunniaksi Marseljeesina tunnetun hymnin.[17]

Vallankumousta seurannut Terrorin aika näkyi Strasbourgissa muun muassa uskontojen kieltämisenä. Kaupungin katedraalin torni selvisi vallankumousajasta, kun strasbourgilaiset kiinnittivät siihen suuren fryygialaismyssyn uuden tasavallan kunniaksi. 1797 Ranskan armeija ylitti Reinin ja valtasi saksalaiset Kehlin ja Offenburgin kaupungit, mitä seurasi uuden sillan rakentaminen joen yli ja uudistukset aluehallinnossa. Napoleonin sotien aikana kaupunkia piiritettiin kolme kuukautta, minkä lisäksi kaupungissa puhkesi pilkkukuume-epidemia. Välit katolilaisten ja protestanttien välit kuumenivat jälleen 1818.[17]

Strasbourgin sijainti Reinin varrella teollisen vallankumouksen käynnistyessä toi lisää kehitystä. Taloudellisen toiminnan saralla painoarvoa saivat erityisesti kaupankäynti ja rahoitus.[17] Kaupungin modernisaatioon kuului muun muassa kaasuvalaistuksen käyttöönotto, minkä lisäksi esimerkiksi julkisille kaduille lisättiin katukivetys ja viemäriverkostoa laajennettiin.[18] Strasbourgin yhteydet Pariisiin paranivat Reinin–Marnen kanavan valmistumisen myötä, minkä lisäksi ratayhteys kaupunkien välillä avattiin 1847.[17] Strasbourgin liikekeskusta siirtyi vanhastakaupungista pohjoiseen kaupunginosaan.[18]

Strasbourgin antautuminen preussilaisjoukoille 1870.

Strasbourg antautui kaupunkia Saksan–Ranskan sodan aikana piirittäneille preussilaisjoukoille 28. syyskuuta 1870. Sodan päättäneen Frankfurtin rauhan seurauksena Strasbourg liitettiin 1871 Saksan keisarikuntaan ja siitä tehtiin muodostetun Elsass-Lothringenin valtakunnanmaan pääkaupunki. Strasbourgin strategisen sijainnin vuoksi viranomaiset tukivat saksalaisten muuttoa kaupunkiin varmistaakseen sen uskollisuuden mahdollisissa vihamielisyyksissä Ranskan kanssa.[19] Strasbourgin väkiluku kohosi saksalaisperheiden ja maalta suuntautuvan muuton seurauksena lähelle 100 000:ta.[20]

Saksalaisviranomaiset päättivät laajentaa kaupunkia vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolelle. Voimakkaita uusklassismia edustaneita piirteitä omaksunut Neustadtin kaupunginosa, johon vaikuttivat muun muassa arkkitehdit Jean Geoffroy Conrath ja August Orth, kolminkertaisti kaupungin pinta-alan. Yksi tärkeimmistä rakennuskomplekseista oli uuden yliopiston kampusalue, jonka tarkoitus oli nopeuttaa alueen saksalaistamista. Kaiserplatz-aukio (nykyään Place de la République) rakennettiin osoittamaan nuoren keisarikunnan mahtia ja aukion laidoille rakennettiin myös useita hallintorakennuksia.[19]

Strasbourgin historiallisen keskustan Grande Îlen sodan pommituksissa kokemia vaurioita korjattiin sodan jälkeen suoritetuissa mittavissa kunnostustöissä. Kaupunginosan nykyaikaistamisohjelman Grande-Percéen aloittivat saksalaiset 1900-luvun alussa. Ohjelman tarkoituksena oli raivata aluetta purkamalla vanhoja rakennuksia ja samalla helpottaa kulkuyhteyksiä eteläiseen kaupunginosaan. Vuoteen 1918 mennessä kehitysohjelmasta saatiin kuitenkin toteutettua lopulta ainoastaan yksi osuus, loput suunnitelmasta panivat ranskalaiset täytäntöön 1950-luvulla ilman suuria muutoksia.[19]

