Stewartinsaari

Kaka Stewardinsaarella.

Stewartinsaari on Pohjois- ja Eteläsaaren jälkeen Uuden-Seelannin kolmanneksi suurin saari. Saaren väestö asuu pääasiassa Obanin kalastajakylässä. Maantieteellisen sijaintinsa takia alueella näkyy usein revontulia.[2] Stewartinsaaren erottaa Eteläsaaresta Foveaux’nsalmi. Saaren pinta-ala on 1 746 neliökilometriä. Saaren linnustoon kuuluvat esimerkiksi tui, kaka, ruskokiivi ja keltasilmäpingviini. 1900-luvulla saarelle istutettiin saksanhirviä ja valkohäntäpeuroja, jotka ovat tuhonneet saaren kasvistoa.[3] Vuonna 2002 perustettiin Rakiuran kansallispuisto, joka kattaa noin 85 prosenttia saaren pinta-alasta[4].

Maorien perimätiedon mukaan Stewartinsaari syntyi Mauin kanootin eli Eteläsaaren ankkurista. Tähän tarinaan viittasi myös saaren alkuperäinen maorinkielinen nimi Te Punga o Te Waka a Maui. Tunnetumpi maorinkielinen nimitys saarelle on kuitenkin Rakiura.[5] Moanmetsästäjät ovat asuttaneet saarta ilmeisesti jo 1200-luvulta lähtien[2]. Ensimmäisistä asukkaista ei kuitenkaan tiedetä paljoa. Rannikolle pystytetyt asutukset eivät olleet suuria ja saarta lienee käytetty ajoittain pakopaikkana Eteläsaaren sodilta.[6]

Ensimmäinen eurooppalainen alueella oli tutkimusmatkailija James Cook, joka purjehti alueen ympäri vuonna 1770. Hän ei kuitenkaan saanut selville, oliko Stewartinsaari saari vai niemimaa. Hän päätyi lopulta siihen, että kyseessä oli niemimaa ja hän antoi sille nimen South Cape. Vuonna 1809 hylkeenpyyntialus Pegasus tuli alueelle ja saari nimettiin laivan komentavan upseerin William Stewardin mukaan Stewardinsaareksi. Stewardinsaari ja sen läheiset pienet saaret ostettiin maoreilta vuonna 1864 noin 6 000 punnan hintaan. Saarelle kehittyi sittemmin hylkeenpyynti-, puu- ja laivanrakennusteollisuutta. Nykyisin saaren talous on pitkälti riippuvainen turismista ja kalastuksesta.[3]

• New Zealand. Lonely Planet Publications, 2008. ISBN 1864501227. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stewartinsaari Wikimedia Commonsissa