Stone (yhtye)

Yhtye sai alkunsa vuonna 1985, kun Jiri Jalkanen (kitara) ja Pekka Kasari (rummut) liittyivät Janne Joutsenniemen (basso ja laulu) ja Roope Latvalan (kitara) Cross of Iron -yhtyeeseen. Koska yhtyeen jäsenet eivät kaikki olleet täysikäisiä, Stone aloitti pikaisesti ahkeran keikkailun nuorisotaloilla ja kaikille ikäryhmille tarkoitetuilla esiintymispaikoilla. Eräs mainittava alkuaikojen esiintyminen oli vuonna 1987 tavaratalo Sokoksen avajaisissa, kuten myös vuoden 1986 keikka Järvenpää-talolla.

Vuonna 1987 Rumba-lehti julkaisi yhtyeestä poikkeuksellisen ison artikkelin ja haastattelun, mikä oli sen ajan populaarimusiikin ilmapiirissä varsin huomioitavaa, yhtyeellä kun ei ollut kyseisenä ajankohtana edes levysopimusta. Stone äänitti myös muutaman Mikko Karmilan tuottaman demon 1987, ja näiden sekä kasvavan julkisuudensa avulla yhtye onnistui herättämään levy-yhtiö Megamanian kiinnostuksen.

Marraskuussa 1987 julkaistiin ensimmäinen single ”Real Delusion”, josta myös tehtiin musiikkivideo, ja vuonna 1988 pitkäsoitto Stone, jota monesti kutsutaan Suomen parhaaksi heavy-esikoisalbumiksi, ja joka on saanutkin klassikkoaseman nykyisissä metallipiireissä. Varsinainen läpimurto kuitenkin tapahtui vuonna 1989, kun toinen albumi No Anaesthesia! julkaistiin. Levyltä singlenä julkaistu ”Back to the Stone Age” nousi Suomen singlelistan kärkisijalle. No Anaesthesian kappaleet olivat teknisesti monimutkaisempia ja sovituksellisesti progressiivisempia verrattuna edelliseen albumin materiaaliin.

Julkaisua seuranneella kiertueella Jiri Jalkanen erotettiin vuonna 1990 yhtyeen esiinnyttyä 15. maaliskuuta Tavastialla. Syiksi ilmoitettiin, että Jalkanen ei halunnut säveltää, harjoitella eikä oppia uusia kappaleita. Tilalle tuli Airdashista tuttu Markku ”Nirri” Niiranen. Uuden kitaristin arveltiin tuovan uutta energisyyttä Stonelle, mutta tämän suhteen odotukset jäivät osin täyttymättä. Yhtye ei kyseisenä ajankohtana kyennyt keskittymään Niirasen vastaanottamiseen, sillä yhtyettä painoi juuri harjoittelutilansa tulipalossa surmansa saanut yhteinen ystävä Jallu Mantila.

No Anaesthesiaakin teknisempi ja monimutkaisempi Colours julkaistiin vuonna 1990 omistettuna edesmenneelle Mantilalle. Levy oli muita levyjä huomattavasti tummempi ja vakavampi johtuen osittain kitaristin vaihtumisesta ja jatkuvien esiintymisien aiheuttamasta väsymyksestä. Levyn studioäänitykset tehtiin esiintymisien välillä. Levy ei ilmestyessään saanut yhtä hyviä arvosteluja kuin edeltäjänsä johtuen No Anaesthesia! -levyn asettamista korkeista ennakko-odotuksista. Vuosien saatteessa julkaisu on arvioitu uudelleen, ja sitä pidetään nykyään Stonen kehityksen kannalta merkittävänä levynä. Levyn ilmestymisen aikoihin death metal oli saapunut Suomeen, ja Stonen soittama thrash metal kuulosti monien korvissa vanhanaikaiselta. Yhtye esiintyi kuitenkin ahkerasti suosion laskemisesta huolimatta.

Stonen viimeiseksi jäänyt levy Emotional Playground julkaistiin vuonna 1991, ja tämä toi yhtyeelle hetkellistä julkisuutta juuri ennen hajoamistaan. Yhtye ilmoitti kuitenkin lopettavansa toimintansa pian levyn ilmestyttyä. Hajoamisen syyksi ilmoitettiin jäsenien musiikilliset eroavaisuudet. Stone lopetti toimintansa lokakuussa 1991.

Viimeisen kiertueen aikana yhtye tallensi osan esiintymisistään, ja näistä äänityksistä koottu livelevy Free julkaistiin vuonna 1992. Levyn nimi on kunnianosoitus Jimi Hendrixille, jonka kappale ”Stone Free” on saanut lainata nimensä levylle.