Ensimmäisen maailmansodan aikana käydyt taistelut eivät koskettaneet Strasbourgia ja kaupunki säästyi sotatoimilta. Sodan jälkeen solmittu Versaillesin rauhansopimus vahvisti kaupungin liittämisen jälleen Ranskaan. Ongelmia kuitenkin syntyi muun muassa hallinnollisissa ja kielellisissä kysymyksissä, ja seurauksena oli, että ranskalaisviranomaiset tukahduttivat paikalliskulttuurin osittain. Maailmansotien välisenä aikana palautunutta hyvinvoinnin tasoa nosti erityisesti kaupungin sijainti rajakaupunkina ja lähellä satamaa.[21]

Strasbourgin kaupunkisuunnitelmallinen kehitys jatkui ranskalaisvallan alla ja ennen vuotta 1918 aloitetut projektit kuten Grande-Percée etenivät 1920- ja 1930-luvulla. Saksalaisvallan aikana asetettuja rakennussäädöksiä pidettiin aiempia tehokkaampina ja ne pidettiin sodan jälkeen voimassa. Maailmansotien välillä toteutettiin lisäksi erilaisia sosiaalisten asuntojen tuotanto-ohjelmia. Rakennussäädösten lieventyminen koskien rakentamista muurien rajoissa helpotti lisäksi kaupungin leviämistä muurien ulkopuolelle sekä sen esikaupunkialueiden yhdistämistä.[19]

Saksalaisia paraatijoukkoja Strasbourgissa 1940.

Toisen maailmansodan puhjetessa Ranskan hallitus julisti 3. syyskuuta 1939 sodan natsi-Saksalle ja määräsi Strasbourgin evakuoitavaksi. Tämän seurauksena yli 120 000 ihmistä poistui kaupungista, mutta valtaosa palasi alueelle tappiollisen Ranskan solmittua aseleposopimuksen elokuussa 1940. Strasbourgin jäätyä natsi-Saksan haltuun kaupunki liitettiin Badenin alueeseen ja siitä tehtiin ympäröivän alueen pääkaupunki. Adolf Hitler valtuutti valtakunnan pääarkkitehdin Albert Speerin suunnittelemaan Strasbourgista Reinin molemmille puolille levittäytyvän metropolikaupungin, mutta suunnitelma jäi lopulta toteutumatta.[21]

Alueen saksalaistamisen edistämiseksi sen ihmisiä pidettiin Saksan kansalaisina, saksasta tehtiin pakollinen kieli, katujen nimet muutettiin saksankielisiksi ja ranskan käytöstä tuli rangaistava teko. Lisäksi asepalveluksesta tehtiin pakollista ja strasbourgilaismiehiä lähetettiin oletetun epäluotettavuutensa vuoksi taistelemaan etulinjaan Neuvostoliiton vastaiselle itärintamalle. Liittoutuneiden ilmapommitukset alkoivat alueella 1943 ja aiheuttivat tuhoa myös Strasbourgissa. Ranskalaiskenraali Philippe Leclercin alaisuudessa ollut Ranskan 2. panssaridivisioona valtasi Strasbourgin 23. marraskuuta 1944.[21]

Fontaine de Janus -suihkulähde symboloi kaupungin ranskalais-saksalaista kaksoisidentiteettiä.

Britannian ulkoministeri Ernest Bevin suositteli ensimmäisenä Strasbourgin valitsemista toisen maailmansodan jälkeisen eurooppalaisen sovinnonteon symboliksi.[22] Ensimmäinen kaupunkiin sijoitetuista eurooppalaisista instituutioista oli Euroopan neuvosto vuonna 1949.[23] Euroopan parlamentti (alun perin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous) kokoontui Strasbourgissa ensimmäisen kerran vuonna 1952 ja sen virallinen päämaja kaupungista tehtiin vuonna 1992.[24] Euroopan neuvoston alainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sijoitettiin kaupunkiin vuonna 1959.[23]

