Steve Sullivan

Steve H. Sullivan (s. 6. heinäkuuta 1974 Timmins, Ontario) on kanadalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Sullivan edusti NHL-urallaan New Jersey Devilsiä, Toronto Maple Leafsia, Chicago Blackhawksia, Nashville Predatorsia, Pittsburgh Penguinsia ja Phoenix Coyotesia. Hän voitti Bill Masterton Memorial Trophyn kauden 2008–2009 päätteeksi, kun hän palasi lähes kahden vuoden pelaamattomuuden jälkeen NHL:ään.

Steve Sullivan
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1974
Timmins, Ontario, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka hyökkääjä
Maila oikea
Pituus 175 cm
Paino 73 kg
Pelinumero 26
Pelaajaura
Pääsarjaura 19952013
Seurat Albany River Rats (AHL),
New Jersey Devils (NHL),
Toronto Maple Leafs (NHL),
Chicago Blackhawks (NHL),
Nashville Predators (NHL),
Pittsburgh Penguins (NHL),
Phoenix Coyotes (NHL)
NHL-varaus 233. varaus, 1994
New Jersey Devils

Ura

Junioriura

Sullivania ei varattu missään vaiheessa Kanadan juniorisarjoihin. 17-vuotiaana hän oli koeajalla Sault Ste. Marie Greyhoundsin OHL-joukkueeseen, mutta ei mahtunut joukkueeseen. Seuraavalla kaudella Sullivan kutsuttiin uudestaan kokeelle, ja hänet otettiin joukkueeseen. Samalla kaudella Sault Ste. Marie voitti Kanadan juniorisarjojen mestaruuden Memorial Cupin. Sullivan pelasi Sault Ste. Mariessa vielä kauden 1993–1994. New Jersey Devils varasi hänet NHL:ään varaustilaisuudessa 1994 yhdeksännellä kierroksella.[1]

Ammattilaisura

Sullivan pelasi kauden 1994–1995 New Jerseyn farmijoukkueessa AHL:n Albany River Ratsissa, jossa voitti sarjan mestaruuden, Calder Cupin. Kaudella 1995–1996 Sullivan pelasi ensimmäiset NHL-ottelunsa, mutta edusti edelleen pääasiassa Albanyä. AHL:ssä hänet valittiin sarjan tähdistökentälliseen; hän teki 53 ottelussa 75 pistettä. Seuraavalla kaudella Sullivan pelasi edelleen sekä NHL:ssä että AHL:ssä. New Jersey myi hänet kesken kauden Toronto Maple Leafsin Jason Smithin ja Alyn McCauleyn kanssa. Vastineeksi New Jersey sai Doug Gilmourin, Dave Ellettin ja varausvuoron.[2]

Torontossa Sullivan pelasi kolme kautta, kunnes kesken kauden 1999–2000 Toronto lähetti Sullivanin farmijoukkue St. John's Maple Leafsiin, jolloin hän joutui waivers-listalle. Edellisellä kaudella Sullivan oli tehnyt 20 maalia NHL:ssä. Chicago Blackhawks otti Sullivanin pelaajaoikeudet waiver-listalta.[1]

Chicagossa Sullivan kehittyi hyväksi pisteidentekijäksi. Kaudella 2000–2001 hän oli Chicagon paras pistemies, kun hän teki 81 ottelussa tehopisteet 34+41=75. Chicagossa Sullivan pelasi viisi kautta, ja teki jokaisella kaudella vähintään 60 pistettä. Kesken kauden 2003–2004 Nashville Predators osti Sullivanin Chicagosta vaihdossa kahteen toisen kierroksen varausoikeuteen, kun Nashville vahvisti hyökkäystään. Sullivan oli vaihdon aikaan Chicagon paras pistemies.[3]

Nashvillessä Sullivan aloitti loistavasti, sillä hän teki kymmenen pistettä ensimmäisissä kolmessa ottelussaan.[4][1] Lopulta Sullivan teki kauden loppupuoliskolla 30 pistettä 24 ottelussa. Seuraavillakin kausilla Sullivan ylitti 60 pisteen rajan. Kaudella 2006–2007 hän oli ennätyspistetahdissa, sillä hän teki yli pisteen ottelua kohden, kunnes loukkasi selkänsä pahasti ottelussa Montreal Canadiensia vastaan 22. helmikuuta 2006.[2]

Selkävamma oli päättää Sullivanin uran, mutta hän palasi NHL:ään Nashvillen kokoonpanossa kaudella 2008–2009. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä pariin kauteen Chicagoa vastaan 10. tammikuuta 2009. Hän oli ehtinyt olla pois NHL-otteluista 687 päivää, ja hänestä tulikin Jim Peplinskin ja Mario Lemieux’n jälkeen kolmas pelaaja (toisen maailmansodan jälkeisessä NHL:ssä), joka on palannut NHL:ään oltuaan loukkaantuneena yli 600 päivää. Sullivan pelasi kauden aikana 40 peliä ja teki niissä 32 pistettä.[5] Hän teki myös uransa 600:nnen pisteensä 28. maaliskuuta.[2] Kauden päätteeksi Sullivan palkittiin ensimmäisenä Nashville-pelaajana NHL-palkinnolla, kun hän sai Bill Masterton Memorial Trophyn omistautumisestaan jääkiekolle. Kesällä 2009 Nashville teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Sullivanin kanssa.[5]

