Stephen Foster

Stephen Collins Foster (4. heinäkuuta 1826 – 13. tammikuuta 1864) oli yhdysvaltalainen lauluntekijä, joka tunnetaan ”amerikkalaisen musiikin isänä”. Monet hänen kappaleistaan ovat kansanlaulunomaisia ja niissä on vaikutteita Yhdysvaltojen etelävaltioiden musiikista, vaikka Foster ei itse asunut koskaan etelävaltioissa. Hänen laulunsa, kuten ”Oh! Susanna”, ”Camptown Races”, ”My Old Kentucky Home”, ”Old Black Joe”, ”Beautiful Dreamer” ja ”Old Folks at Home” (”Swanee River”), ovat suosittuja vielä nykyäänkin.

Stephen Foster

Stephen Foster syntyi Pennsylvanian osavaltion Pittsburghin esikaupungissa Lawrencevillessä. Hän osoitti jo nuorena musikaalisuutta, mutta ei saanut musiikkiopetusta. Hän oppi soittamaan klarinettia, viulua, kitaraa, huilua ja pianoa ja sai tukea saksalaissyntyiseltä musiikkiliikkeen omistajalta Henry Kleberiltä (1816–1897) Pittsburghissä. Foster sai ensimmäisen laulunsa julkaistuksi 17-vuotiaana, mutta piti lauluntekoa harrastuksenaan ja elätti itseään kirjanpitäjänä Ohion Cincinnatissä. Pian hän muutti takaisin Pittsburghiin ja alkoi päätoimiseksi lauluntekijäksi paikalliselle minstrel show -seurueelle. Tältä ajalta on peräisin valtaosa hänen tunnetuimmista sävelmistään. Foster kuoli New Yorkissa 37-vuotiaana.[1]

Giuseppe Morettin veistos Stephen Fosterista Pittsburghin Carnegie-museon sisäänkäynnin lähellä.

Fosterista on tehty kolme Hollywood-elämäkertaelokuvaa: Harmony Lane (1935) pääosassa Douglass Montgomery[2], Swanee River (1939) pääosassa Don Ameche[3] ja Jeannien suuri rakkaus (I Dream of Jeanie) (1952), pääosassa Bill Shirley[4]. Elokuvista ensimmäinen ja kolmas olivat halvalla tehtyjä niin sanottujen B-studioiden elokuvia, mutta vuoden 1939 elokuva oli Foxin kunnianhimoisempia yrityksiä.