Vuonna 1994 käyttöönotettu moderni raitiovaunujärjestelmä toi lisäyksen kaupungin liikennejärjestelmään, ja liittyminen TGV-suurnopeusjunaverkostoon nosti sen alueellista saavutettavuutta.[22] Joulukuussa 2000 poliisi pidätti onnistuneessa operaatiossa jäseniä islamistiterroristiryhmästä, joka oli aikeissa toteuttaa pommi-iskun kaupungin joulumarkkinoille.[25] 2005 perustettiin Ranskan ja Saksan välisen rajayhteistyön merkeissä Strasbourg-Ortenaun yhteishallintoalue, johon sisältyy alueita molemmista valtioista.[26]

Joulukuussa 2018 Cherif Chekatt teki Strasbourgin joulutorille viiden ihmisen hengen vaatineen radikaali-islamistisen terrori-iskun.[27][28]

Strasbourgin hallinnosta vastaa muiden Ranskan kuntien tavoin vaaleilla valittu kunnanvaltuusto ja pormestari. Kunnanvaltuusto valitaan kansanäänestyksellä kuuden vuoden välein ja se valitsee jäsenistään pormestarin sekä tämän avustajat. Pormestarin kausi kestää kuusi vuotta ja tällä on hallinnollinen päätösvalta kunnan asioissa. Strasbourgin nykyinen pormestari on vuonna 2008 virkaan astunut Roland Ries, joka toimi aiemmin samassa virassa 1997–2000.[29]

Strasbourg toimii useiden Euroopan unionin instituutioiden sekä kansainvälisten järjestöjen kokoontumispaikkana. Kuvassa Euroopan parlamentin istunto.

Näkymä Saksan puolella sijaitsevasta Schutterwaldista Strasbourgiin.

Strasbourg on samankaltaisessa asemassa kuin New York ja Geneve, sillä se toimii useiden kansainvälisten järjestöjen päämajana, mutta ei ole valtion pääkaupunki. Kaupungissa on Ranskan toiseksi suurin diplomaattisten edustajien keskittymä Pariisin jälkeen.[23]

Strasbourg on useiden Euroopan unionin instituutioiden kokoontumispaikkana. Euroopan parlamentin virallinen päämaja sijaitsee Strasbourgissa, ja siellä kokoontuvat myös Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.[23] Strasbourgia onkin kutsuttu Brysselin ohella Euroopan pääkaupungiksi.[30] Euroopan unionin instituutioiden jakautumista eri kaupunkeihin on myös kritisoitu. Esimerkiksi Euroopan parlamentin kolmen kaupungin järjestelmää kritisoinut kampanja keräsi 2007 yli miljoona ääntä. Erilaisissa keskusteluissa on myös ehdotettu, että luopuessaan Euroopan parlamentista Strasbourg saisi tilalle muita EU:n instituutioita.[30]

Merkittävät kansainväliset tiedejärjestöt, kuten Euroopan tiedesäätiö, International Space University, European Pharmacopoeia ja Human Frontier Science Program, pitävät päämajaa Strasbourgissa. Strasbourgin yliopiston noin 52 000 opiskelijasta yli 20 % saapuu Ranskan ulkopuolelta.[23]

Passerelle Mimram -silta ylittää Reinjoen ja yhdistää Jardin des deux Rives -puiston ranskalaiset ja saksalaiset osat toisiinsa.[31]

Strasbourgia on kutsuttu Ranskan ja Saksan sodanjälkeisen sovittelun symboliksi.[23][30] Strasbourg kuuluu Ranskan ja Saksan muodostamaan yhteiseen Strasbourg-Ortenaun hallintoalueeseen (ransk. Eurodistrict Strasbourg-Ortenau, saks. Eurodistrikt Strasbourg-Ortenau), johon kuuluu lisäksi alueita Saksan puolella Ortenaukreisin piirikunnassa Baden-Württembergin osavaltiossa.[32] Hallintoalueen alueella elää noin 900 000 henkeä.[10]