Heinäkuussa 2011, sopimuksensa Nashvillen kanssa päätyttyä, Sullivan teki vapaana pelaajana yksivuotisen sopimuksen Pittsburgh Penguinsin kanssa.[6] Hän teki Penguinsissa 48 pistettä ja solmi kauden jälkeen vuoden sopimuksen Phoenix Coyotesin kanssa.[7] Huhtikuussa 2013 hän siirtyi kauden 2012–2013 siirtotakarajan kynnyksellä takaisin joukkueeseen, jossa hänen NHL-uransa oli alkanut, New Jersey Devilsiin. Coyotes sai vaihdossa seitsemännen kierroksen varausvuoron varaustilaisuudessa 2014.[8]

Maajoukkueessa

Sullivan on edustanut Kanadaa kaksi kertaa maailmanmestaruuskilpailussa. Ensimmäisen kerran hän pelasi Pietarissa 2000 ja toisen kerran Saksassa 2001.[2]

Pelityyli

Sullivan on hyvin taitava kiekonkäsittelijä ja osaa tehdä maaleja. Hän on erityisen hyvä luistelemaan. Sullivan on hyvin määrätietoinen ja johtaa muita pelaajia omalla esimerkillään. Hän on pienikokoinen ja menettää kokonsa takia kiekon helposti. Hän joutuu muuttamaan pelitapaansa fyysisesti pelaavia puolustajia vastaan. Loukkaantumiset ovat vaivanneet Sullivania uran aikana.[9]

Tilastot

[10]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1991–1992Timmins Golden BearsNOJHA476655121141
1992–1993Sault Ste. Marie GreyhoundsOHL6236276344
1993–1994Sault Ste. Marie GreyhoundsOHL63516211382
1994–1995Albany River RatsAHL75315081124
1995–1996Albany River RatsAHL53334275127
New Jersey DevilsNHL165498
1996–1997New Jersey DevilsNHL338142214
Albany River RatsAHL15871516
Toronto Maple LeafsNHL215111623
1997–1998Toronto Maple LeafsNHL6310182840
1998–1999Toronto Maple LeafsNHL63202040281333614
1999–2000Toronto Maple LeafsNHL70114
Chicago BlackhawksNHL7322426452MM941514
2000–2001Chicago BlackhawksNHL8134417554MM712310
2001–2002Chicago BlackhawksNHL782139606751012
2002–2003Chicago BlackhawksNHL8226356142
2003–2004Chicago BlackhawksNHL5615284336
Nashville PredatorsNHL24921301261126
2004–2005ei pelannut
2005–2006Nashville PredatorsNHL693137685050220
2006–2007Nashville PredatorsNHL5722386020
2007–2008ei pelannut
2008–2009Nashville PredatorsNHL4111213230
2009–2010Nashville PredatorsNHL821734513560332
2010–2011Nashville PredatorsNHL441012222892132
2011–2012Pittsburgh PenguinsNHL791731482062464
2012–2013Phoenix CoyotesNHL33571220
New Jersey DevilsNHL92354
16 kauttayhteensäNHL1011290457747587509142330

Lähteet

Viitteet

  1. Amber, David: Q&A with Steve Sullivan ESPN.com. 15. joulukuuta 2005. ESPN Internet Ventures. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  2. Legends of Hockey
  3. Predators gain Sullivan, lose two second-round picks USATODAY.com. 16. helmikuuta 2004. USA TODAY. Viitattu 12. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
  4. Edellisen kerran Wayne Gretzky onnistui tekemään uudessa seurassaan yhtä monta pistettä ensimmäisissä otteluissaan, kun hän oli siirtynyt Los Angelesiin.
  5. Sullivan Re-Ups With Preds nashvillepredators.com. 1. heinäkuuta 2009. Nashville Predators. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  6. Penguins Agree to Terms with Forward Steve Sullivan penguins.nhl.com. 1.7.2011. Pittsburgh Penguins. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)
  7. Sullivan signs one-year deal with Coyotes nhl.com. 4.7.2012. National Hockey League. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
  8. Chere, Rich: Devils bring back Steve Sullivan 16 years after Doug Gilmour trade NJ.com. 3.4.2013. New Jersey On-Line. Viitattu 4.4.2013. (englanniksi)
  9. thehockeynews.com: Player Bio – Steve Sullivan
  10. Steve Sullivan Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    Edeltäjä:
    Jason Blake
    Bill Masterton Memorial Trophyn voittaja
    2009
    Seuraaja:
    José Théodore
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.