Stingray (torpedo)
Stingray on GEC-Marconi Limitedin alun perin valmistama akustisesti maaliin hakeutuva torpedo, jonka valmistus on siirtynyt BAE Systemsille. Britannian kuninkaallinen laivasto otti aseen käyttöön vuonna 1983.
Taustaa
1950-luvulla kuninkaallinen laivasto käytti ilmasta laukaistavia Mk.30 -torpedoita, jotka olivat passiivisia sukellusveneiden aiheuttaman äänen perusteella maaliinhakeutuvia. Ajankuluessa sukellusveneiden vaimentuessa torpedoista tuli tehottomia. Seuraajaksi suunniteltu kaikuluotaukseen perustuva Mk.31 -torpedo ei edennyt valmistukseen, vaan laivastolle hankittiin 1960-luvulla Yhdysvalloista Mk.44 -torpedoita. Mk.44 -torpedot korvattiin myöhemmin yhdysvaltalaisilla Mk.46 -torpedoilla.
Pyrkimys riippumattomaksi Yhdysvalloista hankituista aseista käynnisti vuonna 1964 brittiläisen torpedon suunnittelun. Sen vaatimukset määriteltiin NASR 7511:ssä (engl. Naval and Air Staff Requirement). Suunniteltu torpedo sai 1970-luvun lopulla nimen Stingray.
Suunnittelu ja valmistus
1950-luvulla Britannian kuninkaallinen laivasto oli varustettu Britanniassa suunnitelluilla ja valmistetuilla Mk.30 -tyypin lentokoneesta pudotettavalla torpedolla. Ne olivat passiivisesti maaliinhakeutuvia, jotka mittasivat sukellusveneiden aiheuttamia ääniä. Sukellusveneiden melutason laskiessa torpedot muuttuivat tehottomiksi. Brittiläisen kaikuluotaukseen perustuvan Mk.31 -torpedon tuotanto ei kyennyt saamaan hallituksen hyväksyntää. 1960-luvulla laivasto osti yhdysvaltalaisia Mk.44 -torpedoita täyttämään puutteen, mitkä myöhemmin korvattiin Mk.46 -torpedoilla.
Halu irrottautua riippuvuudesta Yhdysvaltain asehankintoihin johti vuonna 1964 alkaneeseen tutkimusohjelmaan, jonka tehtävänä oli kehittää brittiläinen torpedo. Sen vaatimukset määritettiin alun perin NASR 7511 (engl. Naval And Staff Requirement). Tämä johti 1970-luvun lopulla Stingray-torpedon syntyyn.
Suunnittelu
1960-luvun puolessavälissä tehdyn tutkimustyön tuloksena esitettiin polyetyleenioksidi -säiliön sijoittamista taistelukärjen taakse.