Yhteishallintoalue kuuluu Eurooppalaiseen alueellisen yhteistyön yhtymään (EAYY), ja sen tarkoitus on vähentää Ranskan ja Saksan puolella sijaitsevien alueiden välisiä hallinnollisia esteitä ja samalla helpottaa alueen asukkaiden elämää eri osa-alueilla. Hallintoalueella on vuodesta 2010 lähtien ollut oma budjetti. Sen yhteinen sihteeristö sijaitsee Kehlin kaupungissa.[32]

Strasbourgilla on viisi ystävyyskaupunkia neljässä eri valtiossa Euroopassa ja muualla maailmassa. Boston (Yhdysvallat) ja Leicester (Yhdistynyt kuningaskunta) ovat olleet Strasbourgin ystävyyskaupunkeja vuodesta 1960, Stuttgart (Saksa) vuodesta 1962, Dresden (Saksa) vuodesta 1990 ja Ramat Gan (Israel) vuodesta 1991. Ystävyyskaupunkijärjestelmän johdosta Strasbourg on voinut toteuttaa erikoisosaamistaan esimerkiksi liikenteen, lastenhoidon ja kestävän kehityksen saralla.[33]

Strasbourgin sijainti Reinjoen varrella ja historiallinen asema rajakaupunkina ovat olleet kaupungin talouteen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä.[21] Strasbourg on osa Alsacen aluetta, joka kuuluu maantieteellisesti arviolta 6 miljoonaa asukasta käsittävään Ylä-Reinin monikansalliseen alueeseen. Lisäksi kaupungista asuu 200 kilometrin säteellä noin 35 miljoonaa ihmistä. Alueen väestö on nuorta, minkä lisäksi sen vientitulot ovat asukasta kohden Ranskan kärjessä, samoin kuin ulkomaisten investointien seurauksena syntyneet työpaikat. Lisäksi alue on tärkeä julkisen tutkimuksen keskus ja siellä sijaitsee useita innovaatioklustereita.[34]

Gare de Strasbourg -rautatieaseman sisätilat. Vanhan asemarakennuksen ympärillä sijaitseva suuri lasinen julkisivu täyttää aseman modernin käytön asettamat vaatimukset.[35]

Strasbourgin kansainvälinen lentoasema sijaitsee kaupungin ulkopuolella Entzheimissä,[36] noin 10 kilometriä Strasbourgin keskustasta.[37] Lentoasemalta on alle kymmenen minuutin matka Strasbourgin keskustaan.[38] Aseman läpi kulki vuonna 2014 yli miljoona matkustajaa.[39]

Strasbourg sijaitsee suurnopeusjunalinjojen solmukohdassa ja kaupungista on junayhteys moniin eurooppalaisiin suurkaupunkeihin.[38] Gare de Strasbourg on Ranskan toiseksi suurin juna-asema ja tarjoaa matkustajille maan sisäisten linjojen lisäksi yhteyksiä Ranskan naapurivaltioihin. Se myös kuuluu TGV-suurnopeusverkostoon.[40]

Yksityisautoilu on Strasbourgissa tarkasti säädeltyä. Sen sijaan julkinen liikenne ja vaihtoehtoiset liikkumismuodot kuten yhteiskäyttöautoilu on asetettu etusijalle.[41] Auton vuokraaminen on mahdollista vuorokauden ympäri,[42] mutta pysäköintimahdollisuudet kaupungin keskustassa ovat rajatut.[43] Osa pysäköintialueista on sijoitettu esimerkiksi raitiovaunuasemien läheisyyteen,[44] joista autoilija voi jatkaa keskustaan raitiovaunulla.[45]

Moderni raitiovaunu saapuu Homme de Fer -raitiovaunuasemalle.

