Antonio Stradivari

Antonio Stradivari (n. 1644 Cremona[1] Milanon herttuakunta – 18. joulukuuta 1737 Cremona)[2] oli italialainen viulujen ja muiden jousisoittimien rakentaja. Stradivarin tekemien soittimien nimenä käytetään usein hänen nimensä latinankielistä muotoa Stradivarius.

Edgar Bundyn romantisoitu tulkinta Antonio Stradivarin työpajasta. Maalaus vuodelta 1893.

Stradivari oli Nicolò Amatin oppilas noin vuodesta 1666 lähtien, minkä jälkeen hän perusti oman verstaansa Cremonaan työskennellen poikiensa Francescon (1671–1743) ja Omobonon (1679–1742) kanssa.[2]

Jousisoitinten lisäksi Stradivarin pajassa valmistettiin harppuja, luuttuja, kitaroita ja mandoliineja, joista vain harvat ovat säilyneet. Vuoden 1680 jälkeen hän keskittyi viulunrakennukseen. Hän siirtyi pois Amati-tyylistä ja kehitti noin vuonna 1690 oman, ääneltään täyteläisemmän mallinsa[2]. Arvostetuin Stradivarius-viulu on vuonna 1716 valmistunut Messias.[1] Stradivarin viulurakennus asetti mittapuun myöhemmälle viulunrakennukselle. Hän myös kehitti nykyviulun tallan rakenteen ja hänen aikanaan viulun mittasuhteet kehittyivät nykyiselleen, matalammaksi rungoksi, joka antoi voimakkaamman äänen kuin aikaisemmat mallit. Hänen viulunrakennuksensa tuotannon ja laadun huippukausi oli vuosina 1700–1720.[2] Hän rakensi yhteensä noin 1 100 soitinta, joista kaikki eivät ole säilyneet nykypäiviin saakka.[1]