Stiletti
Stiletti oli alun perin ohut kolmisärmäinen tikari, nykyisin veitsi, jonka terä on usein laukaistavissa kahvan sisältä.[1]
Alun perin stiletti oli yksi tikarin erityistyypeistä. Ritariaikana miekkaa pidettiin paremmassa kädessä ja stilettiä huonommassa. Tuolloin stiletissä oli ohut, yleensä kolmisärmäinen terä, jolla pyrittiin lävistämään haarniska heikosta kohdasta. Stiletin kapea terä oli suunniteltu erityisesti tunkeutumaan rengaspaidan teräsrenkaiden läpi ja siten se sopi myös salamurhaajan työkaluksi. Stiletin merkitys väheni, kun tuliaseiden kehitys teki haarniskan käytön merkityksettömäksi.
Nykyään stiletillä kuitenkin tavallisesti tarkoitetaan veistä, jossa (usein kaksiteräinen) terä ponnahtaa jousen voimalla kahvan sivusta tai sisältä ja lukkiutuu käyttöasentoonsa.[2]
Lähteet
- Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- Stiletin määritelmä Tullin mukaan (PDF) tulli.fi. Arkistoitu 31.7.2014. Viitattu 15.4.2010.