Strasbourgin raitioliikenne on Ranskan liikennöidyin ja sitä käyttää päivittäin noin 300 000 matkustajaa.[45] 1994 lähtien liikennöinyt moderni rataverkosto kulkee kaupungin keskustan läpi, jonka teistä osa on muutettu kävelykaduiksi.[46] Strasbourgissa on myös hyvät linja-autoyhteydet. 1995 lähtien liikennöinyt bussimetrojärjestelmä (BRT) tarjoaa vaihtoehtoisen liikkumistavan.[45]

Strasbourgissa on laaja pyörätieinfrastruktuuri ja yli 500 kilometriä pyöräteitä.[47] Vélhop-kaupunkipyöräjärjestelmä mahdollistaa polkupyörän vuokraamisen vuorokauden ympäri.[48] Kaupungin laatima kymmenen kohdan ohjelma kannustaa kaupunkilaisia taittamaan matkansa kävellen ja ohjelmaa on myös tarkoitus soveltaa kaupunkisuunnittelussa.[49]

Strasbourgin satama on tonnistossa tarkasteltuna Ranskan toiseksi suurin sisämaasatama, Pariisin ulkopuolella Ranskan suurin. Satama on tärkeä välietappi Reinjoella, joka on Euroopan tärkein kaupallinen vesiväylä.[50]

Strasbourgissa tehdään ranskalaiskaupungeista neljänneksi eniten ulkomaisten henkilöiden suorittamia hotellivarauksia Pariisin, Nizzan, ja Avignonin jälkeen.[51] Lonely Planet -matkaopas on sijoittanut Alsacen alueen ensimmäiselle sijalle listauksessa maailman kymmenestä parhaasta alueesta, joissa matkailijan kannattaa vierailla.[51] Strasbourgin ruokakulttuuri on kansainvälisesti tunnettu ja kaupungissa sijaitsee yksi maan suurimmista Michelin-tähdet-luokitettujen ravintoloiden keskittymistä.[51]

Näkymä vanhaankaupunkiin kuvattuna katedraalin tornista.

Ponts Couverts.

Kaupungin historiallinen keskusta Grande Île on kuulunut Unescon ylläpitämään maailmanperintöluetteloon vuodesta 1988.[51] Illjoen saarella sijaitsevan kaupunginosan arkkitehtuurissa on nähtävissä sekä ranskalaisia että saksalaisia vaikutteita, jotka heijastavat kaupungissa keskiajalta lähtien tapahtuneita historiallisia ja uskonnollisia muutoksia. Pienen kaupunginosan arkkitehtuuria edustavat muun muassa Strasbourgin katedraali, Musée de l'Œuvre Notre-Dame -museorakennus, Palais Rohan, sekä vanhat kirkkorakennukset kuten Église Saint-Thomas ja Église protestante Saint-Pierre-le-Jeune. Renessanssityyliä ilmentävät muun muassa Chambre de Commerce et d'Industrie -rakennus sekä Musée historique de Strasbourg -museorakennus. Ainoa merkittävä muutos alkuperäiseen asemakaavaan tapahtui 1900-luvulla, kun Grande-Percée rakennettiin liittämään uusi rautatieasema Neudorfin kaupunginosaan.[52] Place Kléber -aukion pohjoispuolella sijaitsee 1700-luvulla rakennettu Aubette-rakennus.[53]

Puukehyksisiä taloja Petite France -kaupunginosassa.

Strasbourgin historialliseen keskustaan kuuluva Petite France on hyvin säilynyt kaupunginosa, joka on nykyään suosittu nähtävyys matkailijoiden keskuudessa. Keskiajalla kaupungin laajentuessa etelään uusi kaupunginosa muodostui Illjoen neljän rinnakkaisen haaran ympärille. Petite Francen arkkitehtuuri, jolle on ominaista muun muassa puukehyksiset talot ja mutkittelevat kadut, eroaa katedraalin ympäristön porvarillisemmasta arkkitehtuurista. Keskiajalla rakennetut kanaalit toivat kaupunginosaan käsityöläisiä sekä pienteollisuutta. Ponts Couverts, joka koostuu neljästä suuresta tornista ja niiden välissä kulkevista Illjoen ylittävistä silloista, rakennettiin valvomaan kaupungin sisäänpääsyä. Barrage Vauban -patorakennelma rakennettiin 1600-luvulla tarjoamaan lisäsuojaa joelta kohdistuvien hyökkäyksien varalta.[54]

Palais du Rhin -palatsirakennus Place de la République -aukion laidalla Neustadtin kaupunginosassa.