Yhtyeeltä on hajoamisenkin jälkeen tullut julkaisuja. Vuonna 2003 yhtyeen koko tuotanto, lukuun ottamatta kokoelmaa Stoneage, julkaistiin remasteroituna ja jo hajonneen yhtyeen julkaisut saavat edelleen hyviä arvosteluja.

Yhtye on saanut huomiota 2000-luvulla osittain siksi, että kitaristi Latvalan soittaessa Children of Bodomissa kyseisen yhtyeen fanit ovat tutustuneet Latvalan aikaisempaan tuotantoon ja täten löytäneet myös Stonen.

Vuonna 2007 julkaistiin DVD Get Stoned, Stay Stoned. Se sisältää muun muassa kaikki yhtyeen musiikkivideot, live-esiintymisiä, joista vanhimmat sijoittuvat aikaan ennen ensimmäisen levyn julkaisua, sekä haastatteluja, joista uusin on vuodelta 2007.

Maaliskuussa 2013 julkaistiin yhtyeen koko tuotannon sisältävä kokoelmapakkaus Complete, joka sisältää yhtyeen kaikki studioalbumit, singlet, Get Stoned, Stay Stoned -DVD:n sekä levyllisen demoja ja ennenjulkaisemattomia versioita. Mukana on myös kaksi julkaisematonta kappaletta sekä 36-sivuinen kirjanen.

Tammikuussa 2018 ilmestyi Ari Väntäsen kirjoittama ja Liken kustantama yhtyeestä kertova kirja Stone.[2]

Roope Latvala Stonen kanssa Sauna Open Air -tapahtumassa.

Stone on tehnyt virallisen hajoamisensa jälkeenkin esiintymisiä, muun muassa vuoden 1999 yksittäiskonsertit Lepakossa ja Tavastialla. Yhtye esiintyi myös Nummirock- ja Tuska-festivaaleilla vuonna 2000. Julkisuuteen oli kerrottu, että nämä esiintymiset olisivat Stonen varsinainen joutsenlaulu, eikä yhtye tulisi esiintymään enää koskaan.

Stone esiintyi kuitenkin vuonna 2008 Sauna Open Airissa sekä Jurassic Rockissa kokoonpanolla Joutsenniemi, Latvala, Niiranen ja Kasari[3]. Stone esiintyi myös Helsingin Nosturissa 30. toukokuuta 2008 Northerin lämmittelybändinä salanimellä Lohkare. Samana vuonna Stone esiintyi kolme kertaa Tavastialla 24–25. lokakuuta 2008. Lauantain illan aikaisempi esiintyminen oli sallittu kaikille, mutta myöhäisempi oli K-18. Vuonna 2014 Stone esiintyi jälleen Tuskassa.

Suurin osa yhtyeen jäsenistä toimii aktiivisesti musiikkialalla nykyäänkin. Roope Latvala julkaisi yhden instrumentaalilevyn yhdessä veljensä Jussi Latvalan kanssa. Julkaisu kantoi nimeä Latvala Bros. Tämän jälkeen hän liittyi Dementia-yhtyeeseen, jossa soitti Kyyria- ja HIM-yhtyeistä tuttu Gas Lipstick. Lyhyeksi jääneen jäsenyyden jälkeen Waltarissa (1996–2001) Latvala soitti Sinergyssä sekä vuosina 2003–2015 Children of Bodomissa.

Janne Joutsenniemi perusti Suburban Triben heti Stonen jälkeen, ja vaikutti yhtyeessä tämän lopettamiseen saakka vuonna 2011. Suburban Triben viimeisenä solistina toimi Kyyrian entinen jäsen, Ville Tuomi. Jiri Jalkanen soitti isänsä Kari Tapion orkesterissa, Pekka Kasari puolestaan Pahuuden Prototyypissä vietettyään kuusi vuotta Amorphisissa sekä puolitoista vuotta Demolisherissa. Markku Niiranen puolestaan soitti jonkin aikaa Corporal Punishmentissa.

• Stone  (1988)
• No Anaesthesia!  (1989)
• Colours  (1990)
• Emotional Playground  (1991)

• Free  (1992)

• Get Stoned, Stay Stoned  (2007)

• Stoneage  (1998)
• Stoneage 2.0  (2008)
• Complete  (2013)
• Light Entertainment – Complete Early WorksComplete  (2018)
• Complete  (2018)

• Real Delusion (1987, B-puolena ”The Day of Death”)
• Get Stoned (1988, B-puolena ”No Commands”)
• Back to the Stone Age (1988, B-puolena ”Symptom of the Universe”)
• Empty Suit / Friends (1990)
• Mad Hatter’s Den / Emotional Playground (1991)