Stola (liturgia)

Stola (lat.; m.kreik. στολή, stolḗ) eli suorakaidehuivi [1] on antiikin aikainen vaatekappale, joka on muodoltaan pitkä ja kapea suorakaide. Stola on liturgisena vaatekappaleena diakonin, papin ja piispan käyttämä vaate.

Papin stola puettuna ristiin.
Diakonin stola.

Stola kirkollisena liturgisena vaatteena

Stola on läntisissä kristillisissä kirkoissa erityisen hengellisen viran tunnus ja symboloi Kristuksen ikeen kantamisesta. (Matt. 11:29).[2]

Stola tunnetaan liturgisena asuna jo 300-luvulta. Sen alkuperä on tuntematon. Alkukirkossa siitä käytettiin nimitystä orarion, jota nimeä edelleen käytetään ortodoksisissa kirkoissa. Orarion-nimityksen alkuperäksi on oletettu latinan sanaa os (suu), ja orarion olisi siten ollut suun kuivaamiseen tarkoitettu liina. Toisen teorian mukaan stola on tullut käyttöön roomalaisesta virkamiehen virkamerkin käytöstä. Stolaa käytettiin keskiajalla messussa ja joissakin muissa jumalanpalveluksissa. 1200-luvulla yleistyi tapa, että pappi kantoi stolaa ristissä rinnan yli. Tästä tavasta on mainintoja jo 600-luvulta.[3]

Pappisvihkimyksessä piispa pukee vihittävälle stolan. Se on siten papin virkamerkki ja papin tulisi pukea stola itse ilman, että joku toinen (esim. suntio) avustaa häntä.[4]

Stolaa käyttävät piispat, papit ja diakonit. Stola on muutaman senttimetrin levyinen ja noin 2,5 metrin pituinen nauha. Se kulkee niskan takaa ja laskeutuu papilla ja piispalla edestä alas vapaasti ja suoraan. Samaan tapaan stolan pukevat myös katoliset ja anglikaanit sekä useimmat luterilaiset. Stola voidaan pukea edestä myös ristiin.[5] Paikallisesti joissakin katolisissa hiippakunnissa tehdään lisäksi ero papin ja piispan välillä siten, että piispa kantaa stolaa vapaasti riippuen ja pappi asettaa stolan ristiin rintansa kohdalla.[6] Esimerkiksi Ruotsin kirkossa on normaalia, että pappi kantaa stolaa ristissä, kun taas piispan stola riippu vapaana. Poikkeuksena tästä, jos pappi käyttää alban tilalla rökliiniä, ei stolaa voida laittaa ristiin, koska rökliiniin ei kuulu vyö. Jos pappi käyttää stolaa siten, että se on ristissä hänen rinnallaan, oikealta olkapäältä tuleva stolan nauha on vasemmalta tulevan päällä.[6] Pappien lisäksi myös diakonit voivat käyttää stolaa. Diakonit pukevat sen vasemman olkapään yli oikealle sivulle.

Piispa, pappi ja diakoni käyttävät stolaa aina liturgisissa tehtävissä alban tai kuoripaidan, rökliinin kanssa.

Ortodoksisessa kirkossa diakoni kantaa stolaa vastaavaa oraria vasemmalla olallaan ja se laskeutuu takaa vapaasti maahan, etupuolista osaa kannetaan vasemmalla käsivarrella ja sillä tehdään rukousten aikana ristinmerkki. Samoin diakoni asettaa orarin lukupöydälle evankelimikirjan alle lukiessaan evankeliumia tai tarttuu nimenomaan orarilla ehtoolliskalustoon anaforaa toimitettaessa. Venäläisessä perinteessä, jota Suomessa noudatetaan yli- ja arkkidiakoneilla, orari on leveämpi ja muodostaa lisäksi silmukan oikean kainalon ali. Kreikan kirkossa kaikki diakonit kantavat tällaista ns. kierreoraria. Ipo- eli alidiakonit kantavat oraria ristinmuotoisesti vyötettynä.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakonit eivät ole perinteisesti käyttäneet stolaa, koska diakonin tehtävää ei ole pidetty kirkon erityisen hengellisen viran osana. Nykyään stolan käyttö on kuitenkin tietoisesti elvytetty, silloin kun diakoni palvelee messussa tai muissa jumalanpalveluksissa.

Ortodoksisessa kirkossa vastaava papin ja piispan tunnus on epitrakiili.

Stolan väristä käy ilmi kirkkovuoden aika

Stola noudattaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa normaalia kirkkovuoden liturgisten värien vaihtelua.

  • Vihreä: Kasvu, elämä ja toivo (tavalliset sunnuntait)
  • Valkoinen: ilo (suuret Kristus-juhlat kuten pääsiäinen)
  • Punainen: Pyhän Hengen ja marttyyrikuoleman väri (esimerkiksi tapaninpäivä)
  • Musta: kuolema ja suru (pitkäperjantai)
  • Violetti tai sininen: Kärsimys, paasto, odotusaika (ennen joulua ja pääsiäistä)

Miten pappi pukeutuu pukuunsa
  • Ensin hän pukee normaalipukunsa päälle alban.
  • Alban päälle hän pukee stolan, jonka väri määräytyy kirkkovuoden tai kirkollisen toimituksen mukaan.
  • Mikäli pappi on liturgina, ja kyseessä on myös messu, alban ja stolan ylle puetaan vielä messukasukka.
  • Perinteisesti liturgisen asun eri osien pukemiseen liittyy rukous.[2]

Lähteet
  1. Vornanen, Rauni: Sano se suomeksi. WSOY, 1973, s. 152.
  2. Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 81, 82. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009.
  3. Bengt Stolt: Kyrklig skrud enligt svensk tradition, s. 54. Diakonistyrelsens bokförlag. Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  4. Gunnel Berggrén: Prästens kläder och kyrkans textilier, s. 32. Verbum Förlag, 2002. ISBN 91-526-2811-6. (ruotsiksi)
  5. Stola evl.fi. Viitattu 17.9.2020.
  6. Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum, s. 53. Verbum, 1990. ISBN 91-526-1646-0. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.