Neustadt on 1800-luvulla vanhan kaupunginosan pohjoisreunalle rakennettu kaupunginosa. Se ilmentää myöhäistä 1800-luvun kaupunkisuunnittelua Euroopassa sekä erilaisten eurooppalaisten arkkitehtuuristen suuntauksien sekoitusta. Strasbourgin jäätyä Saksan haltuun kaupunkiin rakennettiin uusia hallintorakennuksia heijastamaan kaupungin asemaa alueen pääkaupunkina. Arkkitehtuuria ilmentävät muun muassa Palais universitaire, Église Saint-Paul -kirkko, Place de la République -aukio (ent. Kaiserplatz), sekä aukion laidalla sijaitsevat Palais du Rhin -palatsirakennus ja Bibliothèque nationale et universitaire -kirjastorakennus. Kaupungin väkiluvun kasvaessa uuteen kaupunginosaan rakennettiin myös runsaasti asuinrakennuksia, joiden arkkitehtuurissa otettiin vaikutteita muista eurooppalaisista pääkaupungeista. Tärkeimmillä kaduilla asuinrakennuksia sijoitettiin myös julkisten rakennusten viereen.[55]

Strasbourgin museoissa ja näyttelyissä vierailee vuosittain arviolta 500 000 ihmistä, minkä lisäksi matkailijoita käy myös muualla Alsacen alueella sekä Saksan ja Sveitsin puolella sijaitsevissa museoissa.[56] Vuosittain järjestettävän museoyön aikana kaupungin museot avaavat ovensa julkiselle yleisölle ilmaiseksi.[57]

Musée alsacien näyttelyt liittyvät muun muassa Alsacen alueen kansanperinteeseen ja taiteeseen ja se on yksi aihepiirin tärkeimpiä museoita alueella.[58] Kaupungin historiasta kertova Musée historique de Strasbourg sijaitsee kaupungin vanhassa Grande Boucherie -nimisessä teurastamorakennuksessa.[59]

Strasbourgin modernin ja nykytaiteen museon näyttelyt painottavat länsieurooppalaista taidetta.[60] Strasbourgin katedraalin vieressä sijaitsevan Musée de l’Œuvre Notre-Dame näyttelyt liittyvät Ylä-Reinin alueen taiteeseen.[61] Katedraalin läheisyydessä sijaitsevan Cabinet des estampes et des dessins -museon näyttelyihin sisältyy yli 200 000 näyte-esinettä liittyen eri taiteenaloihin 1400-luvulta 1800-luvulle.[62]

Vanhassakaupungissa sijaitsevan Palais Rohanin tiloissa toimii useita museoita.

Rohanin palatsissa sijaitsee kolme museota. Musée des Arts décoratifs -taidemuseon toinen puoli koostuu Rohanin kardinaalien ylellisistä asuintiloista ja toisen puolen näyttelyissä on esillä paikallisia taide-esineitä.[63] Musée des Beaux-Arts de Strasbourgin näyttelyissä on esillä eurooppalaistaiteilijoiden taidemaalauksia ennen 1870-lukua.[64] Lisäksi rakennuksessa sijaitsee arkeologia-aiheinen Musée archéologique.[65]

Neustadtin kaupunginosassa sijaitseva Musée Tomi Ungerer esittelee näyttelyissään paikallisen taiteilijan Tomi Ungererin töiden ja kokoelmien lisäksi myös muiden taiteilijoiden töitä.[66] Strasbourgin yliopiston kampuksella sijaitsee kaupungin eläintieteellinen museo Musée zoologique de la ville de Strasbourg.[67]

Parc de l'Orangerie -puistossa sijaitseva Pavillon Joséphin.

