Stop töhryille

Stop töhryille oli Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 1998 aloittama hanke, jonka tarkoituksena oli poistaa graffitit, tarrat, tägit, julisteet ja muu niin sanottu katutaide Helsingin katukuvasta. Hanke noudatti niin sanottua nollatoleranssilinjaa, jonka mukaan sotketut seinät puhdistetaan heti graffitien ilmestymisen jälkeen. Helsingin kaupunki lopetti Stop töhryille -kampanjan, mutta jatkaa graffitien ja tarranliimaajien vastaista työtä.[1]

Tägejä Meilahden yläasteen tiloissa.

Stop töhryn toimintaperiaatteena oli se, että Helsingin kaupunki ostaa yksityiseltä yritykseltä vartiointipalveluita valvomaan kaupungin omistamien kiinteistöjen sekä kaupungille kuulumattomien kiinteistöjen siisteyttä.

Hankkeen kustannukset olivat vajaa miljoona euroa vuodessa. Hankkeen seurauksena Stop töhryille -hankkeen omien tilastojen mukaan graffitien, tarrojen ja julisteiden määrä vähentyi huomattavasti.[2] Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisun mukaan monet kokivat hankkeen toiminnan myönteisenä.[3]

Hanke sai osakseen myös arvostelua. Paavo Arhinmäki ja kuusi muuta Helsingin kaupunginvaltuutettua tekivät 12. maaliskuuta 2008 aloitteen osan Stop töhryille -hankkeeseen varatusta rahasta käyttämiseen nuorisotyöhön. Aloitteessa arvosteltiin sitä, että Helsingin kaupunki ei ole tarjonnut graffitimaalareille myönteisiä ennalta ehkäiseviä tapoja ilmaista itseään ja että rahaa menee jatkuvasti suhteessa enemmän vartiointiliikkeen kuluihin kuin itse graffitien puhdistamiseen.[4]

Helsingin kaupungin rakennusviraston Stop töhryille synnytti Helsingin nuorisotoimen sidosryhmäpiirissä vastaliikkeen, joka pyrkii vastineeksi nollatoleranssille muodostamaan joustotoleranssin, jonka mukaan ankarasta linjasta pitäisi luopua sekä sallia graffiti joillain alueilla. Liike synnytti Töhryfest-nimisen mielenosoituksen vastalauseeksi Finlandia-talossa pidetylle Stop töhryille -kampanjan kymmenvuotisjuhlatilaisuudelle. Vuonna 2009 Suvilahteen perustettiin laillinen graffitientekopaikka josta tuli varsin suosittu ja se palkittiin vuoden 2010 alussa Helsingin kulttuuritoimen myöntämällä vuoden 2009 kulttuuriteko -palkinnolla.[5][6]