Parc de l'Orangerie on suosittu kävelypuisto. Puisto rakennettiin aluksi ranskalaistyyliseksi, mutta se sai myöhemmin englantilaisia vaikutteita. Puiston keskellä sijaitsee 1800-luvun alussa rakennettu Pavillon Joséphin -rakennus,[68] jossa järjestetään näyttelyitä ja tapahtumia.[69] Lisäksi puistossa sijaitsee myös eläintarha.[68]

Reinjoen molemmin puolin sijaitseva vuonna 2004 valmistunut Jardin des deux Rives -puisto symboloi Ranskan ja Saksan välistä yhteistyötä. Kävely- ja pyöräilysilta Passerelle Mimram ylittää Reinjoen ja yhdistää sen molemmin puolin jokea sijaitsevan puiston ranskalaiset ja saksalaiset osat toisiinsa.[31]

Jardin botanique de l'Université de Strasbourg ja Strasbourgin observatorio.

Strasbourgin yliopiston ylläpitämä kasvitieteellinen puutarha Jardin botanique de l'Université de Strasbourg sijaitsee kaupungin keskustassa.[70] Neustadtin kaupunginosassa sijaitsevan 1800-luvun lopulla rakennetun yliopistoalueen puistossa sijaitsee myös muun muassa Strasbourgin Observatorio.[71]

Robertsaun alueella sijaitseva Parc de Pourtalès ja sen englantilaistyylinen puisto ympäröivät Château de Pourtalès -kartanorakennusta, jonka historia ulottuu 1700-luvulle.[72][73] Parc de la Citadelle sijaitsee 1600-luvulla rakennetun linnoituksen raunioiden ympärillä.[74]

Entisen ampumaradan paikalle 1700-luvulla perustetussa Parc du Contades -puistossa sijaitsee muun muassa 1958 valmistunut Grande synagogue de la Paix -synagoga.[75] Parc du Heyritz on osa kaupungin viherrakennusohjelmaa. Puiston polut toimivat kulkuväylinä jalankulkijoille ja pyöräilijöille, minkä lisäksi kanaalin yli kulkee kevyen liikenteen silta.[76]

Vuonna 1977 valmistunut Euroopan palatsi (ransk. Palais de l'Europe) toimii Euroopan neuvoston kokouspaikkana. Rakennuksen valmistuminen merkitsi eurooppalaiskaupunginosan syntyä kaupungin koillisosassa Illjoen rannalla.[77] Rakennuksen on suunnitellut ranskalainen arkkitehti Henry Bernard.[78] Vuoteen 1999 saakka rakennusta käytti myös Euroopan parlamentti.[79] Rakennus sijaitsee Parc de l'Orangerie -puiston vieressä.[77]

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päämaja sijaitsee historiallisen keskustan ulkopuolella.[80] Richard Rodgersin suunnittelema rakennus otettiin käyttöön 1995.[81] Arkkitehtuurisen suunnittelun päämääränä oli luoda rakennuksesta hillityn symbolinen maamerkki ja sen ulkomuodosta ihmisystävällinen. Rakennuksen päädyssä sijaitsevat kaksi pyöreää osaa toimivat tuomioistuimen eri elinten istuntosaleina. Rakennuksen pyrstö koostuu kahdesta osasta.[80]

Palais de l'Europe, jossa Euroopan neuvosto kokoontuu Strasbourgissa.

Vuonna 1998 valmistuneessa Euroopan parlamentin Louise Weiss -rakennuksessa sijaitseva 750-paikkainen istuntosali on Euroopan suurin. Rakennuksen 60 metriä korkean tornin viimeistelemätön katto symboloi jatkuvaa eurooppalaista rakennusprosessia.[82] Ranskan presidentti Jacques Chricac vihki vastapäätä Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta sijaitsevan rakennuksen käyttöön 1999.[77]

Strasbourgin jäätyä saksalaisten haltuun kaupungin ympärille rakennettiin 1872–1890 mittavat puolustuslinnoitukset. Puolustuslinnoitukset sijaitsevat nykyään eri puolilla Strasbourgin laitamilla ja osa Saksan puolella rajaa, ja vapaaehtoiset ovat kunnostaneet niitä, ja ne ovat avoinna matkailijoille.[83]

2012 vihitty Grande mosquée de Strasbourg -moskeija on matkailijoiden keskuudessa suosittu nähtävyys. Poliittista keskustelua herättäneen rakennuksen on suunnitellut italialainen arkkitehti Paolo Portoghesi. Moskeijasta puuttuu muun muassa moskeijoille tyypillinen minareetti-torni.[84]

Vuonna 1997 kansallisoopperan aseman saanut Opéra national du Rhin järjestää muun muassa konsertteja, baletteja ja lausuntaesityksiä. Se toimii Strasbourgin lisäksi Colmarissa ja Mulhousessa.[85] Vuonna 1855 perustettu Strasbourgin filharmoninen orkesteri (ransk. Orchestre philharmonique de Strasbourg) esiintyy Strasbourgin lisäksi myös muualla Alsacessa.[86] Strasbourgin kansallisteatteri (ransk. Théâtre national de Strasbourg) on ainoa Ranskan kansallisteatteri Pariisin ulkopuolella.[87] Bibliothèque nationale et universitaire on Ranskan toiseksi suurin julkinen kirjasto ja sen valikoimiin kuuluu monipuolinen valikoima yhteiskunta- ja ihmistieteisiin liittyviä teoksia.[88] Kirjaston kokoelmiin kuuluu myös runsas määrä inkunaabeleja Strasbourgin ollessa yksi varhaisimmista kirjapainotaidon keskuksista.[89]

Strasbourgin yliopisto on Ranskan suurin.[90]

Strasbourgin ja sen taajamien korkeakoululaitoksiin kirjautuu vuosittain yli 50 000 opiskelijaa.[90] Kaupungin kolmen yliopiston yhdistyttyä 2009 Strasbourgin yliopisto on opiskelijoissa ja luennoitsijoissa mitattuna nykyään Ranskan suurin yliopisto.[90] Suur-Strasbourgin alueen korkeakoulujärjestelmän ja tutkimuksen tukemiseen on varattu satoja miljoonia euroja Ranskan valtion ja EU:n myöntämiä varoja.[90]

Muita Strasbourgissa sijaitsevia korkeakoululaitoksia ovat muun muassa Pariisista 1991 muuttanut Kansallinen hallintokoulu, EM Strasbourg Business School, Institut national des études territoriales, sekä International Space University.[90] IRCAD on Strasbourgissa sijaitseva kansainvälisesti tunnettu lääketieteellinen tutkimuskeskus, joka kouluttaa vuosittain tuhansia kirurgeja.[91] Strasbourgin läheisyydessä sijaitsee myös useita innovaatioklustereita, kuten biotieteiden ja terveyden alalla toimiva Alsace Biovalley.[92]

Place Kléber -aukio joulukoristeltuna. Christkindelsmärik-joulumarkkinat ovat Ranskan vanhimmat.[93]

Strasbourgin musiikkikulttuuria täydentävät erilaiset läpi vuoden järjestettävät paikalliset sekä kansainväliset musiikkifestivaalit.[94] St’art on vuosittain järjestettävä nykytaiteen näyttely, jonka kävijämäärä on noin 25 000 henkeä.[95] Kirjallisuutta edustavat kirjallisuustapahtumat, kuten Bibliothèques idéales ja eurooppalaisen käännöskirjallisuuden tapahtuma Traduire l’Europe.[96]

Vuodesta 2008 lähtien järjestettyyn vuosittaiseen fantasiaelokuvien festivaaliin sisältyy muun muassa fantasiaelokuvien ensi-iltoja sekä vierailevia julkisuuden henkilöitä. Elokuvafestivaalin oheistapahtumana järjestettävään Zombie Walk -kävelyyn osallistui 2011 yhteensä noin 3 000 henkeä.[97] Strasbourgissa vuodesta 1570 lähtien vuosittain järjestetyt Christkindelsmärik-joulumarkkinat ovat Ranskan vanhimmat.[93]